Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Iiro Törmä

Kuvituskuva
Iiro Törmä

Ilmastonmuutoksen ja ilmastopolitiikan avaintermit

2.10.2015 10.51

Lasse Leipola

Ilmaston lämpeneminen tarkoittaa sitä, että maapallon globaali vuosittainen keskilämpötila nousee vuosi vuodelta korkeammaksi, koska ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut voimistavat kasvihuoneilmiötä.

Ilmastonmuutos
on kattava yleiskäsite. Kasvihuoneilmiöstä aiheutuva ilmaston muuttuminen, joka sisältää ilmaston keskimääräisen lämpenemisen lisäksi myös paikalliset vaikutukset esimerkiksi sateisiin, tuuliin, myrskyihin, kuivuuteen tai tulviin.

Ilmastopolitiikka. Poliittiset toimet, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta tai sopeutumaan sen vaikutuksiin. Ilmastopolitiikkaa voidaa harjoittaa monilla tasoilla kunnista ja kaupungeista Euroopan unioniin tai yksittäisistä valtioista globaaliin ilmastosopimukseen.

Kasvihuoneilmiö. Luonnollinen ilmiö, jossa ilmakehässä olevat niin sanotut kasvihuonekaasut, kuten hiilioksidi ja metaani, estävät lämmön karkaamista ilmakehästä avaruuteen. Ihmisen toiminnassa, kuten energiantuotannossa ja maataloudessa, syntyvät kasvihuonekaasut voimistavat luontaista kasvihuoneilmiötä aiheuttaen ilmaston lämpenemistä.

Kaksi astetta. Kööpenhaminan ilmastokokouksessa hyväksytty yhteinen tavoite, jonka mukaan ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Kahden asteen  rajaan on jäljellä enää 1,2 astetta, sillä ilmasto on jo tähän mennessä lämmennyt noin 0,8 astetta. Nykyinen ilmastopolitiikka johtaa kahden asteen tavoitetta suurempaan lämpenemiseen. Ilmastonmuutoksen vakavimpien seurauksien välttämiseksi lämpeneminen olisi syytä pyrkiä rajoittamaan 1,5 asteeseen.

Ilmastoneuvottelut. Kansainväliset YK:n johdolla käytävät neuvottelut, joissa haetaan jatkoa Kioton ilmastosopimukselle. Kioton ilmastosopimus pyrki rajoittamaan vain teollisuusmaiden päästöjä, mutta Pariisin sopimus, josta on määrä sopia joulukuussa, asettaa tavoitteita kaikille maailman valtioille.

Ilmastopaneeli. Yleensä keskustelussa esiintyy kaksi eri ilmastopaneelia. Kansallinen ilmastopaneeli on asiantuntijaelin, joka tukee ilmastopoliittista päätöksentekoa Suomessa. Kansainvälinen ilmastopaneeli puolestaan kokoaa aihetta koskevaa tieteellistä tietoa säännöllisesti ilmestyviin arviointiraportteihinsa.

Hiilinielu. Metsän kasvu sitoo ilmakehän hiilidioksidia puihin, minkä vuoksi metsät on haluttu ottaa mukaan päästölaskentaan niin sanottuina hiilinieluina. Jos esimerkiksi jonkin maan metsät kasvavat enemmän kuin niitä kaadetaan, vähentävät metsät kyseisen maan kokonaispäästöjä. Se, miten hiilinieluja lasketaan, on kuuma kysymys muun muassa ilmastoneuvotteluissa.

Metsäkato. Metsien hakkaaminen esimerkiksi pelloiksi on merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, sillä metsä on huomattavasti parempi hiilinielu kuin pelto tai kaupunki.

Päästöt on yleistermi, jolla tarkoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä, tavallisimmin hiilidioksidia tai metaania. Merkittävimmät päästölähteet ovat energiantuotanto mukaan lukien liikenne, metsäkato ja maatalous.

Hiili-intensiteetti. Joidenkin kehitysmaiden käyttämä vaihtoehtoinen termi päästövähennyksille. Siinä, missä päästövähennykset tarkoittavat kasvihuonekaasupäästöjen absoluuttista päästövähennystä, sidotaan hiili-intensiteetti talouskasvuun. Jos maan talous kasvaa neljänneksellä, mutta päästöt pysyvät ennallaan, on hiili-intensiteetti viidenneksen aiempaa pienempi.

Päästökauppa on markkinaehtoinen tapa vähentää päästöjä. Markkinoille lasketaan tietty määrä päästöoikeuksia, joita tiettyjen alojen – lähinnä energiantuotannon ja teollisuuden – on hankittava, jotta ne saavat aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä. Päästöoikeuksilla voi käydä kauppaa, jolloin niiden hinta määrittää päästöjen hinnan. EU:ssa 2005 aloitettua päästökauppaa on kritisoitu, koska markkinoille vapautettiin liikaa päästöoikeuksia, jolloin hinta jäi niin alhaiseksi, ettei se kannustanut vähentämään päästöjä.




Viite