Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Muukalaisvastaiset nousivat perussuomalaisissa marginaalista vallan ytimeen

20.8.2015 10.18

Annakaisa Suni

”Tapaus Olli Immonen” on puhuttanut Suomea siitä lähtien, kun kansanedustaja kirjoitti eräänä heinäkuun yönä Facebook-sivuillaan haaveilevansa taistelusta, joka kukistaa monikulttuurisuuden.

Immonen ei ole mikään yksittäistapaus, vaan osa hallituspuolue perussuomalaisten sisällä yli vuosikymmenen elänyttä muukalaisvastaista ryhmittymää. Se levittää retoriikkaansa ministerien arvovaltaisella äänellä ja edustaa Suomea ulkomailla. Samalla muukalaisvastaisten valta perussuomalaisten sisällä kasvaa.

1. Juuret

Muukalaisvastaiset eivät perustaneet perussuomalaisia. He tulivat puolueeseen 2000-luvulla Jussi Halla-ahon johdolla.

”Halla-aholaiset päättivät tietoisesti liittyä perussuomalaisiin, sillä aivan uuden puolueen olisi ollut vaikea päästä eduskuntaan”, sanoo Hufvudstadsbladetin kolumnisti ja aiempi pitkäaikainen politiikan toimittaja Marianne Lydén.

Halla-aho oli sitoutumaton ehdokas perussuomalaisten listalla vuoden 2007 eduskuntavaaleissa ja vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Vuonna 2010 hän liittyi puolueeseen.

Perussuomalaisia pitkään seurannut Lydén käy perusteellisesti läpi halla-aholaisten nousun puolueessa vuonna 2012 ilmestyneessä pamfletissaan Jag är inte rasist. Jag vill bara ha främlingsfientliga röster.

Perussuomalaisten edeltäjällä Suomen maaseudun puolueella oli toki Sulo Aittoniemi, joka käytti 1990-luvulla avoimen rasistista kieltä eduskunnassa ja hyökkäsi erityisesti ensimmäisiä Somaliasta Suomeen tulleita pakolaisia vastaan.

Muukalaisvastaisen puheen normalisoimisesta vastasivat suurten puolueiden edustajat. Esimerkiksi entinen sisäministeri Kari Rajamäki (sdp) ja kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok) vakiinnuttivat 1990-luvulla käsitteet ankkurilapsi ja turvapaikkashoppailu maahanmuuttopoliittiseen keskusteluumme.

Tähän kotikutoiseen muukalaisvastaisuuteen verrattuna 2000-luvulla noussut halla-aholaisuus on järjestelmällisempää ja suuntautuu selkeämmin islamia vastaan, Lydén sanoo. Se on verkostoitunut osaksi eurooppalaista anti-islamistista liikettä.

Sen juuret ovat Suomen Sisu -järjestössä ja sen aktiivien käynnistämässä, muukalaisvastaisessa Hommaforum-sivustossa. Halla-aholaisiin lukeutuvalla Olli Immosella on kytköksiä väkivaltaa käyttäviin uusnatseihin, kuten Suomen vastarintaliikkeeseen.

2. Henkilöt

Marianne Lydén on laskenut, että perussuomalaisten eduskuntaryhmässä on yhdeksän halla-aholaiseen ytimeen kuuluvaa kansanedustajaa: toisen kauden kansanedustajat Juho Eerola, Olli Immonen, Ari Jalonen, puhemies Maria Lohela, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä ja Vesa-Matti Saarakkala; EU-parlamentista eduskuntaan tullut Sampo Terho sekä kevään uudet kansanedustajat Laura Huhtasaari Porista ja Jari Ronkainen Hollolasta.

Halla-aho on suositellut heitä kaikkia joko viime keväänä tai aiempien vaalien yhteydessä. Eerola, Immonen, Lohela ja Saarakkala – kuten myös puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo – allekirjoittivat vuonna 2010 Halla-ahon Nuivan vaalimanifestin, jossa he irtisanoutuvat monikulttuurisuudesta ja vähemmistöjen tukemisesta sekä vaativat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja nykymuotoisen kehitysavun lopettamista.

Lydénin mukaan ydin on vahvistunut kahdella kansanedustajalla vuoden 2011 vaaleihin verrattuna: Halla-aho ja James Hirvisaari jäivät pois eduskunnasta, Huhtasaari, Ronkainen ja Terho tulivat tilalle, ja Mäntylä nousi Halla-ahon suosituslistalle.

Lisäksi perussuomalaisissa on Lydénin mukaan poliitikoita, jotka nostavat esiin muukalaisvastaisia ja vähemmistöjen vastaisia teemoja, mutta eivät kuulu halla-aholaisten sisäpiiriin. Tähän ryhmään kuuluvat muun muassa toisen kauden kansanedustajat Teuvo Hakkarainen, Mika Niikko, Tom Packalén ja Maria Tolppanen.

Perussuomalaisten enemmistön muodostava kolmas ryhmä ei pidä maahanmuuttoaiheita erityisen tärkeinä.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen tohtorikoulutettava Matti Välimäki jakaa perussuomalaiset karkeammin kahteen ryhmään: niihin, joille maahanmuuttopoliittiset kysymykset ovat tärkeitä teemoja, ja niihin, jotka keskittyvät muihin asioihin. Välimäen mukaan maahanmuuttoon keskittyviä kansanedustajia on suunnilleen saman verran kuin viime vaalikaudella, noin kolmasosa perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.

Lydénistä poiketen Välimäki sanoo, että Halla-ahon roolia esimerkiksi puolueen eduskuntaryhmän toiminnan taustalla ei tule ylikorostaa.

3. Oikeistoradikalismi

Halla-aholaiset on ryhmittymä perussuomalaisten sisällä. Heidän valtansa ulottuu kuitenkin koko puolueeseen.
Muukalaisvastaiset saavat määrätä puolueen linjan maahanmuuttopolitiikassa. Puheenjohtaja Timo Soini on kertonut haastatteluissa jättävänsä maahanmuuttopolitiikan nykyään EU-parlamentissa vaikuttavalle Halla-aholle. Tämä vastasikin puolueen maahanmuuttopoliittisen ohjelman valmistelusta kevään eduskuntavaaleihin.

Maahanmuuttopoliittinen ohjelma on avoimen rasistinen paperi, sanoo toimittaja Jussi Förbom. Hän on kirjoittanut Suomen turvapaikkapoliittisesta keskustelusta kirjan Hallan vaara.

”Ohjelma on koko puolueen politiikkaa ja toimintaa ohjaava linjapaperi, joka kaikkien kansanedustajien on täytynyt hyväksyä ja ymmärtää”, Förbom sanoo.

Eduskuntatutkimuksen keskuksen erikoistutkija Erkka Railo sanoi aiemmin kesällä Vihreälle Langalle, että Immonen on perussuomalaisten eduskuntaryhmässä yksin puheineen. Jussi Förbom on samaa mieltä siitä, että muut kansanedustajat eivät mene kielenkäytössään yhtä pitkälle. Hänestä on kuitenkin tärkeää ymmärtää, että muukalaisvastaisuus ei ole yksittäisten perussuomalaisten tai tietyn ryhmittymän linja, vaan maahanmuuttopoliittisen ohjelman kautta koko puolueen hyväksymä.

Suomalaiset tutkijat ovat perinteisesti katsoneet, että perussuomalaiset eroaa eurooppalaisista oikeistopopulisteista.

Esimerkiksi maahanmuuttopolitiikkaan erikoistunut Välimäki sanoo Vihreälle Langalle, että perussuomalaisten vertaaminen suoraan muiden maiden oikeistopopulistisiin puolueisiin on ongelmallista. Vaikka niiden ajamissa maahanmuuttopolitiikan tiukennuksissa on paljon samaa, esimerkiksi sosiaali- tai talouspolitiikan linjaukset voivat olla hyvinkin erilaisia.

Oikeistopopulismiin erikoistunut tutkija Ann-Cathrine Jungar Södertörnin korkeakoulusta Ruotsista ei sen sijaan pidä määrittelemistä vaikeana. Hänen mukaansa perussuomalaiset on populistinen oikeistoradikaali puolue.

Perussuomalaisten politiikan sisältö – maahanmuuttopolitiikka, eurokritiikki ja perinteiset perhearvot – on yhteneväinen muiden oikeistopopulistien, kuten ruotsidemokraattien ja Tanskan kansanpuolueen kanssa. Puolueet ovat myös verkostoituneet kansainvälisesti, vaikka perussuomalaiset ei haluakaan korostaa yhteyksiä esimerkiksi uusnatsijuuristaan tunnettuihin ruotsidemokraatteihin.

Jungarin mukaan Suomessa on juututtu ajatukseen, että perussuomalaiset on erilainen puolue, koska sen juuret eivät ole uusnatsismissa. Hänen mukaansa oikeistoradikaaleja puolueita on noussut erilaisista taustoista: esimerkiksi Italian Lega Nord aloitti alueellisena puolueena.

”Suomessa ei ole ymmärretty, mitä tapahtui, kun hommaforumilaiset liittyivät puolueeseen. Nyt puoluesihteeri (Slunga-Poutsalo), puoluelehden päätoimittaja (Matias Turkkila) ja puolueen ajatuspajan johtaja (Simo Grönroos) tulevat tästä ryhmästä”, Jungar sanoo.

Hänen mukaansa perussuomalaisista on viime aikoina tullut aiempaa radikaalimpi ja kansallismielisempi. Siinä puolueen kehitys poikkeaa monista muista populisteista, jotka maltillistuvat.

Jussi Förbom uskoo, että hallitusvastuu voi entisestään lisätä muukalaisvastaisten valtaa perussuomalaisissa, jos hallituksen leikkauspolitiikka saa ”pienen ihmisen puolella” olevia maltillisia jäseniä jättämään puolueen.

4. Valta

Perussuomalaisten nousu hallitukseen ei tule merkittävästi muuttamaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, arvioivat sekä Lydén että Förbom.

Se johtuu siitä, että Suomen linja on jo äärimmäisen tiukka. Sitä on kiristetty useaan otteeseen viime hallitusten aikana. Hallitusohjelman maahanmuuttokirjaukset ovat tosin niin epämääräisiä, että ne mahdollistavat muutoksia kauden aikana.

Kehitysavun ja vähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen tukien leikkauksissa perussuomalaisten vaikutus näkyy, Marianne Lydén arvioi.

Lydénin mukaan merkittävintä on kuitenkin se, että hallitusasema tuo perussuomalaisten puheille arvovaltaa.
Muukalaisvastaisuudesta on tullut salonkikelpoista.

Jutussa käytetyt määritelmät

Halla-aholaisuus = Perussuomalaisten sisällä vaikuttava muukalaisvastainen ja erityisesti islaminvastainen suuntaus, jonka epävirallinen johtaja on europarlamentaarikko Jussi Halla-aho.

Muukalaisvastaisuus = Toisten kulttuurien, etnisyyksien tai kansalaisuuksien vastustus. Halla-aholaiset ovat muukalaisvastaisia, mutta muukalaisvastaisiin kuuluu muitakin kuin halla-aholaisia,



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri