Pelon vallassa

3.3.2016 16.19

Annakaisa Suni

Suomalaiset pelkäävät hyvin epätodennäköisiä asioita.
Se vaikuttaa politiikkaan.

”Keski-ikäiset, humalaiset, huutelevat miehet ovat ahdistavia. Pelkään, että ne tulevat liian lähelle. Humalaiset ihmiset ovat arvaamattomia.”
– Nainen, 21, Helsinki.

Joka neljäs suomalainen pelkää liikkua kodin ulkopuolella iltaisin.  Pelolle ei löydy perustetta rikostilastoista, mutta turhaksi sitä ei voi sanoa. Pelko ei synny niinkään vaaran todennäköisyydestä vaan kokemuksista ja käsityksistä. Pelko on subjektiivista, myös politiikassa. Poliittisen keskustelun olennainen osa on kamppailu siitä, millainen merkitys millekin pelolle annetaan.

Toissavuotisen kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan katuväkivallan pelko on yleisin väkivallan pelon muoto. Lähes viidennes naisista kertoo välttävänsä kodin lähellä sijaitsevaa aluetta väkivallan uhan vuoksi.

Väkivaltaa työpaikalla pelkää joka kahdeksas ja kotona joka kahdeskymmenes suomalainen.

Soldiers of Odin ja muut kiihkokansallisiin ideoihin pohjaavat ryhmät partioivat kaupungeissa ja kertovat turvaavansa suomalaisia naisia ja lapsia. Katupartioiden mukaan uhkia ovat turvapaikanhakijat ja muut ulkomaalaiset. Monia tavallisia ihmisiä pelottaa väkivaltarikoksista tuomittujen partioijien marssiminen kaduilla.

Sekä väkivalta että sen pelko vähenivät vuodesta 2012 vuoteen 2014. Turvattomuuden tunne on kuitenkin kasvanut.

Kaksi kolmasosaa suomalaisista näkee tulevaisuuden turvattomampana kuin nykyhetken, kertoo Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselytutkimus, joka tehtiin marraskuussa 2015. Huolestuneita on enemmän kuin koskaan sen jälkeen, kun tutkimusten teko aloitettiin vuonna 1990.

Eniten huolestuttaa kotimaan työllisyystilanne. Kärkikymmenikköön nousivat myös turvapaikanhakijoiden määrän kasvu Euroopassa ja Suomessa.

Mikä huolestuttaa suomalaisia? 

Asiat, jotka aiheuttavat paljon tai jonkin verran huolta, prosenttia vastaajista.

1. Työllisyystilanne Suomessa, 87 %
2. Kansainvälinen terrorismi, 83 %
3. Euroopan talouden näkymät, 79 %
4. Turvapaikkaa Euroopasta hakevien määrä, 75 %
5. Syyrian tilanne, 72 %
6. Ilmaston lämpeneminen, 72 %
7. Turvapaikkaa Suomesta hakevien määrä, 71 %
8. Joukkotuhoaseiden leviäminen, 71 %
9. Uskonnolliset ääriliikkeet, 70 %
10. Kehitys Venäjällä, 69 %

Lähde: Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n kyselytutkimus turvattomuudentunteista 2015

”En pelkää juuri mitään. Ehkä tässä iässä vähän alkaa
pelätä vakavaa sairautta.”

– Nainen, 68, Rauma.

Monien pelkojen toteutuminen on Suomessa hyvin epätodennäköistä.

Terrorismi tappaa monikymmenkertaisesti enemmän Lähi-Idässä ja Afrikassa kuin Euroopassa. Karhut, sudet ja hämähäkit ovat Suomessa yhtä vaarallisia kuin tulivuoret ja maanjäristykset.

Väkivallan pelkoa leimaa sukupuolten ristiriita. Iltaisin ulkona liikkumista pelkää 35 prosenttia naisista ja 20 prosenttia miehistä. Kuitenkin naiset joutuvat rikostilastojen ja uhritutkimusten mukaan miehiä harvemmin väkivallan kohteeksi kaupungilla. Tilastojen perusteella naisen kannattaisi pelätä ennemmin kotona, jossa on suurin riski joutua raiskatuksi tai pahoinpidellyksi.

Kaupunki on vaarallisin nuorelle miehelle. Sukupuolen lisäksi myös ikä muodostaa pelkoparadoksin. Vanhukset pelkäävät rikoksia eniten, mutta eniten rikoksen uhriksi joutuneita on 18-vuotiaiden ikäluokassa. Myös suurin osa rikosten tekijöistä on nuoria.

Nuoret liikkuvat enemmän ulkona ja baareissa. Alkoholi ja väkivalta liittyvät yhteen. Tappelu nakkikioskijonossa on edelleen tilastollisesti pätevä kuva suomalaisesta väkivallasta.

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä kasvoi viime vuonna 2,6 prosentilla 1 063:een. 1 034 tapauksessa uhrina oli nainen. Se merkitsee yhtä raiskausta 2 622 naista kohden. Useimmiten raiskaus tapahtuu yksityisasunnossa ja raiskaaja on uhrille tuttu.

Tilastossa on 1 063 raiskausta liikaa, mutta kannattaako tällaisen todennäköisyyden takia elää pelossa ja vältellä pururataa tai yöbusseja?

”Kaikennäköistä sekopäätä ja narkkaria tuolla liikkuu. Harvemmin minua kuitenkaan pelottaa, kun olen kaupungilla. Paitsi silloin, jos tyyppi rupeaa tulemaan kohti.”

– Mies, 24 , Tampere.

Rikoksen uhriksi joutuminen on Suomessa harvinaista. Sairauden ja työttömyyden pelko tuntuvat loogisemmilta, ovathan ne tilastollisesti todennäköisempiä.

Kun sisäministeriö vuonna 2012 tutki yksilöihin kohdistuvia uhkia, terveyden menettämistä pelättiin eniten. Onko se oikeutettu pelko, koska sairastumisen riski koko elämän ajalla on oikeasti suuri? Kuoleman riskistä puhumattakaan.
Turhista peloista puhuminen on vähättelyä, sanoo pelkoja tutkinut ihmismaantieteen professori Hille Koskela Turun yliopistosta.

Hän vieroksuu tilastonäkökulmaa ensinnäkin siksi, että tilastoon ei voi luottaa. Poliisille ilmoitetut raiskaukset ja väkivallanteot eivät kerro koko totuutta väkivallan määrästä. Kyselytutkimusten perusteella suurin osa raiskauksista ei koskaan päädy poliisin tietoon. Esimerkiksi automurroista taas tehdään vakuutuksen vuoksi lähes aina rikosilmoitus.
Koskelan mukaan seksuaalinen väkivalta ei ole niin harvinaista kuin luullaan.

Toiseksi pelko on itsessään hyvinvointiongelma. Kun pelkoa sanotaan turhaksi, yritetään muuttaa subjektiivinen tunne objektiiviseksi totuudeksi.

”Ei kukaan voi väittää pelkäävälle, että hän ei pelkää.”

Pelko ei synny yksinomaan vaaran tilastollisesta todennäköisyydestä. Sen sijaan pelkoa aiheuttavat yksilön aiemmat huonot kokemukset, arjessa näkyvä epäjärjestys ja taloudellinen epävarmuus, sanoo suunnittelija Petri Danielsson Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista.

Pahoinpitelyn uhriksi joutunut voi alkaa pelätä samankaltaisia paikkoja ja tilanteita.

Pelko kasvaa taloudellisesti huonoina aikoina. 1990-luvun laman aikaan myös väkivallan pelko lisääntyi, vaikka väkivallantekoja ei kirjattu tilastoihin aiempaa enemmän. Puhutaan sijaispelosta: taloudellinen epävarmuus kanavoituu rikosten pelkona.

Ihmiset pelkäävät tutkitusti enemmän asuinalueilla, joilla asuu paljon eri kansanryhmiä ja kieliryhmiä. Heterogeenisuus lisää pelkoa, vaikkei alueella tapahtuisi muihin alueisiin verrattuna enempää rikoksia, Danielsson kertoo. Kaupungeissa rikoksia pelätään enemmän kuin maaseudulla, ja niitä myös tapahtuu väkilukuun suhteutettuna enemmän. Se voi johtua rikostilaisuuksista – enemmän baareja, enemmän nakkikioskeja – tai siitä, että ihmiset eivät tunne ja tarkkaile toisiaan.

Ihmiset pelkäävät erilaisuutta. Siksi Danielsson uskoo, että turvapaikanhakijoiden määrän kasvu voi lisätä turvattomuuden tunnetta Suomessa. Ensimmäiset tulokset Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin viime syksynä tekemästä turvallisuuskyselystä tulevat julki maaliskuussa.

Politiikka ja pelot kietoutuvat yhteen.

”Poliitikkojen tehtävä on määrittää uhkia ja niihin ratkaisuja”, tiivistää erikoistutkija Erkka Railo Eduskuntatutkimuksen keskuksesta.

Pelot eivät perustu riskeihin, eivätkä poliitikkojen esiin nostamat pelot perustu mihinkään objektiiviseen totuuteen pahimmista uhista.

Poliittisessa keskustelussa käydään koko ajan kamppailua siitä, kuinka suurina eri uhat nähdään ja miten paljon niiden torjumiseen pitää käyttää rahaa. Keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista on Railon mukaan itseään ruokkiva kierre.

”Keskustelussa on painotettu uhkakuvia. Sitten ihmiset alkavat pelätä, ja mielikuvat alkavat vaikuttaa uskottavilta.”
Kun ihmiset alkavat pelätä, on keskusteluun hyvin vaikea tuoda maltillista ja rauhallista perspektiiviä. Se vaikuttaa epäuskottavalta.

Petri  Danielsson ei usko, että poliitikot tuntevat kovin hyvin tutkimusta rikollisuudesta tai rikollisuuden pelosta. Sen sijaan he reagoivat omien viiteryhmiensä välittämään viestiin. Se voi olla tosi, tai sitten ei.

Perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo sanoi sen ääneen viime kesänä kertoessaan tarinaa kosovolaismiehen asioinnista Kelassa. Slunga-Poutsalo ei edes väittänyt tarinaa todeksi vaan sanoi, että näin asiat koetaan.

Suomen hallituksen tärkein uhkakuva on valtion velan hallitsematon kasvu, Railo sanoo.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) yrittää saada suomalaiset omaksumaan uhan sammakkovertauksella: olemme hitaasti kuumenevassa vedessä, emmekä tajua hypätä pois ennen kuin kiehumme elävältä.

Talouspolitiikassa uhkakuvien lietsominen on Railon mukaan hyvin tavallista.

2000-luvun lopulla ilmastonmuutos oli pari vuotta politiikan uhkakuvien kärjessä. Ei ole enää. Ympäristöuhat eivät ole hävinneet minnekään, mutta kymmenen vuoden takainen nousukausi on vaihtunut pitkään laskukauteen.

Kaikki puolueet tunnustavat, että valtion velka kasvaa nopeasti. Hallituksen mukaan tilanne on aivan kauhistuttava ja tarvitaan rajuja toimenpiteitä, opposition mukaan toimet velan taittamiseksi ovat ylimitoitettuja tai suorastaan haitallisia.

Nykyhallituksen toinen merkittävä uhkakuva on maahanmuutto. Sitä on pidetty perussuomalaisten leipälajina, mutta viime syksynä myös muut hallituspuolueet alkoivat puhua turvapaikanhakijoista uhkana. Presidentti Sauli Niinistö sanoi valtiopäivien avajaispuheessa, että Eurooppa ei kestä hallitsematonta pakolaisvyöryä, ja että eurooppalaiset arvot ovat uhattuina.

”Rasistinen väkivalta on se, mitä tällä hetkellä pelkään. Pelkään, että bussissa joku kävelee ohitseni ja sanoo jotain törkeää, eikä kukaan puutu siihen. Kiusallinen tunnelma vain jää leijumaan. Pelon taustalla ovat kokemukset lapsuudesta ja nuoruudesta, vaikka en olekaan pitkään aikaan kokenut mitään sellaista.

Viime syksyn aikana aloin
pelätä, että joku hullu ottaa maalitauluksi ihmisen. Ajattelen äärioikeistoa ja Ruotsissa maahanmuuttajia lasertähtäimellä ampunutta ”Lasermannenia”. Olen lukenut MV-lehden kommentteja. Kielenkäyttö on niin sairasta, että mietin, kuinka pitkä matka on tekoihin.”
– Nainen, 28, Helsinki.

Poliisin tietoon tuli epäily raiskauksesta, kahdesta raiskauksen yrityksestä ja 16 seksuaalisesta ahdistelusta Helsingissä uutenavuotena. Ensin poliisi tiedotti, että kaikki epäillyt ovat turvapaikanhakijoita. Nyt poliisi puhuu ulkomaalaistaustaisista. Vain kolme epäiltyä on tunnistettu.

Kölnissä joukkoahdistelun tai muiden rikosten uhriksi joutui pienellä alueella yli tuhat naista.

Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö ehdotti helmikuussa, että kenttätyössä olevien poliisien määrää lisätään. Ehdotus tuli sopivasti uudenvuoden tapahtumien ja turvapaikanhakijoiden raiskauslukujen ollessa tuoreina suomalaisten mielissä.

Niinistö sanoi Vihreän Langan haastattelussa, että rikollisuus Suomessa on vähentynyt ja turvallisuus parempi kuin ehkä koskaan aiemmin. Samalla hän totesi, että poliisin näkyminen arjessa ehkäisee rikollisuutta ja lisää turvallisuuden tunnetta.  Lisää poliiseja tarvitaan siis vastineeksi koettuun pelkoon.

Ennalta-arvattavampi oli perussuomalaisten kansanedustajan ja Suomen Sisun puheenjohtajan Olli Immosen ehdotus: kaikkien turvapaikanhakijoiden liikkumisvapaus tulisi rajoittaa vastaanottokeskusten välittömään läheisyyteen. Immonen kirjoitti myös, että turvapaikanhakijat ovat käyttäytyneet epäasiallisesti muun muassa uimahalleissa, ja että se herättää ”turvattomuuden tunnetta ja huolta” kantaväestössä.

Kaikki pelkoihin perustuva politiikka ei ole lietsomista. On hyvä, että poliitikot tunnistavat pelot ja yrittävät tehdä niille jotain.

Viime vuosikymmenten aikana valtio on mennyt menestyksekkäästi ihmisten koteihin. Raiskaus avioliitossa on tehty laittomaksi ja yleisen syytteen alaiseksi. Lasten pahoinpitely on kielletty ja lastensuojelua yritetään parantaa.
Poliisivalvonnan lisääminen julkisilla paikoilla vähentää tutkitusti rikollisuutta. Siitä tosin keskustellaan, siirtyykö rikollisuus valvonnan tieltä uusille alueille.
Tehokkaimmin pelkojen kohteisiin puututaan sosiaalipolitiikalla ja alkoholipolitiikalla. Mitä pienemmät tuloerot maassa on, sitä vähemmän siellä on rikollisuutta.

”Venäjä on arvaamaton. Toivon, ettei naapurin kanssa synny mitään konfliktia.
Pieni pelko on alitajunnassa.
Varsinkin, kun vanhemmat ovat aikanaan kertoneet sota-ajoista.”
– Mies, 59, Lahti

Jos talouspolitiikassa pelkojen lietsominen on tavallista, turvallisuuspolitiikassa kansaa tyynnytellään. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sodan uhka ehti kadota yltämme. Ukrainan sota on palauttanut pelon.

Poliitikot haluavat pitää julkisen Venäjä-keskustelun maltillisena, sanoo Erkka Railo. Myönnetään, että Venäjä pyrkii suurvallaksi, mutta korostetaan, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa.

”Ei haluta joutua tilanteeseen, että äänekäs julkinen keskustelu karkaisi käsistä ja loisi uhkan”, Railo sanoo.

Kiinnostavaa on, että kehitys Venäjällä ja Ukrainan tilanne huolestuttivat suomalaisia vuonna 2015 hieman vähemmän kuin vuonna 2014. Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksessa ne putosivat huolenaiheiden sijoilta kolme ja neljä sijoille 10 ja 13. Edelle kiilasivat muun muassa Syyrian tilanne ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvu.

Tweet