Vihapuhetta vai ei?

19.12.2017 17.42

Sammeli Heikkinen

Verkossa on törkeää ja vihaista puhetta, se on selvä. Mutta onko erillinen vihapuhe-termi tarpeellinen vai vaarallinen?

Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä kritisoi tiukasti vihapuheesta puhumista lokakuussa. Vihreä Lanka kutsui Jokisipilän kanssa keskustelemaan Helsingin yliopiston Nykykielten laitoksen johtajan ja vihapuhe-tutkimushankkeen vetäjän Ulla Tuomarlan.

Tuomarlan mukaan vihapuhe on todellinen ilmiö, joka rajoittaa sananvapautta. Jokisipilän mielestä loukkaavaakin ilmaisua on kestettävä sananvapauden vuoksi ja nykylaki riittää pahoihin puheisiin puuttumiseen.

Ulla Tuomarla: Vihapuhe-termi on tarpeellinen ja laajasti kieliyhteisön käytössä. Ilmiö on olemassa ja sen merkitys on kasvanut teknologiavälitteisessä viestinnässä. Tieteellisenä terminä vihapuhetta on vaikea määritellä.

Markku Jokisipilä: Vihapuhe-termillä ei ole lakiin perustuvaa tarkkarajaista määrittelyä, eikä sen sisällöstä keskustelussa ole yksimielisyyttä. Tutkia ilmiötä voi, ja pitää. Nyt ollaan menossa pidemmälle, rajoittamaan sananvapautta. Demokraattisessa oikeusvaltiossa perusoikeuksiin ei pitäisi kajota kuin äärimmäisen tärkeän yleisen edun sitä vaatiessa. Vihapuhe-termi ei tähän sovellu.

Tuomarla: Kysymys on arvoista ja tyylilajista, jolla mielipiteitä ilmaistaan. Jos vihapuhe sallitaan, sananvapaus ei toteudu. Vihapuheella vaiennetaan naisia ja vähemmistöjä. Arvoista nostan suvaitsevuuden sananvapauden rinnalle.

Jokisipilä: Perustuslakimme takaa oikeuden ilmaista tietoja ja mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä. Ei ole mahdollista arvottaa mielipiteitä arvojen tai tyylilajin mukaan sallituiksi tai ei-sallituiksi. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on kyse arvojen välisestä debatista.

Tuomarla: Puhe, joka loukkaa ja kylvää vihaa, ei ole yleisen edun mukaista.

Jokisipilä: Rikoslakimme yksilöi ne puheen lajit, jotka ovat juridisesti tuomittavia: laiton uhkaus, kansanryhmää vastaan kiihottaminen, kunnianloukkaukset ja uskonrauhan rikkominen. Seuraukset voivat tulla vain jälkikäteen, koska perustuslakimme kieltää ennakkosensuurin.

Tuomarla: Usein vihapuheessa onkin kysymys kansanryhmää vastaan kiihottamisesta tai kunnianloukkauksesta. Kielellinen merkityksenanto ja viestien tulkitseminen ovat monimutkaisia prosesseja. Sensuuria en suosi, mutta hyvin toimivan verkkokeskustelun elinehto on toimiva moderointi.

Jokisipilä: Viha on tunne, eikä tunteita voi kriminalisoida. Sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää sellaisia mielipiteitä, jotka voivat loukata tai järkyttää tiettyjä ihmisryhmiä. Vihapuhe-termi kääntyy helposti työkaluksi keskustelun tukahduttamiseen, jopa poliittisiin ajojahteihin.

Tuomarla: Ei kaikkien tunteiden pidäkkeetön ilmaiseminen ole yhteisössä hyväksyttävää. Yhteisö neuvottelee sopivuuden rajoista. Tälläkin hetkellä verkossa keskustellaan siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei.
Nämä ovat kollektiivisia sopimuksia.

Jokisipilä: Sosiaaliset käyttäytymisnormit ovat eri asia kuin sananvapaus, jonka rajat eivät ole yhteisön neuvoteltavissa. Sopivuuden käsite on kulttuuri- ja tilannesidonnainen. Sen perusteella ei pidä lähteä paaluttamaan sitä, mikä on hyväksyttyä keskustelua.

Tuomarla: Yhteisöissä nimenomaan neuvotellaan siitä, mikä on sopivaa käytöstä. Se on vihapuheen käsittelyä arkisessa
mielessä. Vihapuhe on vaarallista, koska se on usein fyysisen väkivallan esiaste.

Jokisipilä: Verkossa on todella paljon vihaista puhetta. Jos se olisi usein fyysisen väkivallan esiaste, fyysistä väkivaltaa pitäisi esiintyä todella paljon.

Tuomarla: Historiantutkimuksesta löytyy evidenssiä siitä, että väkivaltaista toimintaa edeltää verbaalisen väkivallan vaihe. Tunnen ranskalaista tutkimusta, jossa on mallinnettu, miten väkivaltainen yhteenotto alkaa vankilassa: ensin on verbaalinen yhteenotto, sitten käydään jo käsiksi.

Jokisipilä: Argumentin voi kääntää myös niin päin, että jos ihmisiltä viedään foorumit pettymyksen ja vihankin sanalliseen ilmaisuun, se ennemmin tai myöhemmin purkautuu muita väyliä pitkin ja paljon vaarallisemmin.

Tuomarla: Purkautumisfoorumeista muodostuu samanhenkisten ihmisten kuplia. Niistä voi saada voimaa toimintaan, joka ei ole yleisesti hyväksyttävää tai sallittua. Verkossa lentelevät tappouhkaukset ovat äärimmäistä vihapuhetta. Ja tappouhkausten on oltava kiellettyjä.

Jokisipilä: Tappouhkaukset menevät rikoslain piiriin, niissä emme tarvitse vihapuheen käsitettä lainkaan. Tiukempaa kontrollointia ja ehkäisemistä ajavat tahot ilmiselvästi laskevat vihapuheen piiriin muitakin, osin lievempiä asioita, kuin rikoslaistamme jo löytyvät puheen muodot. Muutenhan koko vihapuhe-keskustelua ei käytäisi.

Tuomarla: On oleellista ymmärtää, että vihapuhe on yhteiskunnallinen ongelma, koska se on julkista ja muokkaa asenneilmapiiriä. Avoimet verkkokeskustelut ovat potentiaalisesti hyvin tehokas keino vihan lietsomiseen.

Jokisipilä: Verkkokeskustelut ovat valtavan laaja aineisto. Niiden pohjalta ei voi pätevästi esittää väitteitä siitä, millainen yhteiskunnallinen ilmapiirimme on.

Tuomarla: Niiden louhimiseen on keinonsa. Suurten aineistojen pohjalta tehdään  metodisesti pätevää tietokoneavusteista tutkimusta. Mainittakoon esimerkiksi Citizen mindscapes -hanke.

Jokisipilä: Hanke on äärimmäisen mielenkiintoinen. Minua kiinnostaa kovasti se, mitä ihmiset verkossa kirjoittavat.

Tuomarla: Voisiko vihapuheen rinnastaa koulukiusaamiseen? Siihen on puututtava, mielellään jo varhain, vaikka emme voi olla varmoja, oliko tietty oppilas vain ”hyvin herkkänahkainen”.

Jokisipilä: Koulukiusaamiseen verrattavissa olevat osat verkkokeskustelua ovat rikoslain nojalla tuomittavia. Juridisesti kestävä keino vihaisen puheen ehkäisemiseen on tehdä sellaista politiikkaa, että aiheita tyytymättömyyteen ja pettymykseen ja niistä kumpuavaan vihaan on vähemmän.

Tweet