Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Iiro Törmä

Ehdokkaita
Helsingin ja Uudenmaan ehdokkaita. Ylärivissä vasemmalta Hannu Oskala, Anniina Kostilainen ja Otso Kivekäs; alarivissä vasemmalta Saara Hyrkkö, Marko Reinikainen ja Kaisa Hernberg.Iiro Törmä

Helsingin ja Uudenmaan ehdokkaita. Ylärivissä vasemmalta Hannu Oskala, Anniina Kostilainen ja Otso Kivekäs; alarivissä vasemmalta Saara Hyrkkö, Marko Reinikainen ja Kaisa Hernberg.

Ponnistus asiapohjalta

20.3.2015 9.41

Annakaisa Suni

Vihreät on asiantuntijapuolue. Vihreä Lanka tapasi bisnesenkelin, meribiologin, ohjelmistoarkkitehdin, muusikon, metsäekonomin ja teekkarin ja kysyi, miksi he haluavat kansanedustajiksi.

Kaikki kahvi on luomua ja reilua, mainostaa iso kyltti. Aalto-yliopiston valoisassa ruokalassa Otaniemessä istuu outo lintu: taidelukiolainen, joka valitsi pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Teekkari, jolla oli rastat ja hipin aatteet.

Näin itseään kuvaa uusimaalainen ehdokas Saara Hyrkkö, joka on juuri lopettanut palaverin diplomityöstään, jota hän tekee yhdessä väitöskirjaa tekevän kaverinsa kanssa. Tekeillä on kyselytyökalu organisaatiokulttuurista.

”Sillä voidaan tukea esimerkiksi terveydenhuollon muutoshankkeita. Jos en tule valituksi eduskuntaan, niin ehkä lähden pelastamaan terveydenhuoltoa toista kautta.”

Hyrkkö opiskeli pääaineena bioinformaatioteknologiaa, jossa kehitellään ihmisen varaosia biologian, terveydenhuollon ja teknologian rajalla. Diplomityö liittyy hänen sivuaineeseensa johtamiseen.

Stereotypia kylmäverisestä insinööriteekkarista ei pidä hänen mukaansa paikkaansa.

”Täällä ihmisillä on vihreitä arvoja. Ymmärretään myös tieteellisestä näkökulmasta, ettei ilmastonmuutoksen torjumista ja luonnon monimuotoisuutta voida uhrata.”

Otaniemessä vallitsee kaksipuoluejärjestelmä, jossa vihreät ja kokoomus ovat vuorotellen suurimpana puolueena. Kuntavaaleissa Hyrkkö sai 14 prosenttia Otaniemen äänistä ja on nyt myös Espoon kaupunginhallituksessa.

”Vihreät on vahva tiedepuolue ja teknologiapuolue. Katsotaan tulevaisuuteen ja ollaan optimistisia mutta realistisia siitä, miten teknologiaa voidaan hyödyntää.”

Hän on kiinnostunut erityisesti terveydenhuollon uudesta teknologiasta, joka voi hänen mukaansa tuoda sekä säästöjä että parempaa hoitoa.

Viittä vaille valmiin diplomi-insinöörin tärkein vaaliteema on koulutus, jonka rahoituksen pitäisi olla ennakoitavaa ja riittävää.
Opiskelijapolitiikkaa hän teki ensin sitoutumattomana, ennen kuin valitsi vihreät vuonna 2012. Opiskelijapolitiikassa hän tutustui puolisoonsa Jarno Lappalaiseen, joka on myös ehdolla Uudenmaan vaalipiiristä.

Elämänhallinnan kannalta on haastavaa, kun molemmat ovat ehdolla.

”Toisaalta toinen tietää, millaista on, kun vaalikoneen deadline on keskiyöllä ja on vaan pakko ottaa kantaa siihen, onko maan ulkopuolella älyllistä elämää.”

 

Haitari, akustinen kitara ja rumpuefektit kuulostavat yhdessä hauskoilta, yhtä aikaa suomalaiselta ja afrikkalaiselta kansanmusiikilta.

Treenikämpän jokainen neliö on täynnä soittimia, laatikoita ja koteloita, värikkäitä kankaita, tauluja ja tyhjiä tölkkejä. Katonrajassa roikkuu viininpunainen pikkutakki.

Boheemista ympäristöstä huolimatta Herttoniemen teollisuusalueen treenikämpässä harjoitteleva muusikko Hannu Oskala on kaukana vasemmistohipistä. Helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas ja kaupunginhallituksen jäsen on Osmo Soininvaaran linjoilla. Vasemmistoliiton ”käsienheiluttelua” hän inhoaa.

”Jos emme pysty joko lisäämään tuottavuutta merkittävästi tai tuomaan merkittäviä määriä maahanmuuttajia, niin pitää pystyä tekemään rakennemuutoksia. Muuten hyvinvointiyhteiskuntaa joudutaan leikkaamaan rajusti. Poliitikkojen pitäisi olla rohkeampia. Sanoa, että nyt tehdään päätöksiä, vaikka se ei ole kivaa”, Oskala sanoo treenikämpän mustalla sohvalla harjoitusten jälkeen.

Oskala tuli politiikkaan kulttuurin kautta. Kulttuuripolitiikka on hänen mukaansa jämähtänyt 80-luvulle siinä missä muukin hyvinvointiyhteiskunta.

Klassisen musiikin klassiset instituutiot kahmivat potin, kun esimerkiksi jazz ja kansanmusiikki jäävät tuen ulkopuolelle. Myös muilla taiteenaloilla uusien yrittäjien on vaikea päästä valtion tukien piiriin.

”Toimimattomat rakenteet eivät vain rahoitusta lisäämällä parane. Meidän pitää myös pystyä sanomaan jollekin, joka on saanut rahaa, ettei sitä enää tule.”

Oskala miettii, tuoko muusikon ura hänelle uskottavuutta kulttuuripoliitikkona: kansanmuusikkoahan voidaan pitää myös oman ryhmänsä etujen ajajana. Oskala korostaa, että hän harrastaa myös klassista musiikkia ja on Suomalaisen barokkiorkesterin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja.

Politiikassa ja musiikissa yhteistä on ryhmädynamiikan merkitys. Eroja on enemmän.

”Musiikki on tavallaan sydämen asia. Tietyn pisteen jälkeen täytyy hylätä järki ja antaa mennä. Politiikkaa tehdessä pitää pystyä käyttämään järkeä ja analysoimaan. Yhdessä näistä tulee olo, että on käyttänyt monipuolisesti aivojaan.”

Tuore isä sanoo puolison tottuneen hänen epäsäännöllisiin työaikoihinsa. Oskala on juuri lähdössä parin viikon koulukier­tueelle Norjaan. Vaalikampanjaan hän keskittyy huhtikuussa.

”Aika samanhenkistä väkeä täällä on. Olemme sanoneet, että työhaastattelut voisi korvata kahdella kysymyksellä: miten vältit armeijan ja millaisella pyörällä tulet töihin”, Otso Kivekäs vitsailee työkavereistaan. Hän on ehdolla Helsingin vaalipiiristä.

Kivekkään työhuone helsinkiläisessä IT-konsulttifirmassa muistuttaa vaalitoimistoa. Hänen tuoretta kirjaansa on siellä pinoittain ja vaalipinssejä pusseittain. Kivekkäällä on päällään musta pikkutakki ja musta karhukuvioinen kampanja-t-paita. Hän kertoo juuri myyneensä kollegalleen muutaman samanlaisen.

Viime syksyn Kivekäs konsultoi Espoon kaupungin tietojärjestelmähankintaa. Hän yrittää saada julkisen sektorin luopumaan kalliista räätälöityjen järjestelmien tilaamisesta, jossa jäädään vuosikausiksi yhden toimittajan loukkuun. Hän puhuu avoimen koodin, pilvipalveluiden ja standardiratkaisujen puolesta.

Kansanedustajana hän säätäisi koko maan julkiset ohjelmistohankinnat tehtäviksi avoimella lähdekoodilla. Hänen mukaansa muutoksen voi saada läpi neljässä vuodessa. Helsinki on juuri siirtymässä avoimen lähdekoodin hankintoihin.

”Espoossa puhuin työkseni täsmälleen samoista asioista kuin mistä puhun Helsingissä kunnallispoliitikkona”, ensimmäisen kauden valtuutettu sanoo.

Kivekäs siirtyi tekemään kolmipäiväistä työviikkoa päästyään ensimmäisellä yrityksellä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Asiasta neuvottelua helpotti se, että hän on yksi firman osakkaista.

Tietojenkäsittelytiedettä opiskellut maisteri sanoo, että vihreissä yhdistyy kolme näkökulmaa: romanttinen ideologia, lähtökohtainen usko tieteeseen ja insinöörimäinen ratkaisukeskeisyys.

”Vihreät on hirveän koulutettu puolue, mikä johtaa siihen, että tykätään perehtyä asioihin.”

Tietotekniikan lisäksi Kivekkäälle tärkeitä ovat perustulo, kaupungit ja pyöräily. Muun muassa tieliikennelaista ja valtion liikennevaroista päätetään eduskunnassa. Siksi kaupunkipoliitikko haluaa nyt eduskuntaan.

Tammisaaren edustan vuono työntyy 20 kilometriä sisämaahan. Se on kuin Itämeri pienoiskoossa: suolaisempi ja makeampi vesi ovat pysyvästi kerrostuneet. Joskus vuonoon tulee suolapulssi, aivan kuin Itämereen Tanskan salmista. Vuonoa on tutkittu 120 vuoden ajan, kertoo Marko Reinikainen, ja moikkaa rantaa pitkin kulkevaa koiranulkoiluttajaa.

Uudeltamaalta ehdolla oleva Reinikainen on asunut Tammisaaressa kymmenen vuotta ja työskennellyt Hangossa Tvärminnen merentutkimusaseman johtajana kolme vuotta. Helsingin yliopistoon kuuluvaan Tvärminneen hän meni ensimmäistä kertaa kesätöihin jo 1980-luvulla.

Niistä ajoista Itämeren tila on kohentunut monilla rannikkoalueilla.

”Tutkijoita kuunnellaan enemmän ja enemmän”, Reinikainen sanoo.

Filosofian tohtori ja dosentti biologian alalta on sitä mieltä, että sama pätee kunnallispolitiikassa. Hän istuu toista kauttaan Raaseporin kunnanvaltuustossa ja on myös kunnanhallituksen jäsen.

”Vaikka ideologiset lähtökohdat olisivat erilaiset, niin tutkijaa uskotaan. Kukaan ei sano, että puhuisin pötyä, mutta he saattavat sanoa, että jokin toinen juttu on tärkeämpi kuin ympäristö.”

Hän ei innostu joidenkin tutkijoiden ajatuksesta, että Itämeren tilaa voitaisiin kohentaa pumppaamalla happirikasta vettä sen pohjalle.

”Pumppaamisen tulokset voivat olla arvaamattomia. On myös väärä viesti sanoa, että asiat ratkaistaan tekniikalla sen sijaan, että jatkettaisiin pitkäjänteistä työtä.

Reinikaisella on konkreettinen ehdotus uudeksi ympäristöveroksi: kulutusvero ei-kierrätetylle muoville.

”Muoviroska on ihan oikea ongelma sekä Itämeressä että maailman merissä.”

Marko Reinikaisen äidinkieli on ruotsi. Hän toteaa, että paikallistasolla ruotsalainen kansanpuolue olisi tarjonnut enemmän vaikutusvaltaa kuin vihreät – rkp:llä on Raaseporin kunnanvaltuustossa yli puolet paikoista.

”En ole kuitenkaan osannut ajatella niin pragmaattisesti. Olen aina äänestänyt vihreitä.”

Vihreissä tunnetut kaksikieliset ovat harvassa, toisin kuin esimerkiksi vasemmistoliitossa. Reinikainen uskoo sen johtuvan siitä, että rkp haalii ruotsia puhuvia ehdokkaita laajalla skaalalla. Puolueessa on myös hyviä ympäristöpoliitikkoja. Vain kaikkein eniten vasemmalla olevat välttävät rkp:ta, ja päätyvät siksi vasemmistoliittoon.

Kokemus vähemmistössä olemisesta merkitsee Reinikaiselle myös sitä, että kaikki tasa-arvokysymykset ovat hänelle tärkeitä.

”Kävin kahdeksan vuoden kauppakorkeakoulun ensimmäisen yritykseni kanssa”, humanistitaustainen yrittäjä Kaisa Hernberg sanoo Töölönlahden uudessa toimistotalossa sijaitsevassa kahvilassa.

Hernberg on tehnyt aamupäivän töitä. Hänen edessään pöydällä on läppäri, tyhjä muki ja tyhjä lautanen. Hän myi viestintätoimistonsa voitolla pari vuotta sitten. Sitten hänet valittiin Cleantech Finlandin markkinointi- ja viestintäjohtajaksi 90 hakijan joukosta.

Tällä hetkellä Helsingistä ehdolla olevan Kaisa Hernbergin päätyö on eduskuntavaalikampanja. Hän on myös bisnesenkeli, joka sijoittaa ympäristöajattelua ja tietotekniikkaa yhdistäviin suomalaisiin kasvuyrityksiin. Lisäksi hän kouluttaa ja konsultoi yrityksiä esimerkiksi myynnin ja sosiaalisen median aiheista uuden yhden naisen yrityksensä kautta.

Satu Hassin tyttärenä Hernberg kertoo saaneensa ympäristöherätyksen jo lapsena.

Viestintätoimistoaikoina vihreät arvot eivät kuitenkaan näkyneet erityisen leimallisesti hänen työssään. Myytyään yrityksensä hän päätti etsiä työn, jolla on suurempi yhteiskunnallinen merkitys. Cleantech Finlandissa hän edisti investointeja ja markkinoi suomalaista cleantechiä maailmalla.

Vihreiden jäseneksi hän liittyi tämän vuoden alussa, vähän ennen kun häntä pyydettiin ehdokkaaksi.

”Aiemmin tuntui siltä, että vaikutusvalta on siirtynyt politiikasta talouden puolelle. Minulle on kuitenkin tullut hyvin selväksi, että yritykset tarvitsevat tiettyä yhteiskunnan tukea päästäkseen eteenpäin.”

Cleantechin maailmanmarkkinoiden on arvioitu olevan 2 000 miljardin euron arvoiset.

”Puhutaan ihan härskin isoista summista. Se tässä kivassa cleantechin edistämisessä vaan on ongelmana, että pitäisi tiukentaa päästövähennyksiä, kiristää ympäristönormeja, laittaa haittaveroja ja edistää uusiutuvaa energiaa. Cleantech on kaikkien mielestä kivaa, kunnes tullaan poliittiseen konkretiaan.”

Laaja liike-elämän tuntemus, kontaktit ja energiaosaaminen ovat Hernbergin mukaan hänen vahvuutensa vaaleissa. Muista Helsingin yrittäjäehdokkaista hän erottuu ainakin yhdellä tapaa:

”Olen lähes ainoa noin nelikymppinen perheenemäntä listalla.”

Viestinnän ammattilaisen kampanjassa ei ole erityisiä jippoja.

”Tärkeää on, että on selkeät oma viestit, ja paukuttaa niitä niin, että oikeat ihmiset altistuvat niille.”

Hernberg ja Pirkanmaalta ehdolla oleva Satu Hassi soittelevat usein ja puhuvat politiikasta ja kampanjoistaan. Äiti-tytärpari olisi valmis vaikka naistenlehtien yhteishaastatteluihin. Näin lähellä vaaleja lehdet kuitenkin karttavat ehdokkaita.

Metsänhoitaja ja metsäekonomi Anniina Kostilainen ehtii harvoin metsään. Vantaan Ylästössä asuva Kostilainen tulee haastatteluun Helsingin keskustassa kokoustensa välissä.

Uudeltamaalta ehdolla oleva Kostilainen on metsäsertifiointijärjestö Forest Stewardship Councilin, FSC:n, Suomen pääsihteeri. Hänet pyydettiin vuonna 2012 ensimmäiseksi kokopäiväiseksi työntekijäksi järjestöön, joka haastaa Suomen hallitsevan metsäsertifiointijärjestelmän Programme for the Endorsement of Forest Certification schemesin, PEFC:n.

FSC:n ympäristövaatimukset ovat PEFC:tä tiukemmat: avohakkuissa pitää säästää enemmän puita hehtaarilla ja vesistöjen ympärille jätettävät suojakaistaleet ovat leveämpiä. Siksi kansainväliset ympäristöjärjestöt arvostavat järjestelmää. Suomen metsistä FSC-sertifioituja on tällä hetkellä viisi prosenttia.

Kostilainen on Vantaan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja toisen kauden valtuutettu. Hän kertoo, että FSC on hänen ensimmäinen työpaikkansa, missä poliittisesta aktiivisuudesta on ollut hyötyä.

”He etsivät ihmistä, joka olisi metsäalalla ja tarpeeksi neutraali kaikille osapuolille. Olen metsänhoitaja koulutukseltani ja ollut maa- ja metsätalousministeriössä töissä, ja se nostaa muuten helposti ympäristöjärjestöjen karvat pystyyn.”

Kostilaisen oli usein vaikea samaistua ministeriössä vallitsevaan arvomaailmaan. Nykyisessä työssä sitä ongelmaa ei ole.

”Perimmäisenä tarkoituksena tässä on maailman metsien vastuullinen käyttö. Se on vihreää arvomaailmaa parhaimmillaan.”
Kansanedustajaksi hän yrittää nyt toista kertaa. Kostilaisen työssä olennaista on eri osapuolien näkemysten ymmärtäminen ja kompromissien hakeminen. Samanlainen hän on poliitikkona.

”Yksi syy siihen, miksi olen pärjännyt hyvin kunnallispolitiikassa on, että pystyn ymmärtämään muiden näkemykset.”
Samaa hän toivoisi enemmän puolueensa valtakunnanpolitiikkaan.

”Vihreät katsovat joskus asioita kapeasti. Esimerkiksi metsäkysymyksissä toivon, että eri osapuolia kuunneltaisiin nykyistä laajemmin.”

Langan analyysi Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä: Tasaista työtä ydinalueella

Vihreiden vaalikampanja ei keskity enää pelkästään pääkaupunkiseudulle, kun ehdokkaita on mahdollista saada läpi lähes kaikista vaalipiireistä. Helsinki ja Uusimaa ovat silti näissäkin vaaleissa vihreiden vahvinta aluetta.

Helsingin vaalipiiristä puolue uskoo yhteen lisäpaikkaan nykyisten neljän edustajan lisäksi. Edellisten vaalien kannatuksella vihreät yltäisi tasan puoleen väliin viidettä paikkaa. Paikasta kilpaillaan erityisesti kokoomuksen ja vasemmistoliiton kanssa.

Kokoomuksen listan suurin muutos on Jan Vapaavuoren jääminen pois. Vasemmistoliitto taas toivoo, että turkulaisen Li Anderssonin menestys auttaisi myös pääkaupunkiseudun nuoria ehdokkaita. Keskustalla on Helsingistä vain yksi edustaja, mutta Olli Rehn ja Paula Lehtomäki yrittävät tuplata paikkamäärän. Perussuomalaisten viime vaalien ääniharava Jussi Halla-aho ei ole ehdolla.

Lähes 16 000 vihreää ääntä on jaossa Helsingissä, kun Osmo Soininvaara ja Anni Sinnemäki eivät asetu ehdolle.

Pekka Haaviston kolmen vuoden takaisen presidentinvaalimenestyksen toivotaan kantavan pitkälle näissäkin vaaleissa.

Istuvista kansanedustajista ehdolla ovat myös ryhmänjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto ja Sinnemäen tilalle noussut Johanna Sumuvuori. Listalla on heidän lisäkseen monta tasavahvaa ja kunnianhimoisesti kampanjoivaa ehdokasta, mutta ei selkeää ennakkosuosikkia tai julk­kisehdokkaita.

Uudellamaalla vihreillä on tavoitteena nousta kolmesta neljään edustajaan. Edellisten vaalien kannatuksella ollaan puolessavälissä lisäpaikkaa. Länsiväylän selvityksen mukaan vihreät pysyisi vuoden 2011 luvuissa.

Vaalipiiristä selkeästi eniten, lähes 8 000, vihreitä ääniä kahminut Tuija Brax ei ole ehdolla. Ehdolla olevat kansanedustajat Jani Toivola ja Johanna Karimäki saivat kumpikin viimeksi noin 4 000 ääntä. Varasijalle viimeksi yltänyt Jyrki Kasvi on jälleen ehdolla.

Myös Uudellamaalla vihreiden lista on leveä ja tasainen. Espoo on vahvimmin edustettuna.

Uudellamaalla ehdolla on neljän isuuren puolueen johtajista kolme: sdp:n Antti Rinne, kokoomuksen Ale­xander Stubb ja perussuomalaisten Timo Soini. Sdp:n Antti Lindtmanilla on Rinnettä kovempi kannatus ja Stubbin paikan kokoomuksen ääniharavana haastaa Harry Harkimo.

Keskustan odotetaan kasvavan rajusti myös Uudellamaalla. Ääniä keräävät ainakin Anne Berner, Matti Vanhanen ja Antti Kaikkonen.

Länsiväylän mukaan kokoomus, sdp ja perussuomalaiset menettäisivät kannatustaan ja vasemmistoliitto kasvaisi.

Vihreät ehdokkaat Helsingin vaalipiiristä: Alviina Alametsä, Outi Alanko-Kahiluoto, Pekka Haavisto, Kaisa Hernberg, Mari Holopainen, Kati Juva, Emma Kari, Otso Kivekäs, Kirsikka Moring, Maria Ohisalo, Hannu Oskala, Erkki Perälä, Tuomas Rantanen, Jukka Relander, Leena Riittinen, Leo Stranius, Johanna Sumuvuori, Lilja Tamminen, Pekka Tuomola, Antero Vartia, Maria Vuorelma ja Ozan Yanar.

Vihreät ehdokkaat Uudenmaan vaalipiiristä: Emil Bulut, Tatu Chanth, Markus Drake, Tiina Elo, Teemu Hokkanen, Inka Hopsu, Saara Hyrkkö, Birgitta Johansson, Timo Juurikkala, Johanna Karimäki, Jyrki Kasvi, Sirpa "Siru" Kauppinen, Aku Kopakkala, Noora Koponen, Aki Korpela, Anniina Kostilainen, Eeva Lahtinen, Jarno Lappalainen, Joel Linnainmäki, Tiia Lintula, Joakim "Jocke" Lybeck, Marketta Mattila, Suvi Merikukka, Päivi Meros, Mari Nevalainen, Paula Nordström, Tarja Omenainen, Susanna Rahkonen, Marko Reinikainen, Eve Rämö, Fredrik "Fredu" Sirviö, Oskari Sundström, Jani Toivola, Timo Virtala ja Emmi Wehka-aho.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.