Poliittisen muutoksen talo

11.5.2007

Anni Sinnemäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen vihreä kansanedustaja.

Kahdeksan vuotta sitten vierailin uutena kansanedustajana Brysselissä tutustumassa Euroopan unionin toimintaan. Meille selvitettiin, missä järjestyksessä asiat komission, ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin välillä etenevät. Lopulta jäin ihmettelemään vain sitä, että jos komissiolla yksinomainen on aloiteoikeus, mistä komission aloitteet tulevat.

Suomessa asiat ovat helpompia. Hallituksen esitykset tulevat hallitusohjelmasta. Ja hallitusohjelma tulee Säätytalolta.

Säätytalo on rakennus, jonka huoneissa on kehno akustiikka ja jonka ovista poliittisten toimijoiden tehtävä on saada sisään omaa poliittista agendaansa. Opiskelijaliike esiintyi hallitusneuvottelujen alkaessa Säätytalon edessä määrätietoisesti, ja hallitusneuvottelut olivatkin opiskelijoille voitto pitkässä kamppailussa opintorahan korotuksen puolesta.

Me vihreät olemme olleet rakentamassa muutosta suomalaiseen maahanmuuttopolitiikkaan. Emme ole olleet siinä yksin, myös sosiaalidemokraattiset nuoret olivat vaatineet ministerinsä linjaan muutosta, ja esimerkiksi kirkon piirissä nykytilanne on nähty kestämättömänä. On kuitenkin vaikea arvioida, mistä kaikesta johtui, että hallitusohjelmasta saatiin maahanmuuton osalta niinkin hyvä.

Mitä kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta se, että yksi kaikkein tärkeimmistä ympäristöpoliittisista kysymyksistä keväällä 2007 Säätytalolla on se, voidaanko vuosikymmeniä sitten tehtyjä suojelupäätöksiä purkaa?

Entä miksi monille oli tärkeää saada muutos siihen, että yritysomaisuuden perimisestä maksetaan Suomessa vielä jonkin verran veroa? Asia ei ollut kovin korkealla EK:n tai Suomen yrittäjien toivelistalla. Yritysomaisuuden perintöveroa oli huojennettu huomattavasti edellisellä vaalikaudella, eikä verotusta alan asiantuntijoiden piirissä enää pidetty ongelmana sukupolvenvaihdoksissa. Miksi muutokseen silti oli selvää tarvetta? Sitä pitäisi ilmeisesti kysyä Perheyritysten liiton toiminnanjohtajalta Anders Blomilta…

Muutoksen tarpeen syntyminen ja synnyttäminen ovat mielestäni arvoituksellisimpia ja tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä. Välitilinpäätöksenä tästä hurrikaanin lailla kiitäneestä keväästä, vaaleista ja hallitusneuvotteluista voin todeta ainakin sen, että oppositiota ei pitäisi masentaa. Puolueet rakentavat poliittisen muutoksen tarvetta sekä hallitusasemassa että oppositiossa.

Eikä meidänkään kannata olla kuin pystypäisiä – vastuunkanto on tärkeää. Vajaan kahden viikon päästä päätetään valtiontalouden kehyksistä. Silloin ratkeaa, nostetaanko opintotukea ensi vuonna vai vasta seuraavana ja riittävätkö rahat suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemiseen ja eteläisen Suomen metsiensuojeluun.