Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Panohommia

Satu Kosenius-Hänninen

Jossain sanottiin American Pale Ale.
Satu Kosenius-Hänninen

18.11.2013 12.44

Vihreä Lanka

Kun aloitat nyt, ehdit panna jouluksi oman oluen. Vihreä Lanka kokeili, saako tavallisessa keittiössä tehtyä maistuvaa juomaa. Jutun lopussa myös 26-minuuttinen video aiheesta.

Kestovaippojen pesupussi: ostettu. Piparkakkumuotti ja kymmenen litran vesikanisteri: on. Olemme haalineet usean viikon ajan varusteita ja nyt käsillä on kaikki, mitä oluen tekemiseen tarvitaan: viisi raaka-ainetta, pesuainetta ja 15 työvälinettä.

Rahaa on palanut noin 150 euroa. Sillä pitäisi syntyä noin kahdeksan litraa olutta. Seuraavalla kerralla oluenpanosta onneksi selviää vähemmällä eli pelkkien maltaiden ja humalien hinnalla, alle 20 eurolla.

Asiat alkavat mennä pieleen heti aluksi. Olemme varautuneet oluenpanoon peräti kahdella lämpömittarilla, mutta ne näyttävät keskenään aivan erilaisia lukemia, joista kumpikaan ei vaikuta oikealta. Opetus numero yksi: hanki laadukas lämpömittari.

Puolen tunnin testailun jälkeen toinen mittari antaa sen verran uskottavia lukemia, että uskallamme aloittaa mäskäyksen, jossa olutmaltaista saadaan sokeria. Hiiva käyttää myöhemmin sokerin alkoholiksi.

Koska teemme niin sanotun yksivaihemäskäyksen, kymmenen litran kattilassa oleva vesi lämmitetään noin 70 asteeseen, jonka jälkeen sinne lasketaan kestovaippapussiin laitetut maltaat pariksi tunniksi. Kattilan pohjalla olevat piparkakkumuotti ja levyn suojakansi pitävät mallaspussin sopivasti irti kuumasta pohjasta.

Kestovaippapussin ideana on vähentää tarvittavien kattiloiden määrää, sillä mäskäyksen jälkeen maltaat voidaan nostaa pois ilman suodausta.

Mäskäyksen lopuksi huuhtelemme pussia kuumalla vedellä, jotta maltaista lähtee varmasti kaikki irti. Mäskäyksestä syntyy nestemäinen vierre, käymätön olut.

Nyt se ei näytä kovin hyvältä.

Kattilaan jäävä vierre on huolestuttavan sakeaa.

Ilmeisesti kestovaippapussia ei ole tarkoitettu oluen valmistamiseen: silmäkoko on hieman liian suuri. Alamme kuitenkin keittää vierrettä, mikä tarkoittaa, että joukkoon lisätään myös noin 15 grammaa katkerohumalaa harsopussissa. Pussin ideana on jälleen helpottaa vierteen pitämistä puhtaana, sillä näin humalat saa nostettua pois kattilasta ilman siivilöintiä.

Tämä on toinen panopäivän pitkistä vaiheista, sillä keittämiseen menee pari tuntia. Sen jälkeen lisätään aromihumalaa ja edessä on vielä jäähdytys.

Siirrämme kattilan levyltä suuren lavuaariin, jonka täytämme vedellä. Muutamalla vedenvaihdolla lämpötila laskee nopeasti, ja uskallamme aloittaa oluen siirtämisen käymisastiaan.

Jätämme pahimmat sakat kattilaan, joten vesikanisterista askarreltuun käymisastiaan päätyy lopulta vain vajaat kolme litraa valmista vierrettä. Ominaispainomittauksella selviää kuitenkin, että vierteessä on sokeria enemmän kuin tarpeeksi.

Lisäämme hieman vettä, jotta syntyvä olut olisi tavoittelemamme kaltainen, eli kevyt ja raikas.

Heitämme hiivat päälle ja olut saa alkaa käydä!

Käyminen käynnistyy nopeasti, ja jo seuraavana päivänä astiasta kuuluu rauhallinen, lupaava pulputus.

Viiden päivän kuluttua pulputus lakkaa: vierre on pakko siirtää nyt pulloihin. Lisäämme sokeria suositusten minimimäärän mukaan, koska matalahiilihappoinen olut on pienempi paha kuin joukko räjähtäneitä pulloja.

Kahden viikon kuluttua on aika maistaa.

Ensimmäistä pulloa avatessa suurin jännitys kohdistuu siihen, onko minimimäärä sokeria ollut tarpeeksi: onko pulloon muodostunut hiilihappoa. Ja kyllä: maltillinen mutta selvä sihahdus kuuluu, kun kruunukorkki aukeaa.

Simamaisen hiivantuoksun laannuttua paljastuu yllättävän hyviä aromeja: muun muassa makeaa sitrusta. Väri on tyylikkään vaalea ja hieman samea. Myös maku on hyvä, ei täydellinen mutta miellyttävä.

Sekä katkero- että aromihumalat ovat tunnistettavissa. Maltaan ja humalan lisäksi oluessa on selvästi teemäinen aromi.

Jälkimaku on näin kevyelle oluelle tyypilliseen tapaan melko ohut ja metallinen. Kokonaisuus ei ole järin kaukana kotimaisten pienpanimoiden voimakkaasti humaloiduista ruokakauppa-aleista.

Kannattiko oluenpano? Jotta kotioluen tekeminen olisi taloudellisesti kannattava vaihtoehto kaupasta ostettavalle oluelle, pitää hyvää olutta tehdä suuria eriä edullisista raaka-aineista. Vaikka välineet olisivat olemassa, tulee hyvistä raaka-aineesta sen verran kuluja, että litrahinta nousee kaupan tuotteiden tasolle tai ohi.

Ovatko panohommat kestävää ajanvietettä? Olut on melko ekologinen elintarvike. Sen suurin ympäristötaakka syntyy vedenkulutuksesta. Kotiolutta pantaessa ei ekologisuudesta ole tietoakaan, sillä vettä kuluu pesujen, huuhteluiden ja jäähdytyksen vuoksi aivan liikaa, minkä lisäksi hellaa joutuu pitämään päällä monta tuntia.

Entä miltä tämä kaikki tuntui? Oluenpano on kiinnostavaa ja opettavaista. Tästä taitaa jalostua uusi harrastus.

1. Suunnittele (ajassa 0.22)

Päätä, minkälaista olutta haluat tehdä ja kuinka paljon. Valmistamismenetelmien ja -välineiden suhteen on paljon vaihtoehtoja.

2. Shoppaa (2.49)

Parhaimmat valikoimat ovat verkkokaupoissa. vaihteleva saatavuus ja erilaisten välineiden yhteensovittaminen voi vaatia luovuutta.

3. Desinfioi (2.59)

Alkoholi syntyy, koska makea ja lämmin vierre on hyvä kasvuympäristö hiivalle. Valitettavasti hiiva ei ole ainoa noissa olosuhteissa viihtyvä eliö, joten hygieniasta on huolehdittava hyvin.

4. Mäskää (3.59)

Jos teet oluesi maltaasta, on tämä oluenpanon ensimmäinen vaihe. Lisähaastetta voi hakea mallastamalla ohran itse. Helpompaa on käyttää valmista uutetta. Mallasta liuotetaan kuumassa vedessä, jolloin tärkkelys muuttuu hiivalle kelpaavaksi sokeriksi. Syntyvästä vierteestä suodatetaan maltaat pois.

5. Keitä (12.56)

Suodattamisen jälkeen vierre keitetään. Tässä vaiheessa olueen lisätään myös humalaa, joista saadaan pidemmällä keittämisellä katkeruutta ja lyhyemmällä keittämisellä esimerkiksi sitruksisia aromeja.

6. Käytä (15.24)

Jäähtynyt vierre siirretään vesilukolla varustettuun käymisastiaan. Tässä vaiheessa lisätään hiiva. Olut saa käydä huoneenlämmössä tai hieman viileämmässä noin viikon.

7. Pullota (20.48)

Kun varsinainen käyminen loppuu, on aika pullottaa olut. Samalla siihen lisätään hieman sokeria, jotta pullossa tapahtuva jälkikäyminen tuo olueen hiilihappoa. Jos jälkikäyminen menee yli, on tuloksena räjähtäneitä pulloja. Kun olut on jälkikäynyt huoneenlämmössä viikon tai pari, voi sen siirtää jääkaappiin jäähtymään.

8. Nauti (23.09)

Kun sakka on pohjalla ja olut viileää, on aika korkata. Juoma kannattaa kaataa lasiin kerralla, ettei sakka nouse pohjalta sotkemaan olutta.

Sammeli Heikkinen, Lasse Leipola



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.