Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Iiro Törmä

Univaje lamaannuttaa myös eduskunnassa. Esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kärsii kroonisesta univajeesta.Iiro Törmä

Univaje lamaannuttaa myös eduskunnassa. Esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Olli-Poika Parviainen kärsii kroonisesta univajeesta.

Unettomuus tulee kalliiksi - miksi se ei kiinnosta poliittisia päättäjiä?

31.1.2018 16.28

Jenni Leukumaavaara

Tuskastunutta pyörimistä sängyssä, korvat korvatulpista aristuneet. Ohut uni katkeaa pienestäkin jääkaapin niksahduksesta tai lapsen öisestä havahtumisesta. Ja kun keho lopulta vaipuu syvään uneen, pitää herätä.

Uniongelmat ovat tuttuja vihreiden kansanedustaja Olli-Poika Parviaiselle.

”Joidenkin erityisen pahojen öiden jälkeen tunnen itseni zombiksi ”, Parviainen kertoo.

Pienten lasten kiireinen isä kuvailee univajettaan krooniseksi. Eikä Parviainen ole ainoa. Joka kolmas suomalainen nukkuu huonosti. Joka kymmenes kärsii kroonistuneista uniongelmista.

Silti unettomuus ei politisoidu. Miksei kukaan poliitikko lupaa kansalle hyviä unia?


Unettomuus on henkilökohtainen tragedia. Se tulee kalliiksi myös yhteiskunnalle. Uniongelmat aiheuttavat työtehon laskua ja tappioita sairauspoissaolojen ja työssä tehtyjen virheiden vuoksi. Lisäksi jokainen uneton tietää, että elämä kirvelevin silmin kulkevana harmaana varjona on kertakaikkisen kehnoa elämää.

Unitutkija Markku Partisen ja unettomuudesta kirjan kirjoittaneen journalistin Leeni Peltosen laskelmien mukaan unettomuuden suorat hoitokustannukset, eli lääkärikäynnit ja tutkimukset, nielaisevat Suomessa vuosittain yli 30 miljoonaa euroa. Se on saman verran kuin astman tai epilepsian hoito.

Akatemiatutkija Tea Lallukka Työterveyslaitokselta kertoo, että muutama vuosi sitten Suomessa tehdyssä tutkimuksessa päädyttiin selvästi korkeampaan lukuun. Lallukan ja kollegoiden laskelma tehtiin sillä oletuksella, että unettomuudesta kärsivien sairauspoissaolot saataisiin laskettua muun väestön tasolle.

Hypoteettisen laskelman tulos oli, että uniongelmista eroon pääseminen voisi tarkoittaa jopa 700 miljoonan euron säästöä sairauspoissaolokuluista vuodessa.

Unettomuudesta puhutaan niin paljon somessa, tiedotusvälineissä ja kahvipöydissä, että sen luulisi itsestäänselvästi olevan esillä myös Suomen valtakeskittymässä, siellä missä lakeja säädetään.


Eduskunnan ruokalassa on joulukuun budjettiäänestyskiireiden aikaan lounasaikaan jonoa ja puheensorinaa. Etäämpänä kävelee käsi kantositeessä keskustan kansanedustaja, entinen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula. Hän kertoi Suomenmaassa syyskuussa, kuinka ministerityö ja etenkin soten valmistelu ovat karkottaneet yöunia.

Työministeri Jari Lindström (sin) on kertonut uupumuksestaan, johon unettomuus usein kietoutuu.

Kansanedustajien nukkumista ei ole selvitetty, mutta moni on kertonut univajeesta, uniongelmista tai uupumuksesta. Nämä linkittyvät usein yhteen. Kansanedustajien sanotaan helposti etääntyvän kansan ongelmista, mutta uniongelmia hekään eivät pääse karkuun.

Maan korkein johto pääministeri Juha Sipilää (kesk) ja valtiovarainministeri Petteri Orpoa (kok) myöten on kertonut, kuinka yöunet jäävät lyhyiksi.

Tapaan vihreiden kansanedustajan, työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajan Heli Järvisen eduskunnan ruokalassa. Järvisen luotsaama valiokunta, jos jokin, on kai käsitellyt tai vähintään sivunnut unettomuutta?

”En muista, että uni tai unettomuus olisi noussut esiin valiokunnassa minkään asian yhteydessä tällä kaudella”, Järvinen sanoo.

Eduskunnan tietopalvelun valtiopäiväasioiden hakupalvelusta löytyy vain muutama unettomuutta käsittelevä kirjallinen kysymys. Ne on kysytty 2000-luvun vaihteen molemmin puolin. Ne liittyivät unettomuuden saamiseen omaksi diagnoosikseen sairausluokituksineen.

Sivuhuomioina uniongelmat on mainittu osana työturvallisuutta, yö- ja vuorotyötä, päihteitä ja jopa tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttamina ongelmina. Nuorten osalta nukkuminen on mainittu energiajuomien myymisen kieltoyritysten kohdalla.

Uniongelmat limittyvät usein työhön ja unettomalle sopimattomaan tai liian tiukkaan tahtiin. Kansanedustajien työajat ja niiden seuranta ovat valvomaton villi länsi.

”Meistä ei kukaan ole huolissaan, vaikka aloittaisimme työpäivän aamulla kello seitsemältä ja istuisimme aamuviiteen – niin kuin välillä joulun alla. Tiedän, että täällä on uniongelmia, mutta en tiedä ovatko ne yleisempiä kuin muualla”, Järvinen kertoo.

Parviaisen mielestä esimerkiksi eduskunnan käytäntö venyttää istuntoja aamuyöhön asti ennen istuntotaukoja on järjetön. Joulukuussa ennen eduskunnan istuntotaukoa istuntoja oli yötä myöten ja osa kansanedustajista äänesti pikkujouluhöyryissä, miestä väkevämpää nauttineina.


Kansanedustajia ei sido työaikalainsäädäntö. Ehkä poliittisesti on vaikea vaatia sellaista, mitä ei itsellä ole? Vai mistä politiikan ja höyhensaarten heikko yhteys johtuu?

Haastatellut poliitikot ja monet tutkijat sanovat, että uniongelmiin puuttuminen on hankalaa, koska kyse on yksityisasiasta. Ketään ei voi lailla pakottaa nukkumaan hyvin.

Kuitenkin ihmistä voidaan voimallisesti ohjata laihduttamaan, lopettamaan tupakointi ja viinan kittaaminen. Eivätkö nekin ole yksityisasioita? Miksi politiikalla säädellään ihmisen seksuaalisuutta ja naimisiinmeno-oikeuksia, mutta uniongelmien kunnollinen ottaminen poliittiselle agendalle tökkii?

Yksi syy on, että uniongelmat ovat hyhmäinen ja määrittelyjä pakeneva ongelma. On hankala rajata ryhmää, jota hoitamalla ongelma ratkeaa. Unihäiriöitä on lapsilla, iäkkäillä, työikäisillä, kaikilla sukupuolilla.

Univajetta voi aiheuttaa lapsiperhearki tai työstressi, työttömyyden aiheuttama ahdistus, iän mukanaan tuomat sairaudet tai muut ongelmat.

Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan mukaan etenkin työikäiset eli 15–64-vuotiaat kärsivät univaikeuksista. Univelka ja stressi ovat yleisimpiä 30–45-vuotiaille naisille ja 45–54-vuotiaille miehille. Univaikeudet on yksi yleisimpiä työterveyshuoltoon hakeutumisen syitä.

Uniongelmat näyttävät painottuvan naisiin, ja he käyttävät miehiä enemmän nukahtamislääkkeitä. Toisaalta kyse voi olla siitä, että naiset hakevat apua helpommin kuin miehet.

”Aivotyöläinen voisi olla yksi riskiryhmä. Hän on minuuttiaikataulun noudattaja ja suorittaja, joka ei osaa aktiivisesti rentoutua. Mutta sepä siinä juuri on, että uniongelmat koskettavat laaja-alaisesti väestöä”, THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo. 

Toinen syy on kustannusten vaikea mittaaminen. Vaikkapa diabeteksen kuluja pystytään laskemaan esimerkiksi lääkemenoista.

”Päätöksenteko pohjautuu usein talouteen. Esimerkiksi liikalihavuudessa nähdään niin paljon kustannuksia, että sitä halutaan myös poliittisella ohjauksella vähentää. Uniongelmien taloudellisista vaikutuksista ei ole niin tarkkaa tutkittua tietoa, tai ainakaan tulokset eivät ole kantautuneet päättäjien korviin”, TTL:n erikoistutkija Jaana Halonen arvioi. 

Lihavuudesta tai epilepsiasta ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle. Yöunien suhteen asia ei ole näin yksioikoinen.


Ehkä uniongelmiin ei edes haluta puuttua? Unesta joustaminen on monin paikoin yhteiskunnan etu. Vaikka unettomuuden haitat ovat suuret taloudellisesti ja henkisesti, ongelman ohittaminen saattaa olla tuottoisampaa. Politiikkaa tehdään talous edellä.

Palveluiltaan ympärivuorokautistuva yhteiskunta tarvitsee tekijöitä. Työntekijöiltä halutaan aiempaa enemmän joustoa niin työajoissa kuin työsuhteiden laaduissakin. Työntekijälle tilanne voi olla kuormittava ja uniongelmia aiheuttava.

Kuvaavaa on, että unen merkityksestä alettiin kiinnostua 1990-luvulla, kun 1980-luvulla yleistyneen vuorotyön ongelmat alkoivat olla ohittamattomia. Vuorotyössä ihmisen sisäinen kello, eli univalverytmit, menevät sekaisin. Siitä voi seurata univaikeuksia.

Uniongelman syyt ja seuraukset vaikuttavat toisiinsa ja leviävät laajalle ja moneen suuntaan. Jos unettomuus johtuu työstressistä, työilmapiiristä tai määräaikaisuuksien ketjuuntumisista, ei ongelmaan välttämättä halua puuttua työntekijä, eikä työnantaja.

”Ei auta että muuttaa omaa elämäänsä, pitäisi muuttaa ympäristöäkin. Jos työelämä on kauhean stressaavaa, pitäisi vaikuttaa siihen. Se onkin jo hankalampaa”, Tampereen yliopiston terveyssosiologian professori Piia Jallinoja huomauttaa. 

On helpompaa olla hiljaa ja koettaa jaksaa. Ja suomalainenhan sinnittelee.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen unitutkija Timo Partosen mukaan suomalaiset hakeutuvat uniongelmineen lääkärin vastaanotolle aivan liian myöhään. Usein on jo kitkuteltu uupumuksen partaalle, nukahdettu rattiin tai mokattu töissä ankaramman kautta.

Yksi uneton vuorokausi, tai viikon kestänyt 3-4 tunnin päivittäinen univaje, vastaa noin promillen humalaa suhteessa suorituskyvyn heikkenemiseen. On pelottava ajatus, että jopa joka kolmas suomalainen tekee työnsä humalassa. Siinä porukassa on kirurgeja, ministereitä, lastentarhanopettajia, poliiseja…


Politiikka ja yhteiskunta pelaavat mielikuvilla, myös unettomuuskeskustelussa ja siihen liittyvässä päätöksenteossa. Uneen suhtaudutaan kahtalaisesti.

Unta pidetään esteenä tehokkaalle ja menestyvälle elämälle. Huffington Postin perustaja Arianna Huffington alkoi puhua unen tärkeydestä sen jälkeen, kun univajeen ja uupumuksen vuoksi pyörtyi, löi päänsä pöydän kulmaan ja mursi leukaluunsa.

Huffington on kertonut huomanneensa, että etenkin miehille univajeesta ja tehokkuuden illuusiosta on tullut kehuskelun aihe. Mallia näyttävät trumpit ja macronit, jotka tekevät töitä keskellä yötä, nukkuvat muutaman tunnin ja pitävät samalla alaisensakin hälytystilassa. Kenties Sipilän ja Orpon puheissa on samaa kehuskelun klangia.

Toisaalta unesta puhutaan luksuksena, josta ollaan valmiita maksamaan. Unesta tulee arvokasta, kun siitä pitää maksaa. Suomessakin muutamat kuntokeskukset ovat lanseeranneet rentoutumistunteja, joilla nukutaan tai vähintään rentoudutaan harjoitusten avulla.

Unta mitataan älykelloilla, sovelluksilla ja älytyynyillä. Levollista yötä tavoitellaan painopeitoilla, geeleillä, rauhoittavalla musiikilla ja monen tuhannen euron hoitopatjoilla. Pikkuhiljaa yleistyvät detox-retriitit, joilla ihmiset opettelevat taas nukkumaan ja elämään ilman kännyköitä.

Terveyden ja hyvinvoinnin kysymyksiä tutkinut Piia Jallinoja ei usko, että poliitikot tieten tahtoen kieltäytyisivät pohtimasta uniongelmia ja niiden taloudellisia vaikutuksia. Terveyteen liittyvät asiat kulkevat politiikassa laajempien trendien, kulttuurien ja arvovalintojen mukana.

Hyvä esimerkki on höllennetty alkoholilaki ja tiukentunut tupakkalaki. Molemmista tuotteista tiedetään aiheutuvan valtavia haittoja, mutta suuntaus ja aaltoliike on erilainen.

Poliittisen päätöksenteon ja mediajulkisuuden kannalta unettomuus on epämääräisyytensä ja monimutkaisuutensa vuoksi epäkiitollinen aihe. Sen selättämisestä ei saa helposti sankaritarinoita, eikä hienoja kuvia sosiaaliseen mediaan.

”Unettomuus tai hyvin nukkuminen ei ole instagrammable, kuten esimerkiksi laihdutus tai vegebuumi. Siitä ei saa mageen näköistä kuvaa”, Jallinoja sanoo. 


Uni kuitenkin politisoituu huomaamatta. Parhaillaan valmistelussa oleva työaikalain kokonaisuudistus on esimerkki poliittisesta päätöksenteosta, joka luikertelee sänkyihin.

Lakiuudistusta ovat moittineet lähes kaikki asiasta lausuneet. Uudistuksen tarkoitus on maksimoida jousto. Yötyön teettäminen helpottuu. Niin sanotussa joustotyössä työtä voisi tehdä käytännössä koska vain. Työikäisistä työllisistä joka viides tekee vuorotyötä. Määrä on kasvussa. Kasvavalle vuorotyöläisten joukolle uudistus voi tietää tuskaisia öitä.

Suomen suurimman terveys- ja sosiaalialan ammattijärjestön Tehyn edunvalvonta-asiantuntija Maija Wilskmanin mukaan liukuva työaika ja työaikapankit pidentävät työpäiviä.

Se lisää osaltaan stressiä ja nukahtamisvaikeuksia. Tasoittumisjaksojen vapaampi käyttö mahdollistaa pitkien työrupeamien teettämisen. Tästä kertyvä rasitus voi esiintyä uniongelmina.

Wilskmanin mukaan tehyläisillä yleisimpiä ovat lyhyeen vuorokausilepoon liittyvät uniongelmat. Tehyläisistä moni tekee jaksotyötä, jossa säännöllisen viikkotyöajan sijaan työtunnit ja -vuorot sommitellaan kahden tai kolmen viikon jaksoihin.

Wilskmanin mukaan lyhimmillään tauko työvuorojen välissä on yhdeksän tuntia, vaikka EU:n työaikadirektiivin mukaan vähimmäisajan pitäisi yleensä olla yksitoista tuntia.

”Olen kuullut huolestuttavan paljon unilääkkeiden käytöstä, jotta työvuorojen välissä olevan lyhyen lepoajan aikana ehtisi nukahtaa riittävän nopeasti. Kun matka-ajan kodin ja työpaikan välillä otetaan huomioon, niin pitäisi pystyä nukahtamaan käytännössä heti kun kotiin tulee”, Wilskman sanoo.

Myös varhaiset aamuvuorot aiheuttavat unettomuutta erityisesti iltavirkuille työntekijöille. Oma lukunsa on varallaolon aiheuttama herkkäunisuus tai unettomuus.

Elinkeinoelämän keskusliitto on ehdottanut, että itsenäistä asiantuntijatyötä tekevät jätettäisiin kokonaan työaikalain ulkopuolelle. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon toiminnanjohtaja Maria Löfgren pitää ajatusta pöyristyttävänä.

”Joskus työnantajat antavat piutpaut työajoille tai edellyttävät jopa, että ollaan jatkuvasti saavutettavissa. Työ voi viedä asiantuntijan mukanaan, kun innolla tehdään”, Löfgren sanoo.

Innostuksesta on lyhyt matka väsymykseen ja uniongelmiin. Myös positiivinen stressi voi oireilla unen häiriintymisenä. Järjestöissä pelkona on, että itsenäinen työ voi johtaa uupumisiin ja siihen, ettei esimerkiksi ylityökorvauksia makseta, eikä työaikoja seurata.


Poliittisessa päätöksenteossa palvelujen parantaminen ja normien purkaminen on tärkeämpää kuin terveyskysymykset. Tämän hallituksen aikana erityisesti naisvaltaiset palvelu- ja matalapalkka-alat ovat joustaneet.

”Kauppojen aukiolojen vapautuminen on todella suurta vapautta meikäläiselle, jonka ei ole pakko mennä töihin viikonloppuna. Voin mennä illalla ostamaan pesukoneen Prismasta. Muille tuotetulla vapaudella on kääntöpuolensa osalle väestöä”, Jallinoja huomauttaa. 

Toisaalta joustava työaika voi olla uniongelmaisen pelastus. Jos yöllä valvoo, on helpottavaa tietää että aamulla ja päivällä voi paikata oloa. Usein jo tieto siitä rauhoittaa ja auttaa nukahtamaan. Univajekoomassa työskentely on tehotonta ja vahingoille altista.

Vaikka yhteiskunta liukuu kohti ympärivuorokautisia aukioloja ja harrastusmahdollisuuksia, virastoajat istuvat tiukassa. Uniongelmaisille parasta olisi, jos rytmi olisi säännöllinen mutta ei välttämättä virastoaikojen mukainen.

Jostain syystä joustot eivät toimi yhtä tehokkaasti siihen suuntaan, että työntekijällä olisi enemmän valtaa määritellä työaikaansa ohi perinteisten, teollistumisen myötä määriteltyjen työaikojen.

Unen huomiointi vaatisi asennemuutosta poliittisilta päättäjiltä.

”Uni on järisyttävän tärkeä asia mielelle ja terveydelle. Väsynyt ihminen ei jaksa syödä terveellisesti, juo liikaa alkoholia, eikä jaksa mennä jumppaan. Jos ei sitä saada ratkaistua, on vaikea ratkaista muitakaan asioita. Voisi ajatella että uni olisi sellainen asia jota pohdittaisiin päätöksenteossa aina”, Jallinoja sanoo.

 

Unioppia maakuntiin

Jotain kansanedustajat ovat tällä kaudella tehneetkin uniongelmaisten avuksi.

Eduskunta kannattaa kesäajasta luopumista. Asiaa vaativan kansalaisaloitteen allekirjoitti 70 000 suomalaista. Kesäaika perustuu EU-direktiiviin, eikä siitä voi irtautua kansallisella päätöksellä. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) on luvannut ajaa asiaa EU-tasolla.

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on vuosi sitten käynnistynyt kaksivuotinen Uneton Suomessa -hanke, jossa sairaanhoitopiirien hoitajia ja lääkäreitä sekä kolmatta sektoria koulutetaan uniongelmien havaitsemiseksi ja ongelmien ennaltaehkäisemiseksi.

69 000 euron rahoitus on pikkuruinen, mutta koulutusta järjestävän Vitalmedin unihoitajan Anne Huutoniemen mielestä alku on kuitenkin hyvä.


Huutoniemi kertoo, että hänen työpaikalleen Helsinkiin uniklinikalle on tultu Rovaniemeä myöten, koska omassa maakunnassa ei ole ollut apua tarjolla.

”Onhan se hämmentävä tilanne, että avun saaminen on näin epätasa-arvoista Suomessa. Paikoin on ollut pakko tarjota lääkehoitoa, koska muuta ei ole ollut tarjolla osaamispulan vuoksi.”

Huutoniemen mukaan koulutus ja käytäntö laahaavat perässä myös unettomuuden hoidossa. Nyt koulutusta on lisättävä siksikin, että vuonna 2017 päivitetty unettomuuden Käypä hoito -suositus suosittelee tiukasti lääkkeetöntä hoitoa.

Nukahtamislääkkeiden käyttö on vähentynyt Suomessa, mutta silti meillä käytetään lääkkeitä muita Pohjoismaita enemmän.

unettomuus  eduskunta  politiikka  sosiaalipolitiikka  terveydenhuolto 





Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.