Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Euroopan pettämä

13.10.2006 5.54

Heidi Hautala

Rauhan saaminen Tšetšeniaan olisi ollut mahdollista, mutta Euroopan unioni petti Anna Politkovskajan, Heidi Hautala kirjoittaa.

Anna Politkovskajan murha voi osoittautua käännekohdaksi länsimaiden Venäjän-politiikassa. Viime aikoina Venäjän ihmisoikeustilanteeseen on suhtauduttu vuosi vuodelta ymmärtävämmin.

Venäjän mielistelyssä on menty niin pitkälle, että maan on väitetty edenneen demokratiakehityksessä, vaikka ihmisoikeuksien ja sananvapauden puolustajia joutuu jatkuvasti oikeudettomuuden uhreiksi.

Ihmisoikeuksien loukkauksia on alettu kansainvälisissä suhteissa muutenkin katsoa läpi sormien. Syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen valtiot ovat antaneet toisilleen luvan takapihojensa puhdistamiseen. Yhdysvalloilla on Irak, Venäjällä tšetšeenit, Kiinalla uiguurit.

Anna Politkovskajan tärkein tavoite oli lopettaa Tšetšenian sota. Terrorismin vastaisen sodan myötä työ vaikeutui entisestään. Vaikka Yhdysvallat on jatkanut Venäjän demokratiavajeen arvostelua, uusi ulkoministeri Condoleezza Rice ei enää ottanut ensi tapaamisessaan Venäjän johdon kanssa Tšetšeniaa esille.

Terrorismin vastaisen sodan varjossa myös Euroopan unioni päätti vähitellen unohtaa Tšetšenian sodan ja siirtyi puhumaan ”jälleenrakennuksesta”. Euroopan unioni on muuttunut viime aikoina entistäkin varovaisemmaksi havahtuessaan siihen, että Venäjän energiavarat voivat muuttua poliittiseksi aseeksi naapureita vastaan.

EU ei tunnetusti osaa puhua maailmalle yhdellä äänellä. Suuret jäsenmaat ovat todistaneet Vladimir Putinille kahdenkeskistä ystävyyttään ja yhteistyöhaluaan. Ranska, Saksa, Italia ja Espanja ovat menneet niin pitkälle, että ne estivät joitakin vuosia sitten yritykset luonnostella poliittista ratkaisua Tšetšenian konfliktiin.


Tutustuin Anna Politkovskajaan, kun hän vieraili Suomessa ensimmäistä kertaa joulun 2002 alla. Lumisessa Porvoossa lounaan ääressä tajusin, että Annan missio oli saada aikaan rauhanneuvottelut Venäjän ja Tšetšenian edustajien välille, eikä ainoastaan kertoa kauhutarinoita kidutuksista ja raiskauksista.

Järjestin hänelle tapaamisen EU:n ulkosuhdekomissaari Chris Pattenin kanssa Brysselissä. Patten oli hyvin altis kuuntelemaan Annan näkemyksiä siitä, keitä henkilöitä olisi saatava saman pöydän ääreen, jotta sotiminen saataisiin loppumaan.

Vuoden 2005 alussa, 20.–21.1, pidettiin Helsingissä Suomi–Tšetšenia-seuran aloitteesta kansainvälinen konferenssi, jota vihreät tukivat. Mukana oli venäläisiä Sotilaiden äideistä sekä ihmisoikeusjärjestö Memorialista, samoin Tšetšenian viimeisen laillisilla vaaleilla valitun presidentin Aslan Mashadovin edustajia.

Kokoukseen yritettiin saada myös Mashadovin Euroopan-edustaja Ahmed Zakajev, josta Venäjä oli tehnyt Interpolin kautta luovutuspyynnön terrorismisyytteiden perusteella. Sekä Tanskan että Britannian tuomioistuimet olivat jo todenneet syytteet kestämättömiksi. Britannia oli myöntänyt Zakajeville turvapaikan.

Tanskan ja Venäjän suhteet ovat tapauksen jälkeen olleet jäissä aina viime aikoihin asti, kunnes tsaari Aleksanteri III:n puoliso, Tanskan prinsessa Dagmar haudattiin puolisonsa viereen Pietariin. Näimme paljon vaivaa, mutta oikeusministeri Johannes Koskinen ei lopulta voinut taata, etteikö poliisi joutuisi pidättämään tämän entisen näyttelijän ja kulttuuriministerin ja tutkimaan luovutuspyynnön oikeudessa. Edesmennyt Matti Wuori totesi saman tien, että Suomi ei ole Norja eikä ylipäätään Pohjoismaa. Norjassa Venäjän protestit eivät olleet estäneet Zakajevin vierailua.


Konferenssiin osallistui sveitsiläinen kansanedustaja Andreas Gross, joka Euroopan neuvoston Tšetšenia-raportoijana organisoi pyöreän pöydän neuvotteluja konfliktin osapuolten kesken. Anna Politkovskaja ja tšetšeenit haukkuivat Grossin julkisesti lyttyyn siitä, että Venäjä pystyi veto-oikeudellaan rajaamaan keskusteluista pois kaikki tšetšeeniryhmät, jotka tavoittelivat itsenäisyyttä.

Tämä oli tyypillistä Annaa. Hän oli kuullut tarpeeksi tyhjiä lupauksia ja suoranaisia valheita Tšetšenian konfliktin lopettamisesta. Euroopan unionilla olisi ollut siihen todellista poliittista voimaa, mutta se antoi hetkensä lipua ohi. Mashadovin ryhmittymä jopa julisti yksipuolisen tulitauon luodakseen neuvotteluille edellytykset.

Aslan Mashadov sai surmansa 8.3.2005 epäselvissä oloissa Tšetšeniassa, todennäköisesti FSB:n operaation tuloksena. Hän ehti kirjoittaa EU:n korkealle edustajalle Javier Solanalle ja pyytää EU:ta välittäjäksi.

Nyt ei ollut enää ketään, jonka kanssa Venäjää olisi voitu vaatia neuvottelemaan. Tšetšenian konflikti on tiettyyn rajaan asti ollut Putinille hyödyllinen ja suoranaisesti auttoi häntä pääsemään valtaan.

Euroopan unioni petti Tšetšenian. Näin se petti myös Anna Politkovskajan. Euroopan unioni ei valtuuttanut rauhaa rakentamaan ketään Ahtisaarta, joka olisi sanonut: jätetään tämä itsenäisyyskysymys myöhemmäksi, sovitaan ensin helpommat asiat. Näinhän Acehin rauhanprosessi saatiin ylipäätään liikkeelle.


Anna oli nainen, jonka olkapäätä vasten tšetšeeninaiset olivat itkeneet siepattujen, kidutettujen ja tapettujen miestensä kohtaloa. Hänellä oli kapinallisten luottamus. Sen avulla niin Dubrovka-teatterin kuin Beslanin panttivankidraamojen murheelliset loppuratkaisut olisi ehkä voitu välttää, jos Venäjä olisi sen sallinut. Beslaniin Anna ei päässyt, kupillinen Aeroflotin lennolla tarjottua teetä vei hänet letkuihin sairaalaan.

Totuus Annasta on, että hän ei ollut diplomaatti vaan sydänverellään kirjoittava journalisti ja aktivisti. Anna ei siksi kirjoittanut myöskään viileää ja objektiivista kirjaa Putinin Venäjästä. Kirjalle ei löytynyt Venäjältä kustantajaa, vaikka kukaan ei sen julkaisemista estänytkään.


Sunnuntai-iltana sytytettiin Tehtaankadulle tuhansia kynttilöitä. Ihmiset ilmaisivat surua, pettymystä ja raivoa. Venäjän hallinto on presidentti Vladimir Putinin johdolla luonut puitteet murhenäytelmälle, jossa oikeudettomuus vallitsee. Heinäkuussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi Venäjän, kun televisionauhalle oli tallentunut Kaukasian sotajoukkojen komentajan käsky viedä pois ja tappaa tšetšeeninuorukainen. Hän oli Fatima Bazorkinan poika, jonka kohtalosta äiti valitti Strasbourgiin. Venäjä ei ole toteuttanut tuomiossa vaadittuja muutoksia, joilla vastaavat laittomuudet ehkäistään.

Kun Euroopan unionin johtajat kokoontuvat ensi viikon perjantaina Lahdessa illastamaan Vladimir Putinin kanssa, otetaan taas perhepotretteja. Keskellä seisoo Putin, Halosen ja Vanhasen välissä. Mutta jos ollaan yhtä perhettä, voidaan puhua asioista oikeilla nimillä, eikä katsota toisaalle.

Anna Politkovskajan murhan myötä todellisuus sinänsä ei muuttunut. Koko ajan mahdollinen ja jopa loogisesti ennustettava tragedia vain tapahtui. Mutta laajojen joukkojen käsitys Venäjän nykytodellisuudesta muuttui, ja se muuttui hetkessä. Vielä emme tiedä, muodostuuko Politkovskajan murhasta käännekohta myös Venäjällä.


Kirjoittaja oli Anna Politkovskajan ystävä, joka odotti pääsevänsä tämän kanssa vielä tänä syksynä tutustumaan Tšetšenian sodan seurauksiin Ingushian pakolaisleirillä.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri