Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Pelasta pölyttäjät itse

Sammeli Heikkinen ja Lasse Leipola

Mehiläispesä.
Klikkaa kuvat suuremmiksi.Sammeli Heikkinen ja Lasse Leipola

Klikkaa kuvat suuremmiksi.

3.5.2013 9.19

Sammeli Heikkinen

Maa- ja metsätalousministeriötä ei mehiläisten pelastaminen tunnu kiinnostavan. Tartu itse toimeen.

Samaan aikaan kun tarhamehiläisiä kuolee maailmanlaajuisesti joukoittain vielä epäselvästä syystä, Suomen villit pölyttäjäpistiäiset ovat vaikeuksissa elinympäristössään tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Talot on rakennettu yhä useammin kivestä tai metallista. Erakkoampiaisille tai -mehiläisille sopisi kuitenkin paremmin puu.

Siksi aion rakentaa mehiläisille tekopesän. Niille on tarvetta, sillä villien pölyttäjähyönteisten merkitys saattaa kasvaa ainakin paikallisesti, jos tarhamehiläisten joukkokuolemia ei saada kuriin.

Ohjeet tekopesän rakentamiseen voi hakea Kainuun ely-keskuksen sivuilta.

Keskuksessa suunnittelijana työskentelevä Reima Leinonen  on selvittänyt gradutyössään, että luonnonvaraiset pölyttäjäpistiäiset huolivat pesäpaikakseen myös ihmisen tekemän tekopesän. Esimerkiksi sellaisen, jossa tyhjään maitopurkkiin työnnetään vaihtelevan paksuisia koiranputken ja järviruo’on varren pätkiä.

Minulle tulee heti rakentamisen alussa ongelma: korret olisi pitänyt kerätä jo syksyllä ja kuivattaa talven ajan. Päätän itsevaltaisesti, että kevään tuulissa kulottuneet viimevuotiset kasvit ovat riittävän kuivia.

Keräämme lapsen kanssa sopivilta vaikuttavia putkikasveja Helsingin Vanhankaupunginlahden rantamilta. Pätkin koiranputket ja järviruo’ot jo keruupaikalla suurinpiirtein sopiviksi, noin 20–40-senttisiksi pätkiksi.

Sekä koiranputken että järviruo’on varressa on niin sanottuja solmuja, jotka jakavat onton korren osastoihin. Tekopesän idea on tarjota pistiäiselle puuseinäinen ja -pohjainen pesätunneli. Sen vuoksi korret katkaistaan juuri solmukohdan alapuolelta. Siitä saadaan pesätunnelin pohja tai takaseinä.

Leikkaan pestyn ja kuivatun maitopurkin poikki suurin piirtein siitä, mistä kaatonokkaosa alkaa. Sitten saksin kaksi purkin seinistä pari kolme senttiä lyhyemmäksi kuin kaksi muuta. Näin mehiläispesään saadaan harjakatto.
Jos pesäaihion haluaa maalata, se kannattaa tehdä ennen täyttämistä.

Korsien mitta otetaan lyhyemmistä seinämistä. Minun tekopesässäni tämä mitta on himpun verran alle viisitoista senttiä. Sopivan mittaisia korsia tarvitsee 30–50.

Seuraavaksi kaadan maitopurkkiin pohjan peittävän kerroksen puuliimaa. Korret pitää tökkiä siihen solmupuoli alaspäin mahdollisimman tiiviisti vierekkäin.

Kun liima on kuivaa, pesä on lähes valmis. Sen ympäri kiristetään vielä pari nippusidettä pitämään rakennelma kasassa. Nippusiteistä voi pujottaa myös kiinnitysnarun tai kolmannen siteen, jolla pesän saa kiinnitettyä puuhun.

Pesän kiinnityskorkeus on metristä puoleentoista. Pesän pitää olla vaakatasossa ja korsien aukot pitää suunnata aamuaurinkoon.

Kevät tuli tänä vuonna sen verran myöhään, että pesä saattaa ehtiä vielä tälle kesälle houkuttelemaan asukkaita. Jos itsellä on vaikka marjapensaita, mansikkamaa tai puutarhapalsta, pesä kannattaa kiinnittää niiden viereen.

Reima Leinosen mukaan tekopesiä käytetään jo Suomessa apuna marjanviljelyssä.

Kainuun ely-keskuksen sivuilla on ohjeet myös kahden muunlaisen pistiäispöntön rakentamiseen. tinyurl.com/btryeef



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.