Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Anna Autio

Arki tutuksi. Finnish Affairs -ryhmää ylläpitävä Manar Al-Abedi on huomannut, että usein maahanmuuttajia kiinnostavat arkiset asiat, kuten ohjeet Ikean Family Cardin hankintaan. Anna Autio

Arki tutuksi. Finnish Affairs -ryhmää ylläpitävä Manar Al-Abedi on huomannut, että usein maahanmuuttajia kiinnostavat arkiset asiat, kuten ohjeet Ikean Family Cardin hankintaan.

Harva kotoutuu kursseilla - Arabiankielinen Facebook-ryhmä kertoo Suomesta sen, mikä ministeriöltä unohtuu

28.12.2017 14.18

Jenni Leukumaavaara

Tuomari. Keltainen kortti. Sivurajaheitto. Rangaistuspotku. Jamel Saltne kuunteli Ylen selostajaa ja tavaili tämän suustaan syytämiä sanoa. Suomen kesä oli saavuttamassa lakipistettään vuonna 2006, mutta Saltne oli liimautunut Kuopion-kotinsa television ääreen seuraamaan jalkapallon maailmanmestaruuskisoja.

Irakilainen Saltne oli tullut Suomeen joitakin kuukausia aiemmin, helmikuun pakkasiin. Matka Suomen, kielen ja suomalaisuuden oppimiseen oli vasta alussa ja kaikenlainen apu tarpeen.  Saltne muistelee oppineensa kisakuukauden aikana roppakaupalla suomen kielen sanoja.

Suomenkielisen jalkapalloselostuksen seuraamista ei yleensä kotoutumiseksi mielletä. Virallinen kotouttaminen on kielikursseja ja työnhaun tukemista. Kun maahanmuuttajalla on oleskelulupa ja työpaikka, hänet katsotaan kotoutuneeksi.

Todellinen kotoutuminen, se, että ottaa uuden maan kotimaakseen ja tuntee olevansa kotona, tapahtuu muualla. Siinä Saltne ja niin ikään Irakista Suomeen muuttanut Manar Al-Abedi yrittävät auttaa Suomeen saapuneita ihmisiä. He ylläpitävät Facebookissa arabiankielistä Finnish Affairs -ryhmää.


Jalkapallo on edelleen kotouttamassa maahan saapuneita. Saltne tietää, että monet arabiankieliset maahanmuuttajat seuraavat intohimoisesti jalkapalloa. Ryhmään on linkattu arabiankielisellä saatteella uutinen siitä, miten Tanska on edennyt jalkapallon MM-kisoihin, kuten myös Ruotsi ja Islanti. Norja on ulkona, kuten myös Suomi, tietenkin.

Suomenkielisen selostuksen seuraaminen tai jalkapallojuttujen lukeminen on kotoutumista. Muttei virallista sellaista.

Kun ulkomaalainen tulee Suomeen, virallinen Suomi aloittaa viranomaisprosessin, jonka tavoitteena on kotoutuminen ja yhteiskuntakelpoisen kansalaisen kasvattaminen.

Kotouttaminen tarkoittaa ennen kaikkea viranomaistoimenpiteitä, joilla yksilön kotoutumista edistetään hyvinvoinnin, terveyden, koulutuksen ja työllisyyden lisäämisen keinoin.

Kun maahanmuuttaja on työtä vailla, työ- ja elinkeinotoimisto käynnistää alkukartoituksen. Kartoituksen pohjalta tehdään kotoutumissuunnitelma, johon kuuluu kielen oppiminen ja työllistymiseen tähtäävä koulutus. 

Kotoutuminen on keskitetty työikäisiin ja -kykyisiin ihmisiin. Siksi Suomessa asuu eläköityneitä maahanmuuttajia tai somaliperheiden kotiäitejä, jotka ovat tulleet Suomeen 1990-luvulla, mutta eivät vieläkään osaa suomea. He eivät ole välttämättä koskaan olleet kotoutumistoimissa mukana, sillä palveluja ei tarjota kaikille.

Kotouttamisesta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Mukana on muitakin ministeriöitä ja lisäksi valtakunnallisia virastoja, alueellisia ely-keskuksia, kuntia, suuri joukko järjestöjä. Keittiössä on monta kokkia. Silti, tai juuri siksi, kotoutuminen on puolitehoista.


Loppuvuodesta 2015 Suomeen saapui ennennäkemätön määrä turvapaikanhakijoita, noin 30 000 ihmistä. Torniossa valtakunnanrajan ylittivät päivittäin jopa sadat turvapaikanhakijat, vastaanottokeskuksia pystytettiin pikavauhtia ja kaupunkien kaduilla liikkui nuoria miehiä liian vähissä vaatteissa.

Viranomaisilla oli kädet täynnä työtä, tulkit loppuivat kesken ja media kertoi turvapaikanhakijoiden tekemästä seksuaalisesta häirinnästä. Jamel Saltne ja Manar Al-Abedi seurasivat uutisia ja tapahtumia Helsingissä. Heitä huolestutti.

He olivat jakaneet tietoa Suomesta Facebookissa ja verkkosivuilla jo aiemmin, mutta maahanmuuttajamäärän kasvu sai heidät perustamaan Finnish Affairs -ryhmän. Saltne ja Al-Abedi halusivat tarjota luotettavaa tietoa riittävän tiukasti moderoidussa ympäristössä.

Marraskuussa 2017 sivulla kerrottiin arabiaksi esimerkiksi pääministeri Juha Sipilän näkemyksistä islamista, tietoja verojärjestelmän toiminnasta, työttömyysluvuista, meteorin putoamisesta Inarin Vätsäriin, ja siitä miten haetaan passia tai Ikean Family Cardia.

Sivulla kerrotaan suomalaisten joulunviettotavoista, siitä että koulun ja kodin välillä pidetään tiiviisti yhteyttä ja vaikkapa siitä, että länsimaissa haarukat ja veitset asetetaan lautaselle kello viiteen, jotta tarjoilija tietää ruokailun päättyneen.

Tärkeää maahanmuuttajalle voi olla myös tieto edullisesta puhelinliittymästä tai tapahtumista niissä ostoskeskuksissa, joissa maahanmuuttajat tapaavat toisiaan ja suomalaisia.

”Uutisten lisäksi meillä on siis Suomen kulttuuria ja arkea koskevia asioita. Arabialaiset tykkäävät laittaa hajusteita paljon enemmän kuin suomalaiset. Kerron, että ei saa laittaa liikaa hajusteita”, Manar Al-Abedi kuvailee.

Suomen sosiaaliseen kulttuuriin ei ole helppo kotoutua. Maahanmuuttaja saattaa vaikkapa luulla, että suomalaiset kylästelevät keskenään jatkuvasti, mutta eivät kutsu maahanmuuttajia kylään. Sitä, että kyläileminen on Suomessa nykyään melko harvinaista, ei välttämättä kotoutumiskoulutuksessa kerrota. Se pitää oppia muualta.


Finnish affairs -ryhmässä
on liki neljätuhatta jäsentä. Sitä seuraavat arabiaa äidinkielenään puhuvat maahanmuuttajat, maassa asuvat tai joskus Suomessa asuneet. Väkeä on Irakin lisäksi esimerkiksi Syyriasta, Tunisiasta, Marokosta, Iranista, kurdialueilta, Qatarista, Saudi-Arabiasta ja hieman yllättäen myös Etelä-Amerikasta.

Helsingin rautatientorin mielenilmauksista mukaan tuli parikymmentä kantasuomalaista.

Saltne pyörittää myös Finraq-verkkosivua, jolle hän kerää Suomen ja Irakin asioita arabiaksi ja suomeksi. Verkkosivun hän rakensi opiskellessaan Helsingin evankelisessa opistossa vuoden medialinjalla. Hän teki Irakissa osa-aikaisesti toimittajan työtä. Sitä hän on jatkanut myös Suomessa esimerkiksi Helsingin Sanomien kanssa.

Päätyönään Saltne opettaa arabiaa peruskouluissa Helsingin seudulla.

Saltnen ja Al-Abedin mukaan Facebook-ryhmät ovat maahanmuuttajille erittäin tärkeitä. Tietoa voi olla vaikea saada arabiaksi, ja puutteellisella suomen kielellä lukiessa voi tulla väärinymmärryksiä. Finnish Affairs on kotouttamista vailla virallista statusta.

Viime vuonna luetuimpia ja jaetuimpia päivityksiä oli tieto passin ja henkilökortin hakemisesta. Ryhmässa kerrotaan myös, miten koululaisten tieto- ja viestijärjestelmää Wilmaa käytetään.

Saltne on jakanut sivustolla valokuvia, joita hän on ottanut samoista paikoista kesällä ja talvella. Siis näyttääkseen sen, miten erilaiselta sama paikka näyttää eri vuodenaikoina. Suomalaisille itsestäänselvät asiat ovat uusia ja yllättäviä Lähi-idästä tai muualta ja toisenlaisista oloista tulleille.


Kun Al-Abedin perhe – isä, äiti ja kuusi lasta – vuonna 1995 saapui Helsinki-Vantaalle, oli tammikuu ja paljon pakkasta. Perhe vietiin yöllä Kuopioon.

Ulkona 10-vuotias Manar tunsi sandaaliensa alla hohkaavan kylmyyden. Onpa kylmää hiekkaa, hän ajatteli. Aamulla uudessa kodissa verhojen avaaminen paljasti, että hiekka olikin lunta, jotain aivan uutta.

Al-Abedit olivat viettäneet edelliset neljä vuotta Saudi-Arabian ja Irakin rajalla sijaitsevalla pakolaisleirillä aavikko-olosuhteissa. Seuraavalla viikolla sosiaalityöntekijä vei koko perheen toppatakki- ja talvikenkäostoksille.

Al-Abedit tulivat Suomeen kiintiöpakolaisina. Kotoutuminen oli kaksikymmentä vuotta sitten erilaista kuin nykyään. Ei ollut Googlea, josta tarkistaa asioita. Al-Abedi arvelee, että heillä kesti useita vuosia saada yhtä paljon tietoa Suomesta, kuin nyt Suomeen tulevat tietävät jo valmiiksi tai saavat nopeasti selville.

1990-luvulla irakilainen muslimiperhe oli avoimen tuijottelun kohde kaupoissa ja kadulla. Kun Manarin sisko meni hierojalle ja otti huivin pois päästään, hieroja hämmästyi. Tämä oli luullut, että huivi oli peittämässä kaljuutta tai korvan puuttumista.

Ennen Al-Abedeja Suomeen oli tullut kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita vain vähän. Muiden maahanmuuttajien löytäminen oli hankalaa, eikä sosiaalivirkailijoilla tai harvoilla tulkeilla ollut mahdollisuutta auttaa niin paljon kuin perhe olisi uuden keskellä toivonut.

Oman kokemuksensa vuoksi Manar Al-Abedi tietää, kuinka tärkeää on saada vertaistukea muilta maahanmuuttajilta. Kotoutuminen on vieläkin paljon sitä, että suomalaiset kertovat muille mitä tehdä ja miten toimia. Järjestöissä on tosin jo maahanmuuttajatyöntekijöitä auttamassa tulokkaita sopeutumaan Suomeen.

Al-Abedi oli Suomeen tullessaan saman ikäinen kuin hänen tyttärensä Hedil on nyt. Suomi on kahdessakymmenessä vuodessa tottunut siihen, että täällä on monenlaisia ihmisiä eri kulttuureista. Hedilillä on luokkakavereita, joilla on juuria muun muassa Intiassa, Iranissa ja Somaliassa.

Al-Abedin kaikki sisarukset ovat jääneet Suomeen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki asuvat Helsingissä. He sopeutuivat lapsina Suomeen hyvin, kuten lapset usein sopeutuvat.


Lapsenkaan kotoutuminen ei ole automaatio. Jamel Saltne on huomannut opettajantyössään, että monesti pitkän ja monipolvisen matkan Suomeen tehneiden lasten kieli-identiteetti voi olla hukassa. He saattavat puhua samassa lauseessa kreikkaa, turkkia, suomea ja arabiaa.

Lapset oppivat uusia kieliä helposti, mutta jos äidinkieli on jäänyt kehnoksi, se ei muodosta vakaata alustaa, jonka päälle rakentaa uutta.

Myös iäkkäät maahanmuuttajat jäävät helposti ulkopuolisiksi, kun kotouttamisen päätarkoitus on saada työikäiset ihmiset töihin.

Manar Al-Abedin eläkkeellä olevat vanhemmat kaipaavat edelleen sitä, että kävelyllä voisi pysähtyä juttelemaan tuntemattomien kanssa, kuten Irakissa on tapana tehdä. Isä puhuu arabian lisäksi hieman suomea ja englantia, luku- ja kirjoitustaidoton äiti osaa vain arabiaa.

He olivat Suomeen tultuaan muutaman kuukauden kielikurssilla, mutta suomi ei oikein edennyt, eikä te-toimisto ollut niin tarkka kielitaidosta ja työvoimapoliittisesta koulutuksesta kuin nyt.

Muutaman vuoden päästä vanhemmat jäivät eläkkeelle. Kotoutumisen kannalta se tarkoittaa myös oman onnen ja aktiivisuuden varaan jäämistä.

Manarin vanhempien tilanne ei ole Suomessa mitenkään tavaton. Vihreät on ajanut Suomeen subjektiivista koulutusoikeutta nykyisen mallin tilalle, joka pahimmillaan jättää ulkopuolelle niin kotiäidit, vanhat ihmiset kuin vammaisetkin. Erityisesti äitien ulkopuolisuuden tunne periytyy jopa kolmanteen sukupolveen. Lapsi aistii, ettei äiti tunne uutta kotimaata omakseen.


Finnish affairs -ryhmässä ei käydä uskonnollisia keskusteluja, ja kaikenlainen meuhkaaminen ja vouhottaminen on kielletty. Keskustella saa, mutta vain omalla nimellä ja asiallisesti.

Läheskään kaikkia ei ryhmään hyväksytä. Käyttäjällä pitää olla kytkös Suomeen ja luotettava profiili.

Saltne ja Al-Abedi korostavat haluavansa ryhmän olevan luotettava tiedonlähde. Samankaltaisia sivuja on muitakin, mutta Saltnen ja Al-Abedin mukaan niissä asiat kerrotaan usein vain yhdestä suppeasta näkökulmasta tai ryyditetään tietoja omilla mielipiteillä. Osassa myydään tavaroita ja tarjotaan töitä – usein pimeänä.

Ylläpitäjät ovat saaneet huomata, että joillekin sananvapaus tarkoittaa lupaa rikkoa lakia ja syyllistyä kunnianloukkauksiin. Jotkut ihmiset toimivat somessa useammalla nimellä ja trollaavat keskustelupalstoja.

”Kun meillä esimerkiksi oli linkki uutiseen, jossa muslimitaustaisten turvapaikanhakijoiden kerrottiin kääntyneen kristityiksi, suljimme kommentointimahdollisuuden. Keskustelu menee helposti negatiiviseksi ja toisten loukkaamiseksi”, Al-Abedi sanoo.

Ryhmää päivitetään joskus jopa 30 kertaa päivässä. Se vie aikaa. Päivityksiä on tehty kuumeessa sängynpohjalta, Dubain helteessä ja lentokentillä vaihtolentojen välissä.

Se on harrastus, josta ei makseta mitään. Mikä saa tekemään näin paljon ilmaista työtä?

”Minulle on tärkeää auttaa ihmisiä ja että olen hyödyksi. En ole koskaan ajatellut, että pyytäisin auttamisesta palkkaa”, Al-Abedi sanoo.


Ryhmä on tehnyt Saltnesta ja Al-Abedista tunnettuja maahanmuuttajayhteisössä. Ihmiset soittavat ja pyytävät tulkkausapua sairaalaan, neuvolaan, Kelaan tai kauppakäynnille.

Saltne ja Al-Abedi auttavat sen minkä töiltä ja muulta elämältä ehtivät. Al-Abedi tulkkaa myös työkseen.

Ryhmä avaa näkymiä myös yhteisön jäsenten mielenmaisemaan. Oleskelulupaa odottavat saattavat purkaa ahdistustaan negatiivisilla ja loukkaavilla kommenteilla.

”On ihmiselle järkytys, kun tulee kielteinen päätös viranomaisilta. Hän on lähtenyt hakemaan rauhaa, jättänyt kaiken taakseen, ja sitten kaikki hajoaa”, Al-Abedi sanoo.

Al-Abedi kertoo myös toisenlaisen esimerkin. Negatiivisia kommentteja suoltaneen turvapaikanhakijan somehabitus muuttui yhtäkkiä. Al-Abedi kysyi syytä. Se oli myönteinen oleskelulupapäätös. Helpotus muutti näkemyksen Suomesta myönteiseksi.


Kaikki Suomeen tulleet eivät ansaitsekaan lupaa jäädä, Al-Abedi sanoo. Myös rasismin hän sanoo olevan yleistä kaikkialla, niin Suomessa kuin Irakissakin. Miksi te olette täällä -kommentteja kuulee Helsingissä ja Mosulissa.

”Ihmisellä pitäisi alusta asti olla suunnitelma. Kaikilla ei ole ollut. He ovat tulleet kokeilemaan onneaan.”

Monelle maahanmuuttajalle työllistyminen on vaikeaa puutteellisen kielitaidon ja luultavasti myös osin työnantajien rasisminkin vuoksi. Al-Abedin mukaan turvapaikanhakija tai pakolainen voi saada töitä, mutta se edellyttää omaa aktiivisuutta.

”Ei maahanmuuttovirasto voi kulkea ihmisten perässä apua ja töitä tarjoamassa. Pitää itse olla aktiivinen. Ei maahanmuuttovirasto ole mikään te-toimisto.”


Jyväskylän yliopistossa marraskuussa tarkastetussa kasvatustieteiden väitöskirjassa Katarzyna Kärkkäinen arvioi, että kulttuurieroavuuksien ja suomen kielen taidon merkitystä korostetaan liikaa oppimisessa, opettamisessa ja kotoutumisessa.

Kärkkäisen mukaan kulttuuri- ja kielitekijöillä selitetään kaikkia vaikeuksia maahanmuuttajien oppimisessa ja kotoutumisessa, vaikka käsitykset perustuvat usein kouluttajien ja maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden odotuksiin ja luuloihin. Henkilökohtaiset eroavuudet ja erot elämätilanteissa sekä niiden vaikutus jäävät helposti huomaamatta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Anu Castaneda sanoo, että kotoutumisen psykologista puolta ei aina huomioida tarpeeksi.

Monet terveys- ja hyvinvointiongelmat kasautuvat Lähi-itä-taustaisille. Esimerkiksi joka toinen irakilais- tai iranilaistaustainen kurdinainen kärsii vakavaksi luokitelluista masennus- tai ahdistuneisuusoireista. Ne voivat juontua yksinäisyydestä ja erillisyydestä ja laskea toimintakykyä ja hidastaa kotoutumista.

Myös Suomessa koetulla syrjinnällä on vahvat yhtey­det hyvinvointiin ja luottamuksen tunteeseen. Kenties vahvemmat kuin maahanmuuttajan entisessä kotimaassa kokemilla traumaattisilla tapahtumilla.

”Ainoa oletus ei voi olla, että jotain hirveää on tapahtunut maahanmuuttajan entisessä kotimaassa, ja sitä sitten yritetään hoitaa terveydenhuollossa tai muualla. Voimme lisätä hyvinvointia, toimintakykyä ja siten myös tuottavuutta pienillä arkisilla valinnoillamme”, Castaneda sanoo.

Hän huomauttaa, että jokainen Suomen virkamies on ikkuna suomalaisuuteen, ja jokainen kansalainen voi tukea psyykkistä hyvinvointia olemalla ystävällinen ja osallistava.

”Jokainen voi edistää maahanmuuttajien kotoutumista omilla teoillaan”, Castaneda sanoo.

THL:n tutkimusten mukaan ne maahanmuuttajat, joilla on perhe Suomessa, voivat huomattavasti paremmin kuin perheestään erossa olevat. Nykyinen hallitus on kuitenkin vaikeuttanut perheenyhdistämistä. On otettu esimerkiksi käyttöön tulorajat, joiden yltämiseen suomalaisellakin on tekemistä.


Valtion viime vuonna päivitetyssä, vuoteen 2019 ulottuvassa kotouttamisohjelmassa toistuvat trendisanat: innovaatiot, kärkihankkeet, kansainvälistyminen.

Valtio haluaa valjastaa maahanmuuttajien oman kulttuurin vahvuudet Suomen innovaatiokyvyn parantamiseen. Koulutetut, suomalaisista korkeakouluista valmistuneet, maahanmuuttajat pyritään saamaan nopeasti työmarkkinoille yrityksiä kasvattamaan ja kansainvälistämään.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan lakimuutosta, jossa kotona lapsia hoitavien maahanmuuttajavanhempien opiskelut tulisivat sataprosenttisen valtiontuen piiriin ensi vuoden kuluessa.

Valtio haluaa kiintiöpakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kuntiin sijoittumisen tapahtuvan kahden kuukauden kuluessa oleskeluluvan tiedoksi saannista. Hallitus haluaa vähentää joutokäyntiä kotoutumisessa.

Hallituksen maahanmuuttopolitiikka näyttää ristiriitaiselta, kun samanaikaisesti halutaan kansainvälistä osaamista, mutta häädetään hyvin kotoutuneita.

”Kun haluamme saada ihmiset nopeasti kotoutumaan, on ymmärrettävä ettei se tarkoita vain että pääsee töihin tai kouluttautumaan. Ihminen pitää ottaa kokonaisuutena”, Castaneda sanoo.

Monet hallituksen uudistuksista eivät koske vain tänne nyt tulleita, vaan jo täällä asuvia ihmisiä. Heidänkin osaltaan arvioidaan, onko esimerkiksi Irak turvallinen maa. Sen vuoksi ihmiset voivat alkaa hätäillä ja tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä.

Esimerkiksi opiskelemassa oleva saattaa keskeyttää koulun mennäkseen töihin, jotta saa kansalaisuuden tai tarpeeksi rahaa saadakseen jäädä Suomeen.


Jamel Saltne on kotoutunut Suomeen, mutta tulevaisuus on epävarma. Euroopassa äärioikeisto on kasvattanut suosiotaan. Suomessa perussuomalaisten vuoden 2011 jytky oli havahduttava Saltnelle ja monelle muulle Suomeen asettuneelle.

”Suomi tuntuu kotimaalta, mutta en tiedä tulevaisuudesta. Tulen kunnioittamaan tätä maata, vaikka minut potkittaisiin täältä ulos. Kun Suomeen on tultu, yhteiskuntaa ja sen lakeja on ymmärrettävä ja kunnioitettava.”

Maahanmuutto  kotouttaminen  kotoutuminen  politiikka  turvapaikanhakijat 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri