Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Vestman / Flickr (CC-BY)

Kuvituskuva Lapista
Vestman / Flickr (CC-BY)

ILO pitkästä itkusta?

13.11.2014 12.07

Sammeli Heikkinen

Lauantaina Suomessa alkaa valmistautuminen saamelaiskäräjävaaleihin. Silloin äänestäjät voivat alkaa hakeutua käräjien vaaliluetteloon. Vaaleissa saavat äänestää vain saamelaiset. Tämän takia vaaliluetteloon pääsemisestä on tullut Suomessa ”oikean saamelaisuuden” mitta. Samalla saamelaismääritelmästä on tullut kiistanaihe.

Toinen pitkään pohjoisessa hiertänyt asia on ollut alkuperäiskansojen asemaa koskevan ILO 169 -sopimuksen kohtalo. Räjähdys- herkät kysymykset ovat tiukasti kietoutuneet toisiinsa.

Eduskunnan pitäisi saada päätös aikaan molemmista vielä tällä vaalikaudella.

Mistä kiikastaa?

1. Sopimus

YK:n kansainvälinen työjärjestö ILO hyväksyi jo vuonna 1989 alkuperäis- ja heimokansoja koskevan yleissopimuksen, joka sai järjestysnumeron 169. Sopimuksen tarkoitus on turvata alkuperäiskansojen elämäntapa, kieli ja identiteetti sekä korjata aiemmasta sulauttamispolitiikasta aiheutuneita vahinkoja.

Suomessa – kuten myös Norjassa ja Ruotsissa – ILO-sopimuksen tarkoittama alkuperäiskansa ovat saamelaiset. Suomessa on itse asiassa kolme saamelaista kansaa: pohjoissaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaiset.

Sopimuksen sisällön voisi tiivistää niin, että sen on tarkoitus turvata saamelaisille mahdollisuus päättää itse omasta tulevaisuudestaan ja mahdollisuus vaikuttaa kaikkiin heitä koskeviin kysymyksiin.

ILO-sopimuksen on ratifioinut tähän mennessä 22 maata maailmassa. Pohjoismaista sen ovat panneet täytäntöön Norja ja Tanska. Norja ratifioi sen jo 1990. Maassa on huomattavasti suurempi saamelaisväestö kuin Suomessa. Suomessa on noin 9 000 saamelaista, Norjassa satatuhatta.

2. Maaoikeudet

Sopimus on ollut monelle maalle ja myös monelle Suomen hallitukselle hankala. ILO169 takaa paitsi osallistumisen päätöksentekoon, myös oikeuden maahan. ”Kyseisille kansoille on tunnustettava omistus- ja hallintaoikeus niihin maihin, joilla ne perinteisesti asuvat”, artiklassa 14 kirjoitetaan.

Mitä tämä Suomessa merkitsisi? Saamelaisten kotiseutualuetta on kymmenesosa maasta. Se alkaa Sodankylän ja Inarin kuntien rajamailta ja kattaa koko Ylä-Lapin. Maasta siellä omistaa 90 prosenttia valtio ja yksityisistä maanomistajista suuri osa on muita kuin saamelaisia.

ILO-sopimuksen vastustajat ovat maalailleet uhkakuvia siitä, että sopimuksen ratifiointi antaisi kaikki Lapin maat saamelaisten käsiin.

Saamelaiskäräjät kuitenkin hyväksyi lokakuun lopussa Suomen hallituksen kompromissiesityksen ILO169-sopimukseksi. Siinä sopimukseen lisätään selite, jossa korostetaan, ettei ratifioiminen vaikuta valtion tai yksityisten maanomistusoikeuksiin.
Saamelaiskäräjillä sopimus sai taakseen 17 edustajaa ja vastaansa neljä. Kannattajista käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi äänesti sopimuksen puolesta. Siitä huolimatta hän kirjoitti blogissaan pitävänsä ratkaisua osittain epätyydyttävänä:

”Ongelmallisin kohta selityksessä koskee sitä, että Suomi ei ratifioinnin johdosta puutu saamelaisten kotiseutualueen valtion hallinnassa olevien maa- ja vesialueiden omistukseen ja hallintaan.”

ILO-sopimusta vastaan äänestäneistä yksi oli Inarinsaamelaiset-yhdistyksen puheenjohtaja Anu Avaskari. Avaskari ja osa inarinsaamelaisista on vastustanut sopimuksen ratifiointia jo pidemmän aikaa. Vastustajien mukaan ennen ILO:a pitäisi saada loppuun saamelaiskäräjälain uudistus.

Saamelaiskäräjälaista, tarkemmin sen sisältämästä niin sanotusta saamelaismääritelmästä, onkin pitkälti kiinni, hyväksyykö Suomi ILO-sopimuksen tällä vaalikaudella.

3. Saamelaisuus

Saamelaiskäräjävaaleissa äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia ovat vain saamelaiset. Siksi saamelaisuus täytyy määritellä laissa.

Nykyisessä saamelaiskäräjälaissa saamelaiseksi lasketaan ihminen, jonka vanhemmat on merkitty tai olisi voitu merkitä saamelaiskäräjävaaliluetteloon tai jonka isovanhemmista ainakin yksi on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään tai jonka esivanhempi on merkitty maa-, veronkanto- tai henkikirjaan lappalaiseksi.

Viimeinen, niin sanottu polveutumis- tai lappalaispykälä, on aiheuttanut eniten ristiriitoja. Sen perusteella saamelaiseksi pääseminen on ollut hyvin vaikeaa. Vuoden 1999 saamelaiskäräjävaalien alla noin 1 100 ihmistä haki äänioikeutta polveutumisen perusteella. Vain kahdenkymmenen hakemus hyväksyttiin saamelaiskäräjien vaalilautakunnassa.

Yli 650 valitti korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka kuitenkin piti voimassa vaalilautakunnan päätöksen. Vuonna 2011 KHO kuitenkin muutti tulkintaansa, kun se hyväksyi neljän ihmisen valituksen. Näin heistä tuli oikeuden päätöksellä saamelaisia.

Saamelaiskäräjät hyväksyi kesällä hallituksen ehdotuksen uudeksi saamelaismääritelmäksi. Se on aiempaa tiukempi, sillä pelkkä polveutuminen ei enää riitä edes periaatteessa perusteeksi. Lappalaismerkinnän lisäksi äänestäjäksi hakeutuvan on pitänyt ”omaksua sukusiteittensä kautta saamelaiskulttuuri ja ylläpitää yhteyttä siihen”.

Esimerkiksi Anu Avaskari ja hänen taakseen ryhmittynyt osa inarinsaamelaisista katsoo, että inarinsaamelaisilla pitäisi olla oikeus päättää itse siitä, keitä yhteisöön kuuluu. Sen vuoksi vaalilautakuntaan pitäisi saada tasapuolinen edustus kaikista kolmesta saamelaisryhmästä.

Suomen saamelaisista selvästi suurin osa on pohjoissaamelaisia. Inarinsaamelaisia ja kolttia on molempia vain muutama sata. Saamelaismääritelmäkysymyksessä inarinsaamelaiset ovat olleet osin eri linjoilla kuin muut, mikä on kuumentanut tunteita Saamelaiskäräjilläkin.

Saamelaiskäräjien jäsen, inarinsaamelainen Anna Morottaja kertoi aiemmin tänä vuonna Facebook-sivuillaan käräjien puheenjohtajan Näkkäläjärven ripittäneen helmikuisen istunnon aluksi Avaskaria ja inarinsaamelaisia siitä, että nämä hajottavat käsitystä saamelaisista yhtenä kansana.

Saamelaiskäräjät on hyväksynyt sekä saamelaismääritelmän että ILO-sopimuksen varsin suurella enemmistöllä. Myös Morottaja äänesti ILO-sopimuksen puolesta, vaikka hän kirjoittaakin, että edustajat puheenvuoroissaan moittivat sopimusta muun muassa poronhoidon liiallisesta korostamisesta perinteisenä elinkeinona ja inarinsaamelaisten kokemasta epätasa-arvosta saamelaiskäräjillä.

4. Politiikka

Suomessa on lisäksi noin tuhannen tai puolentoista tuhannen ihmisen joukko, joka pitää itseään saamelaisina. Heitä ei ole kuitenkaan hyväksytty saamelaiskäräjäkelpoisiksi. Näistä niin sanotuista statuksettomista saamelaisista on tullut osa pohjoisen identiteettipoliittista kiehuntaa.

Statuksettomien aktiivit ovat ryhmittyneet Metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaiset -yhdistykseen. Statuksettomista suuren osan sukujuuret ovat saamelaisten kotialueen eteläpuolella.

Yhdistyksen puheenjohtajan ja aiheesta väitöskirjan tehneen Erika Sarivaaran keskeisiä väitteitä on, että Suomessa saamelaisalueen raja vedettiin aikanaan liian ylös pohjoiseen ja eteläisempi saamelaisväestö jäi huomiotta.

Suhtautuminen niin sanottuihin statuksettomiin saamelaisiin näyttää vaihtelevan saamelaisyhteisössä. Ainakin osa inarinsaamelaisista olisi valmis hyväksymään nykyistä laajemman joukon saamelaisiksi kuin Saamelaiskäräjien enemmistö. Näkkäläjärven ja Avaskarin kiista liittyy osittain tähän.

Toisaalta monien saamelaisten epäluuloisuuden ymmärtää, sillä statuksettomien asemaa käytetään politikointiin. Esimerkiksi Enontekiön kunnanjohtaja Mikko Kärnä on ottanut julkisuudessa harteilleen statuksettomien puolustajan viitan ja vastustanut sen alta monia saamelaisten asemaa vahvistavia lakihankkeita, kuten Metsähallituslain muuttamista. Kärnä on eduskuntavaaleissa ehdolla keskustan listoilta.

Myös lähes kaikki Lapin kansanedustajat ovat jo ilmoittaneet, etteivät aio hyväksyä uutta saamelaiskäräjälakiehdotusta.
Saamelaisyhteisössä on keskusteltu myös siitä, millaisella vaalitavalla Saamelaiskäräjäedustajat pitäisi valita.

Valtakunnanvaaleissa käytössä oleva listavaalitapa epäilyttää monia. Nykyisille käräjille edustajat on valittu yksilövaaleilla, tosin niin, että jokaiselle alueen kunnalle on jyvitetty oma edustajamääränsä.

Listavaalit ovat osalle saamelaisista kolonialisaatiota, joilla suomalainen puoluepolitiikka ujutetaan Saamenmaahan. Tällä hetkellä selvä vähemmistö käräjien jäsenistä kuuluu puolueisiin. Puheenjohtaja Näkkäläjärvi on ollut edellisissä valtakunnan vaaleissa rkp:n ehdokkaana.

5. Hyväksyntä?

Saamelaiskäräjälakiehdotus on parhaillaan perustuslakivaliokunnan mankelissa. Aihe on vaikea ja valiokunta on kuullut hyvin laajaa ihmisjoukkoa siihen liittyen. Vihreän Langan saamien tietojen perusteella on vaikea sanoa, muokkaako valiokunta hallituksen esitystä ja millä aikataululla se ylipäätään saa aiheesta mietinnön aikaan.

ILO-sopimuksen pitäisi tulla käsittelyyn tässä kuussa, mutta sen käsittely tuskin etenee, ennen kuin saamelaismääritelmästä päästään jonkinlaiseen sopuun. Sekä Kataisen että Stubbin hallitusten ohjelmaan on kuitenkin kirjattu, että sopimus pyritään ratifioimaan.

Vihreiden puheenjohtajan Ville Niinistön mukaan puolue kannattaa ILO-sopimuksen täysimääräistä ratifiointia ja myös ajoi kirjauksen siitä hallitusohjelmiin.

Saamelaisvaikuttajien julkisten puheenvuorojen perusteella ILO:a ilman maaoikeuksia arvioidaan kompromissina, jossa on mukana enemmän tai vähemmän tappion makua. Toisaalta sopimus halutaan lopulta saada vahvistettua edes jossain muodossa, sillä odotus on ollut pitkä.

ILO-sopimuksen ratifioinnin on toivottu selkeyttävän pohjoisen osin tulehtunutta tilannetta. Maakysymystä se ei kuitenkaan tällaisenaan ratkaise, vaikka eduskunta sen ehtisikin tällä vaalikaudella hyväksyä.

saamelaisuus  saamelaiskäräjät  alkuperäiskansat 




Viite

Vihreä Lanka 4/2019

Lue

Vihreä Lanka

4/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri