Itse töissä

6.2.2015 9.51

Kati Pietarinen

Itsensä työllistäviä on Suomessa jo lähes kolme
kertaa niin paljon kuin maatalousyrittäjiä. Yhteiskunta vain on rakennettu palkansaajille ja yrittäjille.

Maanantaiaamu Itäkeskuksessa Helsingissä. Vuokratuolikampaaja Jenna Oravakangas on ollut sairaana. Hän yskii ja juo teetä työpaikkansa kampaamo Tukka-Taigan takahuoneessa ennen asiakkaiden tuloa.

Torstaiaamuna flamencotanssija-koreografi-pedagogi Kaari Martin istuu jykevän työpöydän ja kannettavan tietokoneen ääressä työhuoneellaan Aleksanterin teatterissa ja maksaa palkkaa tanssiproduktion jäsenelle.

Torstai-iltapäivänä muurari Jarmo Järvinen hörppii kahvia Helsingin Munkkiniemessä, ja lähtee sitten jatkamaan kylpyhuonekeikkaa.

Perjantaina Juhana Korhonen istuu olohuoneessaan Helsingin Arabiassa kasvot seinään päin. Tietokoneessa pyörii videotiedosto Craig Morgan All Access Outdoors -televisio-ohjelmasta, jonka repliikit Korhonen kääntää englannista suomeksi. 

Suomessa oli vuonna 2013 eri tavoin itsensä työllistäjiä noin 152 000. Heidän osuutensa kaikista työllisistä on noin kuusi prosenttia. Vaikka ryhmä on kokoaikaisissa palkkatöissä oleviin verrattuna marginaalinen, itsensä työllistäjien määrä on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana 32 000:lla. Nyt heitä on yli kolmasosa enemmän kuin työnantajayrittäjiä ja yli tuplasti enemmän kuin maatalousyrittäjiä.

”Kyse on nimenomaan trendistä. Työelämä on muuttumassa kokonaisuudessaan tällaiseen suuntaan”, Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Anu Järvensivu sanoo.

”Työsuhteista tehdään kevyempiä, jottei työntekijöistä ole kiinteitä kustannuksia. ”

Itsensä työllistämistä koskeva keskustelu on keskittynyt Suomessa luovaan alaan, mutta ilmiö on paljon monimuotoisempi.

Anna Pärnäsen ja Hanna Sutelan viime lokakuussa julkaisema ensimmäinen laaja suomalaistutkimus aiheesta paljastaa, että suurin ryhmä yksikseen työskentelevistä on rakennusalan ammattilaisia. Seuraavaksi eniten on palvelualalla työskenteleviä, esimerkiksi kampaajia, siivoojia ja kosmetologeja.

Kulttuuri- ja media-alan väki muodostaa joukosta alle viidesosan. Tutkimuksessa itsensä työllistäviin on laskettu yksinyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat.

”Lääkärithän ovat olleet kautta aikojen tällainen ryhmä, mutta nyt se koskettaa myös esimerkiksi sairaanhoitajia, jotka työllistyvät esimerkiksi vuokratyöyritysten kautta. Kun ilmiö koskettaa nyt laajasti media-alaa, siitä kirjoitetaan”, Järvensivu pohtii.

Tutkimus yllätti itsensä työllistävien asiaa pitkään ajaneen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon (vihr.).

”Olin ajatellut, että ilmiö liittyy varsinkin naisiin, mutta itsensä työllistävistä enemmistö onkin miehiä.”

Tutkimus kertoo, että ammattikuntien ja koulutustaustan erojen lisäksi myös tulojen kirjo on erittäin suuri. Kun tietotyön ammattilaiset – konsultit, psykologit ja arkkitehdit – pärjäävät hyvin, puolet itsensä työllistävistä naisista ja lähes 40 prosenttia miehistä tienaa palkansaajien alimman viidennyksen verran. Yli viidesosalla freelancereista ja apurahansaajista töitä on liian vähän. Kulttuurialalla ja käsityöläisistä peräti 60 prosenttia koki jatkuvaa huolta töiden riittävyydestä.

Silti enemmistö itsensä työllistävistä on tyytyväinen työnteon muotoon. Yli puolet sanoo olevansa innostuneita työstään, kun palkansaajista näin kokee runsas kolmannes. Vahvaksi ja tarmokkaaksi työssään itsensä kokee merkittävästi suurempi osuus kuin palkansaajista.

Noin viidesosa tekisi mieluummin töitä palkansaajana. Kahdeksan prosenttia vastaajista kertoi yrittäjyyden olevan toimeksiantajan vaatimus.

”He ovat esimerkiksi joutuneet irtisanotuiksi, kun työnantaja on halunnut päästä eroon työnantajamaksuista ja ostaa työt toimeksiantona”, Alanko-Kahiluoto kuvailee.

Erilaisiin ryhmiin kuuluvia itsensä työllistäviä yhdistävät epäkohdat. Työelämää koskeva lainsäädäntö on rakennettu sille ajatukselle, että ihmiset ovat joko työntekijöitä tai yrittäjiä. Kahden kategorian väliin putoavan – tai molempiin samanaikaisesti kuuluvan – tilanne on hankala.

Esimerkiksi palkkatyösuhteesssa olevalle ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen saamiseksi riittää hieman yli puolen vuoden työnteko. Yrittäjä pääsee ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen piiriin vasta oltuaan 15 kuukautta yrittäjäkassan jäsen ja lakkautettuaan yrityksensä. Se on iso päätös, jos töitä ei vaikka pariin kuukauteen kuulu. 

”Perinteisesti on ajateltu, että yrittäjä toimii omalla riskillään, jonka kääntöpuoli on mahdollisuus tehdä voittoa. Siksi sosiaaliturvalla ei pitäisi subventoida yrittäjiä. Se on vanhanaikaista ajattelua. Yhä useampi on mikroyrittäjä, jolla on todella pienet vuosiansiot. Siinä ansaitaan elantoa eikä haaveilla voitosta”, Alanko-Kahiluoto sanoo.

”Monet ovat ehdottaneet, että esimerkiksi mikroyrittäjän toimeksiantona tekemä työ pitäisi rinnastaa palkansaajana tehtyyn työhön niin, että se oikeuttaisi työttömyysturvaan.”

Tämän kannan otti myös korkeakoulutettujen keskusliitto Akava raportissaan vuosi sitten.

Nykyään ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle pääsyn saattaa estää se, että tekee töitä liian monelle työnantajalle tai liian vähän tunteja viikossa. Apurahan perusteella ei makseta ansiosidonnaista päivärahaa, vaikka olisi tehnyt sen turvin vuosia  kokopäivätöitä. Toisille se on etu: jos on ennen apurahoja tehnyt palkkatöitä, ansiosidonnainen määräytyy niiden mukaan. Apurahat ovat yleensä palkkoja pienempiä.
Itsensä työllistäjä ei ole työterveydenhoidon piirissä, vaan käy joko kunnallisella terveysasemalla tai ottaa yksityisen vakuutuksen. Pienyrittäjälle sairastaminen merkitsee tulottomia päiviä, koska Kela korvaa sairauspäiviä vasta kymmenen arkipäivän jälkeen.

Ongelmakohtien listaa voisi jatkaa pitkään. Mitä asialle tulee tehdä?

”Vaikka tätä miten päin kääntelisi, kansalaispalkka on ainoa vaihtoehto. Meneillään olevat muutokset – robotisaatio, digitalisaatio ja globalisaatio – kasvattavat eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Asiaa joudutaan vääjäämättä ratkomaan. Koska aika isot joukot vastustavat ajatusta perustulosta, siihen pyritään varmaan lainsäädännön pienillä korjailuilla”, Järvensivu ennustaa. 

”Tilanne on jähmettynyt ikävästi paikoilleen. Kataisen hallitusohjelmassa oli tosi hyvät kirjaukset itsensä työllistävien sosiaaliturvan parantamisesta. Tällä kaudella on ollut työryhmiä, muttei juurikaan lakimuutoksia”, Alanko-Kahiluoto sanoo.

”Lainsäädännön päivittämiselle tai perustulolle on suuri tarve. Sosiaaliturva pitää saada sellaiseksi, että se tunnustaa erilaiset työn tekemisen tavat.”

Eläkemaksut huolehdittava itse

• Yrittäjän tai freelancerina verokortilla yli 7300 euroa vuodessa tienaavan pitää maksaa eläkemaksut kokonaan itse, samoin yli neljän kuukauden apurahalla elävien. Maksuja ei pidätetä freelancerin tai apurahansaajan tuloista suoraan.
• Maksut ovat korkeita, moni alivakuuttaa itsensä. Se kostautuu eläkeiässä, tai kun jää esimerkiksi vanhempainvapaalle.
• Alle 7300 euron vuosituloista ja lyhyistä apurahoista, joita maksetaan esimerkiksi taiteilijoille yksittäistä produktiota varten, eläkettä ei kerry lainkaan.

Tweet