Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Laura Kotila / VNK

Timo Soini rakensi populistipuolueen, joka hajosi ja radikalisoitui.Laura Kotila / VNK

Timo Soini rakensi populistipuolueen, joka hajosi ja radikalisoitui.

Perussuomalaiset ei ole enää populistiporukka

16.12.2017 10.02

Vesa Sisättö

Populistinen perussuomalaiset hajosi hallitusvastuuseen. Jäljelle jäivät sisäänpäästetyt halla-aholaiset ja ideologinen ulkomaalaisvastaisuus.

Populistipuolue perussuomalaisille kävi, kuten populistipuolueille oikeastaan aina käy, kun ne joutuvat hallitusvastuuseen.

Puolue hajosi. Nyt populistipuoluetta ei enää ole. Sen perillisen ytimessä on ideologinen ulkomaalaisvastaisuus.

Timo Soini rakensi poliittisen uransa ja perussuomalaiset populismin varaan. Soinin populistiseen porukkaan sopi monenlaista puuhaajaa. Ulkomaalaisvastaisuus perussuomalaisissa oli mukana alusta asti Suomen maaseudun puolueen perintönä. Aatteellista siitä tuli viime vuosina.

Soinin ja perussuomalaisten koko kaari smp:stä kesäkuun 2017 hajoamiseen kartoitetaan Emilia Palosen ja Tuija Saresman toimittamassa artikkelikokoelmasta Jätkät & jytkyt.

Populismi on politiikan tekemisen tapa, jossa maailma jaetaan meihin ja heihin. Populismi liitetään usein äärioikeistoon, mutta tarkkaan ottaen sillä ei ole ideologiaa. Populistinen politiikka operoi yleistyksillä ja tiivistyksillä. Parhaimmillaan populistinen mustavalkoisuus kiteytyy sloganeiksi Veikko Vennamon kuuluisan ”Kyllä kansa tietää”-hokeman tyyliin.

Suomessa populismia on vieroksuttu pitkään. Se on kukkinut lähinnä Suomen maaseudun puolueen ja perussuomalaisten politiikanteossa, vaikka merkkejä siitä on näkynyt ajoittain muuallakin poliittisella kentällä.


Etenkin alkuvaiheissaan
, ennen vuoden 2003 eduskuntavaalien ensimmäistä pientä nousua, perussuomalaiset olivat maaseudun puolueen jalanjäljissä. Kansan ja eliitin välinen vastakkainasettelu oli vielä keskeistä: perussuomalaiset oli pienen ihmisen asialla.

Perussuomalainen-lehden teksteissä puhuttiin sosiaalisesta tasa-arvosta ja taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta, kuten Tuija Saresma kuvaa kirjan artikkelissa. Jopa naisten tasa-arvoa saatettiin kannattaa.

Viime vuosikymmenen mittaan tilanne kuitenkin muuttui.

Soini päästi puolueeseensa maahanmuuttovastaiset joukot. Maahanmuuttovastaisuus oli toki ollut jo Suomen maa- seudun puolueenkin piirteitä viimeistään 1990-luvulla. Moni muistaa esimerkiksi kansanedustaja Sulo Aittoniemen, joka tehtaili eduskunnassa aloitteita somalialaisten palauttamisesta kotimaahansa. Tony Halmeen nousu perussuomalaisten listalta eduskuntaan 2003 ilmeisesti osoitti Soinille, että siltä suunnalta oli mahdollisuus saada kannatusta.


Vuonna 2008
Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan keskustelijat perustivat Hommaforumin, joka kehittyi perussuomalaisten ”pukuhuoneeksi”. Siellä jauhettiin estoitta asioista, joista perussuomalaiset puhuivat eduskunnassa tai medialle paljon varovaisemmin.

Halla-aho oli aluksi mukana perussuomalaisten listoilla sitoutumattomana. Hommalaiset liittyivät perussuomalaisiin ja Soini antoi heidän tulla.

Halla-aholaiset vaikuttivat perussuomalaisten populistiseen puheeseen. Käsitteet alkoivat vaeltaa. Euroopan unionia saatettiin vastustaa, mutta toisaalta myyttinen Eurooppa nähtiin vastavoimana islamille. Perussuomalaisten teksteissä vihapuhe irtosi määritelmästään, jossa se on enemmistön vähemmistöön kohdistamaa, ja päätyi merkitsemään perussuomalaisten edustamaan enemmistöön kohdistuvaa sanallista sortoa.


2010-luvulla
perussuomalaisten politiikantekoa on hallinnut kaksoispuhe. Timo Soini ja hänen ympärilleen ryhmittäytynyt joukko perussuomalaisia on pitänyt yllä salonkikelpoista kuvaa puolueesta, joka on pienen ihmisen asialla. Hommaforumilla ja muissa puolijulkisissa tiloissa on kukoistanut rasismi ja jopa vihapuhe.

Toisinaan tämä ”peräkammarin puhe” on päässyt julkisuuteen. Silloin perussuomalaisten johto on moittinut möläyttelijää, mutta heitä ei ole ajettu puolueesta pois. Esimeriksi Teuvo Hakkarainen selvisi eduskuntaryhmän huomautuksella, Olli Immonen taas erosi itse eduskunta- ryhmästä määräajaksi.

Tässä perussuomalaiset ovat toimineet toisin kuin ruotsidemokraatit, jotka heittivät natsit ulos puolueesta. Oikeistopopulisteja tutkineen Ann-Cathrine Jungarin mukaan 2010-luvulla perussuomalaiset ovatkin radikalisoituneet, toisin kuin rasismiin pesäeroa tehneet ruotsidemokraatit.

Vuoden 2015 jatkojytky oli perussuomalaisille voitto, joka sisälsi tappion siemenen. Puolue ei voinut toista kertaa jättäytyä oppositioon. Sen oli otettava vastuu.


Populistipuolueelle koalitiohallitukseen osallistuminen on usein kuolemaksi. Puolue joutuu tekemään kompromisseja, jotka pilkkaavat sen iskulauseita. Esimerkiksi Itävallassa Jörg Haiderin Vapauspuolueelle kävi vuosituhannen taitteessa hallitusvastuun vuoksi kalpaten. Kannatus romahti ja puolue hajosi.

Pienen ihmisen asialla olevat perussuomalaiset joutuivat hallituksessa allekirjoittamaan Juha Sipilän pientä ihmistä kurittavat säästöt. ”Missä EU, siellä ongelma” -slogania oppositiossa toistellut Soini joutui ulkoministerinä puolustamaan EU:ta ja sen sopimuksia, kuten perussuomalaisten kaksoispuheesta Jätkät ja jytkyt -kirjaan kirjoittanut Tuula Vaarakallio huomauttaa.

Edes puolueen rasistis-maahanmuuttovastainen takahuone ei ollut tyytyväinen. Se olisi halunnut pistää rajat kiinni ja jo maahantulleet leireille. Tämä siitä huolimatta, että Soini oli antanut halla-aholaisille vapaat kädet muotoilla puolueen maahanmuuttopoliittinen ohjelma, joka päätyi pitkälti Sipilän hallituksen ohjelmaksi. Tässä ohjelmassa perussuomalaisten takahuonepuhe pääsi ensi kertaa puolueen viralliselle puolelle.

Hallitusvastuun paine hajotti perussuomalaiset kesäkuun 2017 puoluekokouksen jälkeen. Puolueen ”takahuone” ja ”paraatipuoli” erosivat toisistaan.


Takahuoneella
eli Halla-ahon perussuomalaisilla on nyt mahdollisuus joko muuttua äärioikeistolaiseksi ja rasistiseksi ideologiseksi puolueeksi, tai jatkaa teemojensa ajamista populismin merkeissä. Laura Huhtasaaren presidenttiehdokkuus antaa viitteitä jälkimmäisestä.

Timo Soinille jäivät vain ministerinpaikat. Pienen ihmisen puolustusta on vaikea jatkaa Sipilän hallituksesta. Vielä on näkemättä muuttuuko sininen tulevaisuus tavalliseksi puolueeksi, vai lakkaako se kokonaan olemasta seuraavissa vaaleissa. 55-vuotias Soini on vaikea nähdä aloittamassa alusta uudelleen populistisen puolueen rakentamista.

Moni sininen saattaisi viihtyä varsin mainiosti myös Halla-ahon mahdollisessa äärioikeistolaisessa perussuomalaisissa, jos siltoja ei polteta kokonaan.

Emilia Palonen & Tuija Saresma (toim.): Jätkät & jytkyt. Vastapaino 2017.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri