Kaikki on vapaamatkustajien syytä

7.6.2007 21.05

Eno

Ekokatastrofin torjunta onnistuu parhaiten, jos se saadaan lakiin.

Tietämätön kysyy: Hyvä Eno! Onko kierrättämisestä ja viherpiipertämisestä oikeasti mitään hyötyä? Suurin osa maapallon väestöä viis veisaa kierrättämisestä, saati sitten edes ymmärtää ilmastonmuutosten ja omien tekojen yhteyttä. Sanotaan karkeasti, että 4,9 miljardia ihmistä ei välitä tuon taivaallista koko maapallon tulevaisuudesta tai ei ymmärrä koko asiaa. Toiveikkaasti ajatellen ehkä noin 10 miljoonaa ihmistä yrittää tehdä jotakin. Säästämmekö me Suomea tuleville ympäristöpakolaisille, jotka valloittavat maan sitten kun suuri osa mantereista jää veden alle? Kannattaisiko tässä valossa lakata yrittämästä?

– Nähnyt muutakin maailmaa kuin oman takapihansa

Eno vastaa: Kysymyksesi on esimerkki niin sanotusta vapaamatkustajan ongelmasta, enkä puhu tässä pelkästään kroonisesti pummilla matkustavasta serkkupojastani Rauno-Leevistä, vaan filosofeja paljon puhuttaneesta probleemasta.

Nykyisessä ympäristökriisissä yksilön pitäisi nähdä vaivaa muuttaakseen elämäntapaansa ekologisemmaksi. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos kaikki tekisivät niin samanaikaisesti ja kaikkialla.

Elämme kuitenkin tilanteessa, jossa osa ihmisistä ja yhteiskunnista kierrättää ja säästää luontoa, kun taas toiset elävät kuin siat pellossa. Ei ihme, että kierrättäjien – niin yksilöiden kuin kansakuntienkin – motivaatio on välillä hakusessa. Miksi laskea elintasoamme, kun toiset eivät sitä tee? Jos onnistumme ekokatastrofin torjunnassa, hyöty menee myös niille, jotka eivät talkoisiin osallistuneet. Jos taas epäonnistumme, kaikilla on yhtä kurjaa, mutta toiset ovat voineet ajella citymaastureilla pidempään ja voivat kehua syöneensä maailman viimeisen tonnikalapihvin.

Juuri tämän vuoksi ympäristöongelmia pyritään ratkaisemaan kansainvälisillä sopimuksilla ja lainsäädännöllä. Kun määräyksiä valvotaan ja rikkomuksista rangaistaan, vapaamatkustajan ongelma häviää, sillä enemmistö noudattaa kuitenkin lakia. Hienoa olisi tietysti, jos ihmiset voisi valistuksen ja kasvatuksen avulla saada ymmärtämään luonnon haavoittuvaa kauneutta, mutta – no, laki on nopeampi keino.

Kysymyksesi loppuosaa en oikein ymmärrä. En ensinnäkään usko, että ympäristöpakolaiset olisivat mitenkään ensimmäisenä ryntäämässä Suomeen, joka on – anteeksi ruma sana – helvetin kaukana kaikkialta. Suuret pakolaismassat siirtyvät yleensä vain lyhyitä matkoja. Toiseksi: mantereet eivät ole jäämässä veden alle. Kolmanneksi: mitä ihmeen iloa siinä on, että pilaisimme oman ympäristömme siltä varalta, että tänne olisi joskus tulossa ihmisiä, jotka eivät ansaitse nautintoa siitä? Jaa, no ehkä tuo juuri on suomalaisen kateuden ydin.