Kuningaspuolue

9.10.2009 13.46

Jukka Vahti

Vihreä Lanka kävi paikassa, josta Suomea kohta johdetaan – kokoomuksen puoluetoimistolla.

Ilmastointi humisee kokoomuksen puoluetoimistossa Helsingin Kansakoulukujalla.

Paljon muuta ei valkoisella ja sinisellä sisustetussa modernissa avokonttorissa kuulukaan. Lattiaa peittää vaaleanharmaa kokolattiamatto.

Eteisaulaa hallitsee jyhkeä, lasilla päällystetty puupöytä 1940-luvulta. Sen ääressä toimiston väellä on tapana juoda aamukahvit, lukea päivän lehdet ja puhua politiikasta.

Aulan seinällä on kirjahylly, josta löytyy kaikkea puhelinluetteloista Suomen lakiin ja Naomi Kleinin No Logoon. Seinällä lasivitriinissä on iso kokoomuksen lippu, jossa on keltainen leijona.

Kokoomuksen sanotaan tällä hetkellä sanelevan politiikan marssijärjestyksen Suomessa. Jos tämä on totta, tästä toimistosta johdetaan nyt Suomea.

Puoluetoimiston kuningatar, puoluesihteeri Taru Tujunen on tiukan pomon maineessa. Pari viikkoa sitten Helsingin Sanomien jutussa toimittaja Jaakko Hautamäki kertoi, kuinka toimittajan kriittinen kysymys vaalirahoituslain uudistamisesta sai Tujusen ”täydellisen raivon valtaan”.

Olen huolissani, koska raivokkaat naiset pelottavat minua.

Olen tullut puoluetoimistolle kysyäkseni Tujuselta, miten kuningaspuolue aikoo valtaansa käyttää.

Tujusen avustaja Sanna Kalinen ottaa minut vastaan ja ohjaa istumaan avotoimiston keskellä olevan pöydän ääreen tummansiniseksi päällystetylle tuolille.

1970-luvulla näitä Yrjö Kukkapuron suunnittelemia Junior-tuoleja käytti kokoomuksen puoluehallitus. Tuolloin kokoomuslaisuus ei ollut Neuvostoliiton vuoksi trendikästä: puolue vietti koko vuosikymmenen oppositiossa.

Nykyisin puoluetoimiston väellä on tapana istua näillä tuoleilla katsellessaan seinällä olevasta isosta taulutelevisiosta eduskunnan kyselytunteja.

Muutaman minuutin kuluttua Taru Tujunen marssii vauhdilla luokseni ja toivottaa minut tervetulleeksi.

Hänen kädenpuristuksensa on päättäväinen ja ilmeensä ystävällinen. Hän on pukeutunut tummiin farkkuihin, kiiltävänmustiin korottomiin kenkiin, mustaan poolopaitaan ja bleiseriin.

Kokoomus on pitänyt majaansa nykyisissä Suomalaisen klubin omistamissa tiloissa viime vuoden elokuusta asti. Kun toimistoa suunniteltiin, Tujunen halusi tehdä siitä avokonttorin, vaikka muu henkilökunta vastusti ideaa.

Tujunen sai tahtonsa läpi vakuutettuaan ensin puheenjohtaja Jyrki Kataisen. Nykyisin myös puoluetoimiston väki on kuulemma tyytyväinen avokonttoriin.

Tujusen mielestä moderni puolue tarvitsi modernit toimitilat. Pompöösit työhuoneet, valtavat työpöydät ja suomalaismielisyyttä henkivät taulut saivat jäädä historiaan.

”Halusimme, että kokoomuslaisuus ja sen monivivahteisuus näkyvät tässä toimistossa”, Tujunen sanoo.

Nyt puoluetoimiston seinällä on vanhojen taulujen sijaan todistuksia kokoomuksen kampanjoiden saamista palkinnoista mainoskilpailuissa. Voitto-nimisen kabinetin seinillä on vaalijulisteita 1930-luvulta alkaen.

Niin. Voitto, Toivo, Väinö ja Lempi. Ne ovat kokoomuksen puoluetoimiston neuvotteluhuoneiden nimet. Voitossa on suunniteltu viime vuosien menestyksekkäät vaalikampanjat.

Yleisradion viime viikolla julkaisemassa gallupissa puolue porskutti edelleen Suomen suosituimpana puolueena 22,4 prosentin kannatuksellaan.

Puolue nousi 2007 eduskuntavaaleissa ensimmäistä kertaa sdp:tä suuremmaksi, ja sama meno on jatkunut kunta- ja eurovaaleissa.

Moni politiikkaa seuraava pitää poliittisesti isona muutoksena sitä, että siinä missä puolue vielä 1990-luvulla Sauli Niinistön johtamana oli leimallisesti konservatiivipuolue, nykyinen ”kataislainen” linja on arvoiltaan liberaalimpi esimerkiksi vähemmistökysymyksissä.

Samalla kokoomuksen sanotaan muuttuneen suuryritysten ja isorikkaiden edunvalvojasta keskiluokan ja palkansaajien puolustajaksi. Tätä mielikuvaa kokoomus on myös isolla rahalla markkinoinut.

Kokoomuksen ulkopuolella puolueen poliittisesta muutoksesta ollaan montaa mieltä. Vihreissä kokoomuksen nykylinjasta on keskenään voimakkaasti risteäviä mielipiteitä.

”Nykykokoomuksesta tulee aika vähän hyvinvointivaltion kritiikkiä, siis sellaista, että kaikkien pitäisi pärjätä itse, mitä linjaa kokoomuksessa on aikaisemmin ollut”, sanoo eräs keskeinen vihreiden vaikuttaja.

”Puolue on työmarkkinajärjestöjen talutusnuorassa sen suhteen, että kokoomuslaiset eivät ole valmiita muuttamaan rakenteita, vaan pikemminkin karsimaan sosiaaliturvan tasoa köyhiltä ja lisäämään tulonsiirtoja rikkaille”, sanoo puolestaan Osmo Soininvaara, joka on viime aikoina tehnyt kokoomuslaisten kanssa yhteistyötä sosiaaliturvaa uudistavassa Sata-komiteassa.

Taru Tujusen mielestä puolue ei ole erityisesti muuttanut poliittista kurssiaan.

”Mielestäni kansanliikkeen onnistumista mitataan sillä, miten se elää ajassa. En tiedä, onko kokoomus liikkunut vasemmisto–oikeisto-kartalla yhtään minnekään, mutta ajassa se on totta kai elänyt. Esimerkiksi ympäristöasiat ovat tulleet agendalle. Mutta en näe, että liikkumista kokoomuslaisista perusarvoista olisi hirveästi tapahtunut mihinkään suuntaan”, Tujunen sanoo.

Oikealla tai keskellä, kokoomuksella on valtaa, nyt vielä enemmän kuin ennen, kun muut isot puolueet keskusta ja sdp ovat kompastelleet pahasti vaalirahakohun aikana.

Vihreiden veteraanikansanedustaja Erkki Pulliainen ihmetteli jo kesällä 2008 Vihreän Langan jutussa, kuinka tuolloinen hallituksen budjettiesitys oli kuin kokoomuksen puoluetoimistolla kirjoitettu.

Kokoomuksen kädenjälki näkyi Pulliaisen mielestä kaikessa: veropolitiikassa, menoleikkauksissa ja budjetin ideologiassa.

Pulliaisen mielestä sama trendi on sittemmin jopa voimistunut.

”Kokoomus todella vaikuttaa ja näkyy hallituksen politiikassa. Puolue pyörittää hallitusta miten haluaa”, Pulliainen täräyttää.

Hän leimaa kokoomuksen keskiluokkaistuneen imagon pelkäksi markkinoinniksi.

”Se on lumetta. Hankkeita kuorrutetaan joskus taitavasti kepunvihreiksi, mutta onhan tämä ihan äärioikeistolaista politikointia, mitä nykyään harrastetaan. Ja siinä me vihreätkin tietysti olemme mukana”, Pulliainen sanoo.

Mutta miten kokoomus sen tekee? Mihin sen menestys perustuu?

Tällä viikolla julkaistu markkinointiviestinnän ammattilaisille tehty kysely kertoo, että suomalaispoliitikoista parhaat imagot on kokoomuskolmikolla Alexander Stubb, Sauli Niinistö ja Jyrki Katainen.

Erään arvion mukaan nykykokoomus onkin täydellinen mediapuolue, joka on onnistunut irrottamaan politiikan sisällön melkein kokonaan julkisivustaan.

”He ovat huomanneet, että politiikan sisällöt ovat monille äänestäjille aivan liian monimutkaisia, ja kannattaa keskittyä vain siihen, miltä asiat näyttävät”, Osmo Soininvaara sanoo.

Pari päivää ennen vierailuani kokoomuksen puoluetoimistolle puin ylleni Bossin tumman puvun, koska kokoomus oli kutsunut minut toimittajille tarkoitetuille cocktail-kutsuille.

Ajattelin puvun avulla sulautuvani parhaiten porukkaan, ja olin oikeassa.

Bileisiin tullessani kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Leena Harkimo poseerasivat ovensuussa tyylikkäinä valokuvaajalle lehtien seurapiiripalstoilta tuttuun tapaan vierekkäin.

Suomalaisella klubilla olivat kaikki. Tuolla toimittajat Rita Tainola, Arto Nyberg, Seija Sartti ja Aarno ”Loka” Laitinen.

Tuolla kokoomusministerit Katainen, Häkämies ja Stubb. Ja tietysti iso liuta muita toimittajia, poliitikkoja ja vaikuttajia, kuten Lasse Lehtinen, ydinvoimayhtiö Fennovoiman viestintäpomo Pasi Natri ja Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkanen.

Myös tarjoilu oli tyylikästä: pöytään oli katettu lämpimän ruuan lisäksi mini-toasteja ja pieniä pyöreitä ruisleipiä, joiden päällä oli neulamuikku ja kimpale aurajuustoa.

Ja ruokajuomat, tietysti.

Tunnelma oli hilpeä, vaikka elettiin vaalirahakohun jännittävimpiä hetkiä. Hallitus oli seuraavana päivänä antamassa eduskunnalle tiedonantonsa puoluerahoituksesta.

Jos Suomessa oli poliittinen kriisi, siitä ei näkynyt Suomalaisella klubilla merkkiäkään.

Yleensä inhoan small talkia, mutta kokoomuksen kekkereillä se sujui. Kokoomuslaiset olivat helppoa juttuseuraa.

Mietin, että ei ole järjestäjän vika, jos bileet ovat hyvät. Kokoomus on puolueista parhaiten tajunnut viestinnän merkityksen myönteisen julkisuuskuvan hoitamisessa.

Kokoomuslaiset ministerit ja kansanedustajat ovat kemuissa kiltisti paikalla, ja he ovat helposti lähestyttäviä.

Minun ei tosin tehnyt mieli kysyä keneltäkään kriittisiä kysymyksiä kokoomuksen vaalirahoituksesta tai sen säätiöistä ja yhtiöistä. Se nyt vain ei kerta kaikkiaan sopinut tunnelmaan.

Paljon helpompaa oli puhua siitä, että mitähän se Vanhasen Matti (kesk) aikoo lautakasoineen seuraavaksi tehdä.

Illan uutislähetykset aulan televisiossa kiinnostivat suuresti juhlaväkeä. Kukaan ei tuntunut tietävän, mitä puoluerahoituksesta seuraavaksi paljastuu.

MTV3:n Seitsemän uutisissa keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli vaati Yleisradiota kertomaan lisää faktoja pääministerin väitetyistä rakennustarvikkeista.

Kysyin vieressä seisovalta ulkoministeri Alexander Stubbilta, mitä hän ajatteli vaalirahasotkusta.

Stubb levitteli käsiään ja pudisti päätään.

”Eihän se kivaa ole. Tuskin tämä ainakaan lisää niiden ihmisten määrää, jotka haluavat olla tekemisissä politiikan kanssa”, Stubb sanoi.

Sitten hän näki kauempana tuttunsa ja riensi tämän luokse.

Myöhemmin illalla asuntoministeri Jan Vapaavuori yllättyi kuullessaan, että olen Vihreän Langan toimittaja. Olin kuulemma pukeutunut niin siististi.

Kokoomuksen puoluetoimistolla Taru Tujusen työpöydän vieressä on kyltti, jossa lukee ”Hippies use backdoor – No exceptions”, eli hippien pitää tässä paikassa käyttää poikkeuksetta takaovea.

Lukuisat viime vuosina tehdyt tutkimukset kertovat, että suomalaisnuorten arvostukset ovat liikkuneet ennemmin konservatiiviseen kuin radikaaliin suuntaan: nuoret arvostavat nyt omaa kotia ja perhe-elämää.

Tällaiset arvot eivät ainakaan vähennä todennäköisyyttä äänestää kokoomusta.

Samaan aikaan Euroopassa on menossa oikeistoaalto, joka näkyi sekä eurovaaleissa että viimeksi Saksan liittopäivävaaleissa oikeistopuolueiden menestyksenä. Britanniassa pidetään ensi keväänä parlamenttivaalit, joissa konservatiivipuolue todennäköisesti vie vallan Labourilta.

Näyttää siltä, että kokoomuksen menestys jatkuu myös eduskuntavaaleissa 2011. Ja jos Sauli Niinistö päättää pyrkiä Suomen seuraavaksi presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa, sellainen hänestä näillä näkymin myös tulee.

Muutaman vuoden päästä meillä voi siis hyvinkin olla kokoomuslainen pääministeri, ulkoministeri ja presidentti.

Mitä sitten tapahtuu? Mikä muuttuu?

”Luulen, että kokoomus tulee tekemään kaikkensa sen puolesta, että suomalainen tapa elää turvataan. Meidän pitää löytää ne asiat, jotka kansakuntana tekevät meistä suomalaisia”, Tujunen sanoo hetken mietittyään.

Hänen mukaansa nyt pitää tosissaan miettiä, miten hyvinvointiyhteiskunta pystytään säilyttämään tulevina vuosina, kun talouskriisin velkaa on ryhdyttävä maksamaan.

Ja sitä ei kuulemma tehdä ainakaan niin, että hyvinvointiyhteiskunnan rakenteista pidetään kiinni hinnalla millä hyvänsä.

”Pitää uskaltaa tehdä vaikeitakin päätöksiä. Niin voimme säilyttää sellaisia asioita, jotka tekevät meistä suomalaisia. Niitä ovat esimerkiksi ilmainen kouluruoka ja niin turvallinen yhteiskunta, että lapset voivat kulkea yksin koulusta kotiin.”

Kokoomuksen historiaa tutkinut dosentti Vesa Vares Turun yliopistosta sanoo, ettei kokoomuksella näytä oleva politiikassaan mitään yksiselitteistä suurta suunnitelmaa.

Vares kuvaa nykykokoomusta pragmaatikkojen puolueeksi, joka tuskin edes yksinvaltiaana lähtee tekemään radikaaleja muutoksia.

”Varmaan nykyinen kokoomus jonkin verran purkaisi hyvinvointivaltiota sen sosiaalidemokraattisesta laajuudesta, mutta vaikea kokoomukselta on odottaa mitään vallankumouksellista tai ideologista suuntausta, koska ei siellä ole sellaista ollut aikaisemminkaan.”

Hänen mielestään kokoomuksessa kodin, uskonnon ja isänmaan kolminaisuuden on korvannut koulutuksen ja asiantuntemuksen korostaminen sekä luokkasidonnaisuuksien vastustaminen.

”Se on vähän sellaista insinööris-teknokraattista touhua, mutta ei siitäkään oikein mitään missiota saa”, Vares sanoo.

Puoluetoimiston henkilökunta näkyy pitävän palaveria yhdessä kokoushuoneessa puolueen hallintopäällikön Jarmo Pekkalan johdolla. Lasiseinän läpi näkee, kuinka suut liikkuvat, mutta ääntä ei kuule.

Pekkala vastaa puolueen rahoituksesta ja sen omistamien yhtiöiden taloushallinnosta Kansallispalvelu Oy:ssä. Puoluesihteeri Taru Tujusen kännykkänumero on merkitty netin numerohakupalvelussa Kansallispalvelun nimiin.

Se ja toinen kokoomuksen omistama yhtiö Suomen kansallismedia sijaitsevat samassa talossa. Puolue on ulkoistanut niille muun muassa taloushallintonsa ja markkinointinsa.

Tätäkö se sitten on koko Suomen mittakaavassa, jos kokoomus saa vapaasti päättää? Palvelujen ulkoistamista kunnilta ja valtiolta yksityisten yhtiöiden hoidettavaksi? Onko kokoomus valtionhoitajapuolue, joka haluaa ulkoistaa valtion?

”Ei, ei ja ei. Tämä ei ole kokoomukselle minkään sortin ideologinen kysymys. Jotta voidaan pitää huolta siitä, että homma toimii, ei voida ajatella, että olisi vain yksi tapa toimia. Oleellista on löytää kustannuksilta tehokas tapa. Meidän firmamme ovat hyvä esimerkki tästä. Meillä on tilitoimistofirma alakerrassa sen sijaan, että jokaisessa piirijärjestössä olisi oma hallintopäällikkönsä, tiedätsä?” Tujunen kysyy.

Hän käyttää puhuessaan tiedätsä-ilmaisua ja katsoo tiukasti silmiin, kun kuulijan ehdottomasti pitää ymmärtää jokin asia.

Jos esimerkiksi kunnallinen terveyskeskus on järkevin tapa tuottaa terveyspalveluja, siitä pitää Tujusen mukaan pitää kynsin hampain kiinni. Mutta se ei saa olla itseisarvo.

”Minusta kyse on pikemminkin siitä, että vasemmistolle on paljon enemmän ideologinen kysymys pitää kiinni julkisen sektorin tavoista tuottaa palveluita.”

Kokoomus on ollut viime ajat Suomen suurin puolue, mutta suurmenestyksestä ei vielä kannata puhua.

Muualla Euroopassa vastaavien oikeistopuolueiden kannatus on yli kolmekymmentä prosenttia, ja kokoomus on vakiinnuttanut kannatuksensa vain niukasti kahdenkymmenen prosentin paremmalle puolelle. Etumatka kahteen muuhun suureen ei ole pitkä.

Tämä johtuu keskustasta, joka on eurooppalaisittain kummallinen agraaripuolue, ja syö osaltaan kokoomuksen äänisaaliita. Tässä mielessä keskustan ja kokoomuksen kohtalot on sidottu toisiinsa.

Kokoomuksen puoluetoimiston pienimmässä kabinetissa, Väinössä, on koolla puolueeseen vuosikymmenten varrella eniten vaikuttaneita henkilöitä.

Kuvissa seinällä ovat presidentit Paasikivi ja Svinhufvud. Mannerheim on pienenä patsaana seinän vieressä.

Keskellä huonetta on pöytä. Siihen on lasin alle upotettu kuva Hessenin prinssistä, Friedrich Karlista, eli Suomen kruunaamattomasta kuninkaasta Väinö ensimmäisestä.

”Kokoomus tunnistaa historiansa kuningaskuntaa kannattaneena puolueena. Puolueen perustivat aikoinaan henkilöt, jotka jäivät alakynteen keskustelussa monarkiasta”, Tujunen sanoo.

Eduskuntavaalit 2011 näyttävät, tuleeko kokoomuksesta puolueiden kruunaamaton kuningas.

Tweet