Iiro Törmä

Kuinka paljon kännykkää kouluun?

8.3.2018 15.44

Sammeli Heikkinen

Miten paljon uutta teknologiaa kannattaa käyttää kouluissa ja onko lasten kännykänkäyttöä rajoitettava?

Lasten viestintäleirejä järjestävä tulevaisuudentutkija Maija Viherä uskoo, että teknologia voi auttaa lähes kaikissa koulutöissä. Rehtori Esa Kukkasniemen mielestä tekniikan on tuotava lisäarvoa, jotta sitä kannattaa käyttää koulussa.

Maija Viherä: Minusta tärkeintä on, millaisia valmiuksia meiltä odotetaan tulevaisuudessa.

Esa Kukkasniemi: Opetuksen fokus on aina tulevaisuudessa, mutta emme tarkkaan tiedä, millainen tulevaisuus on. Lisäksi koulujen resursseissa ja välineissä on suuria eroja. Koulujen pitäisi tehdä yhteistyötä kotien kanssa ja huoltajienkin toiveet tulisi huomioida. Huoltajat taas ovat yllättävän konservatiivisia, mitä tulee mobiililaitteisiin.

Viherä: Tutkiessani tekniikan käyttöä 30 vuotta sitten huomasin, ettei koulu ainakaan silloin ollut havahtunut tulevaisuuteen, kuten eivät yritysmaailman ulkopuolella muutkaan. Niinpä perustin viestintäleirit tulevaisuuden tietoyhteiskunnan kokeiluna. Tiedän, että vanhemmat ovat usein menneisyyteen katsovia.

Kukkasniemi: Koulun muutokset ovat äärimmäisen hitaita. Tästä varmaan osittain johtuvat nuo mainitsemasi viiveet heräämisessä. Hitaus johtuu osittain byrokratiasta ja osittain siitä, että toimintakulttuuri ja erityisesti asenteet muuttuvat hitaasti.

Viherä: Tavat ja tottumukset ovat paras selittäjä käytöksellemme. Mielestäni pitäisi avoimin silmin ottaa tekniikkaa lähes kaikessa mukaan, ei kieltää sitä.

Kukkasniemi: Tekniikan käyttöä kouluissa on lisätty. Osittain jopa on menty tekniikka edellä. Tekniikkahypen keskellä täytyy muistaa tarkoituksenmukaisuus. Lintujen ääniä kannattaa kuunnella metsässä eikä koneelta.

Viherä: Tekniikka edellä ei kannata mennä. Leirillä meillä on erittäin suosittu radio-ohjelma, jossa tunnistetaan lintujen ääniä koneelta. Se on kilpailu. Toimitukseen, eli viereiseen luokkahuoneeseen voi soittaa, kun tunnistaa äänen. On elämys kuulla se ääni sitten luonnossa!

Kukkasniemi: Usein suurin hyöty saadaan juuri tekniikan ja autenttisten tilanteiden yhdistelmistä. Esimerkiksi havainnoidaan ja kuvataan luontoa ja viedään tuotokset luokan blogiin. Sinne tehdään linkkejä lähteisiin, joista löytyy lisätietoa.

Viherä: Latasin juuri uuden tähtitaivaan tunnistussovelluksen puhelimeeni. Odotan lomaamme etelässä, kun pääsen 8- ja 10-vuotiaiden kanssa etsimään tähtiä!

Kukkasniemi: Tällä tavalla käytettynä tekniikka tuo sellaista lisäarvoa, jota ”vanha maailma” ei tuo. Tähdet tulevat eri tavalla lähelle.

Viherä: Onko koulussa mitään, missä ei voisi käyttää tekniikkaa? Tosin on ihan hyvä olla joskus ilman, mutta noin periaatteessa?

Kukkasniemi: Varmaan kaikkeen voi integroida tekniikkaa, mutta kaikessa se ei tuo lisäarvoa. Vastustan tekniikan käyttöä itseisarvona. Sen pitää helpottaa elämää ja tuoda oppimiseen lisäarvoa.

Viherä: Miten tekniikkaa käytetään itseisarvona? Paitsi esimerkiksi koodausopetuksessa, jolloin se on kohde?

Kukkasniemi: Aika monesti koneet viedään luokkaan ”koska tätä nyt kuulemma pitää käyttää”.

Viherä: Ei noin, ei!

Kukkasniemi: En näe kovin suurta lisäarvoa tekniikalla jos esimerkiksi ympäristöopissa kirjoitetaan esitelmiä tekstinkäsittelyohjelmalla. Jos sama asia tehdäänkin tutkivan verkko-oppimisen menetelmällä, tekniikka mahdollistaa jaetun asiantuntijuuden. Apua voidaan kysyä vaikka toiselta puolelta maailmaa. Muu luokka voi osallistua toistensa aihepiireihin ja tuoda omia näkemyksiään. Sitä ei voi tehdä ilman tekniikkaa. Mutta rajojakin tarvitaan. Kenellekään ei tee hyvää jatkuvasti tuijottaa näyttöä.

Viherä: Ihan totta, pitää liikkua ja iloita ja kirmailla toisen kanssa ja tehdä ryhmätöitä keskustellen. Silloinkin voi yhdessä hakea tietoa, kun oma loppuu. Räiskintäpelit, ja tietysti pornon, rajaisin pois.

Kukkasniemi: Samaa mieltä, ettei väkivalta tai porno kuulu kouluun, tuli se sitten mobiililaitteelta tai jostain muualta.

Viherä: Mutta jos kielletään esimerkiksi kännykät kokonaan, niistähän tulee kielletty hedelmä ja sitä halutumpi.

Kukkasniemi: Pidämme koulussamme kiinni Opetushallituksen ohjeesta, että kännyköitä ei saa kieltää kategorisesti koko päivän ajaksi. Meillä on rajattu kännykkäalue välituntisin. Osa huoltajista toivoisi, että koulu rajaisi käyttöä tiukenmin. En näe, että se on koulun tehtävä.

Viherä: Lasta ei saa jättää yksin tekniikan kanssa. Kauhukuva on, että opettaja opettaa ja lapset pelaavat ties mitä. Opettajan pitää tehdä itsensä ja asiansa mielenkiintoiseksi.

Kukkasniemi: Juuri näin. Mobiiliteknologia haastaa opettajan pitämään mielenkiintoisia ja riittävän toiminnallisia tunteja. Vähän provosoiden voisi sanoa, että jos kännykkä on oppilailla tunnilla koko ajan esillä, on syytä katsoa peiliin. Olen itsekin joutunut sitä käyttämään.

Viherä: Tekniikkaa ei voi ymmärtää, jos sen käyttö kielletään. Ei tekniikan väärinkäyttöäkään. Tekniikkaa ei saa jättää vain niille, jotka manipuloivat sen avulla ja luovat valtarakennelmia.

Kukkasniemi: Mobiiliteknologia, tekoäly ja lisätty todellisuus ovat jo täällä. Tarvitaan opetusta siitä, miten tällaisessa maailmassa eletään ja miten näiden laitteiden kanssa toimitaan. Totta kai tekniikan käyttöä tulee rajatakin, varsinkin pienempien lasten kohdalla. Toisaalta toivoisin, että nähtäisiin se myös osana nykyaikaista tapaa olla sosiaalinen.

Tweet