Valtaosa väkivallan uhreista on miehiä

21.9.2007 0.00

Nico Holmberg

On hyvä, että Naze Aghain tapaus on herättänyt voimakasta julkista keskustelua Suomen turvapaikkapolitiikasta. Keskustelua on kuitenkin leimannut yksi huolestuttava seikka, nimittäin miehiin kohdistuvan väkivallan väheksyntä.

Anni Sinnemäki vaati Naze Aghain tukimielenosoituksessa naisiin ryhmänä kohdistuvan väkivallan huomioimista turvapaikkapäätöksissä. Samoin maahanmuuttoministeri Astrid Thors on todennut, että naisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset täytyy osata ottaa huomioon turvapaikan perusteena.

Miksi näin ei voida vaatia myös miesten kohdalla?

Syy on varsin yksinkertainen. Miehiä ei nähdä ryhmänä, vaan jonkin ryhmän osana, kuten kurdeina, somaleina ja afgaaneina. Naiset muodostavat oman pääryhmänsä, ”kansansa”. Lisäksi oletetaan kaikkien miesten olevan kykeneviä asein tai muilla keinoin puolustamaan itseään väkivaltaa vastaan.

Samankaltainen kahtiajako leimaa väkivallasta ja sen uhreista käytävää keskustelua muutenkin. Keskustelun pääsanoma on naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen, ei väkivallan torjuminen yleensä. Torjutaan vielä nimenomaan miesten taholta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Naisten keskinen väkivalta, ja etenkin naisten miehiin kohdistama väkivalta, on vielä tabu.

Suurin osa väkivallan uhreista on miehiä: miehet saavat turpaan, heitä puukotetaan ja ammutaan. Hiukan provosoivasti tulkitsen keskustelua niin, että miehiin kohdistuva väkivalta on osa luonnollista miesten elämää. Miehen kuuluukin saada turpaansa nakkikioskin jonossa.

Niin kauan kuin keskustelussa on tämä vivahde, väkivallattomuudessa ei päästä eteenpäin. Miehen luonnollinen osa on jättää lyömättä ja sopia asiat, vaikka sitten miesten kesken, miesten kielellä. Haastankin kaikki väkivallasta keskustelevat tahot tutkailemaan puheitaan ja vaatimaan väkivallattomuutta ja tasa-arvoa uhreille. Kyllä se nyrkki sattuu, osuu se sitten mieheen tai naiseen. Eikä nyrkin paikka ole miehen tai naisen nenässä.

Väkivallatonta syksyä kaikille sukupuoleen, väriin, uskontoon, ikään, poliittiseen kantaan, urheiluseuraan tai muuhun sellaiseen katsomatta.