Kerjäläisten valtakunta

28.9.2007

Pekka Haavisto

Kirjoittaja on helsinkiläinen vihreä kansanedustaja.

Kun on ollut pitkään reissussa, katsoo kotikaupunkiaan uusin silmin. Kaikki ei ole myönteistä. Elin lapsuuteni helsinkiläislähiössä, jossa kaksi tärkeintä sääntöä oli kirjoitettu kyltteihin. Toisessa luki: ”Älä tallaa nurmikoita”. Ja siinä toisessa: ”Kaupustelu ja kerjääminen kielletty”.

Mutta ei ole enää. Akateemiseen kirjakauppaan mennessäni melkein kompastun maassa kykkivään harmaaseen hahmoon, jolla on pahvimuki ja sen vieressä pyhäinkuva. Asematunnelin portaikon vieressä on toinen: ”Minun on nälkä!” Vanhan ylioppilastalon edustalla on rouva pienen lapsen kanssa käsi ojossa.

Havaintojeni mukaan pyytäjät eivät ole yleensä suomalaisia, mutta todennäköisesti EU-alueelta. EU:n neljän vapauden perusteella ihmiset, tavarat, palvelut ja raha saavat liikkua vapaasti. Rahan puutekin on liikkuvaa, ja se on tuonut kerjäläiset Helsinkiin.

Työssäni Afrikassa olen tottunut kerjäläisiin. He tulevat luokse liikennevaloissa tai katujen ruuhkissa, köyhyydellä ja kurjuudella on siellä monet kasvot. Monet ovat lapsia tai vammaisia. Maissa, joissa sosiaaliturva ei toimi, kurjalisto kerjää kaduilla. Monelle olen antanut lantin.

Venäjällä liikkuessa kerjäläismummot partioivat kirkkojen ovilla. Ortodoksipappi antoi yksinkertaisen neuvon: anna jokaiselle, jos voit. Ihmettelin, mistä tiedän kuka todella tarvitsee. Pappi vastasi: Ei ole sinun asiasi. Anna jokaiselle, ja Jumala kyllä selvittää välinsä huijareiden kanssa.

Edes suomalainen sananlaskuviisaus ei ratkaise ongelmaa: kyllä talot ja tavarat pian menee, kerjuu se on joka kestää.

Onko kerjääminen kestävän kehityksen periaatteen mukaista, turhan tuottamisen ja kuluttamisen minimointia? Kerjäläinen vähentää muiden ostovoimaa ja kulutusta. Onko kerjäläisyys siis vihreyttä?

Pohdiskelujen jälkeen olen tehnyt johtopäätökseni. Omat kukkaronnyörini pysyvät kiinni Helsingin kerjäläisille. Uskon sellaiseen pohjoismaiseen hyvinvointimalliin, jossa hädänalainen voi saada yhteiskunnan apua, yhteisillä verorahoilla maksettua. En halua Helsingistä kaupunkia, jossa kerjäläiset päivystävät 50 metrin välein.

Kerjäämiskielto poistui, kun kaupunkien järjestyssäännöt korvattiin järjestyslailla. Siinä ei kerjäämistä ja kaupustelua erikseen mainita. Jos kerjääminen esimerkiksi lasten kanssa on Suomessa yleistymässä, voisi kerjäämiskiellon palauttamista harkita. Autamme parhaiten Euroopan köyhiä takaamalla EU:ssa minimitulot ja minimisosiaaliturvan kaikille.