Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Suomalaisuuden alkupiste

30.11.2007 0.00

Eno

Jos suomalaisuutta ei olisi, se pitäisi keksiä.

Tietämätön kysyy: Mistä suomalaisuus oikein alkoi? Vastaukseksi ei tietenkään käy itsenäisyysjulistuksesta, vaan tarkoitan laajempaa kulttuurista alkua?

–Lalli

Eno vastaa: Mitä suomalaisuudella tarkoitetaan? Jos lähdemme siitä, että suomalaisuus on tasaveroinen kokoomus ruotsalaisten kahdehtimista ja ryssävihaa, on selvää, että tällainen yhdistelmä vaatii pitkän historian syntyäkseen.

Suomalais-ugrilaisia kieliä on puhuttu täällä maailman reunalla arviolta 5 000–6 000 vuotta ja biologisesti nykysuomalaisissa lienee jälkiä niistäkin ensimmäisistä metsästäjistä ja kalastajista, jotka saapuivat näille leveysasteille kohta mannerjään lähdettyä noin 11 000 vuotta sitten. Mutta toisaalta nykysuomalaisissa on enemmän kuin rippu myös kaikkea muuta geneettistä materiaalia, joka on tullut naimaetäisyydelle sitten jääkauden.

Kivikauden metsästäjä ja rautakauden maanviljelijä eivät kuitenkaan tunteneet minkäänlaista kansallisuuden käsitettä. Jos jotain järjestäytynyttä elämää oli, se toimi paikalliselta heimopohjalta. Tässä täytyy kuitenkin huomauttaa, että kielitieteilijöiden rajaamat kolme suomalaisten perusheimoa, varsinaissuomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset ovat vain konstruktioita. Heimo-sanakin on tarkoittanut alun perin vain sukulaisia, kunnes 1800-luvulla sanaa alettiin käyttää saksan kielen Stamm-sanan käännöksenä. Meillä ei toisin sanoen ole mitään tietoa, miten esihistoriallisen ajan ”suomalaiset” määrittelivät itsensä.

Ruotsin vallan aikana Suomi ei ollut erityinen oma hallinnollinen yksikkönsä ainakaan yhtäjaksoisesti. Kyse oli vain Ruotsin valtakunnan itäisestä osasta. Finland-nimi alkoi yleistyä 1400-luvulla. Suomen kirjakielen luominen 1500-luvulla oli tietenkin tärkeä etappi kohti suomalaisuutta.

Jonkinlaista ”suomalaisuus-tunnetta” alkaa esiintyä viimeistään 1700-luvulla. On kuitenkin vaikea sanoa, mitä sillä oikeastaan tarkoitettiin. Suomalaisuudesta kun puhuivat etupäässä ruotsinkieliset aateliset, usein valitellessaan Suomen kurjaa kohtaloa Venäjän vastaisissa sodissa. Käsite tuskin tarkoitti kuitenkaan muuta kuin maantieteellisesti Suomeksi kutsutulla alueella syntynyttä, se ei siis sisältänyt yhtenäisen kansan, saati oman valtion tai muun hallinnollisen alueen käsitettä. Suomalaista kansanrunoutta alettiin kuitenkin kerätä jo 1700-luvulla.

Oikeasti suomalaisuus keksittiin vasta 1800-luvulla. Tuolloin syntyneessä nationalismissa kansat käsitettiin ikuisiksi olioiksi, vain niiden olosuhteet vaihtelevat. Kun Elias Lönnrot julkaisi Kalevalan 1835, jokin suomalaisuuden käsite oli jo olemassa. Ehkä sitä voi pitää suomalaisuuden alkupisteenä.

Varsinaisesti suomalaisuus oli pakko määritellä vasta, kun itsenäistymistä todella alettiin puuhata. Kun omaa valtiota laitettiin kasaan, piti huomioida keitä kaikkia siinä asuu – suomalaisuudella kun on ruotsinkielinen puolensakin.

Tosiasiahan on kuitenkin, että suomalainen on saattanut kulkea pystypäin kansakuntien joukossa vasta 2006 euroviisuvoiton jälkeen.




Viite