Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Ugrit ahtaalla

11.8.2008

Jarkko Tontti

Käyttäjän Jarkko Tontti kuva
Kirjoittaja on kirjailija, lakimies ja ugri. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.

Osallistuin kesäkuussa suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressiin Hanti-Mansijskissa Siperiassa. Tilaisuus nousi kansainvälisen huomion kohteeksi, kun Viron presidentti Toomas Ilves poistui salista kesken Venäjän duuman edustajan Konstantin Kosatsevin puheen.

Ilveksen ulosmarssi oli reaktio putinistiseen provokaatioon, puheeseen, joka oli pelkkää tosiasioiden vääristelyä ja propagandaa.

Vähemmälle huomiolle jäivät kongressin edellisen päivän tapahtumat. Ilves piti neljän valtionpäämiehen tilaisuudessa komeimman puheen, jonka olen kuullut. Se oli rohkea avoimen yhteiskunnan puolustus ja samalla retorinen taidonnäyte täynnä tyylikkäitä kirjallisia viittauksia.

Ilveksen puhetta kuunnellessani häpesin suomalaisuuttani.

Juuri ennen Ilvestä oli puhunut Tarja Halonen, jonka mumina toi mieleen Kekkosslovakian synkimmät rähmällään olon vuodet. Halonen lateli kremnologisia fraaseja ystävällisistä suhteista ja luottamuksesta.

Ei puolikasta sanaa suomalais-ugrilaisten kansojen ongelmista, Venäjän ihmisoikeustilanteesta puhumattakaan. Toki pieni maininta uhattujen kielten tueksi kehitetystä lasten kielipesätoiminnasta, josta suomalaiset kongressissa levittivät tietoa.

Tuntui samalta kuin joskus, kun näin televisiossa Paavo Lipposen, Max Jakobsonin tai Esko Ahon Washingtonissa pää kumarassa mielistelemässä yhdysvaltalaisia.

Ilveksen puheen edetessä näin katsomosta, kuinka Tarja Halosen ilme lässähti. Ehkä hän tajusi pienenevänsä, näyttävänsä Ilvekseen verrattuna juuri siltä mitä hän onkin.

Vieressä istunut Venäjän presidentti Medvedev mutristeli myös, kuten kaikki putinistit, kun joku sanoo sanan demokratia.

Ilveksen puheen jälkeen pomppasin ylös ja huusin bravo. Venäläiset istuivat hiljaa, virolaiset ja rohkeimmat muiden ugrien edustajista taputtivat.

Tilaisuuden jälkeisellä vastaanotolla pääsin Ilveksen puheille ja sanoin hänelle hakevani ehkä Viron kansalaisuutta. Suomen kansalaisuudesta voisin luopua.

Venäläiset kirjailijat ovat sanoneet kotimaansa nykytilasta, että kaikki on muuttunut ja mikään ei ole muuttunut. Hätkähdyttävän suuri osa venäläisistä pitää Stalinia edelleen suurena kansallisena sankarina.

Hiljaiseksi vetää.

Onko Venäjällä toivoa? On. Kaupungit.

Kaupunki-ilma tekee vapaaksi, sanottiin Euroopassa jo keskiajalla, ja se pitää yhä paikkansa. Venäjän suuriin kaupunkeihin on syntynyt fiksuimmistoa, länteen katsovaa koulutettua keskiluokkaa.

He ovat yhtä kaukana nationalismin ja uskonnon tyhmentämästä maaseutuvenäläisestä kuin kaupunkilaiset ovat Kehittyvien Maakuntien miehistä kaikkialla muuallakin.

Onko Suomella toivoa? Ei siltä vaikuta.

Juuriltaan virolaisen kirjailijan Sofi Oksasen vierailu Suomen Pietarin konsulaattiin peruttiin tekosyyhyn vedoten. Oksanen on puhunut usein Viron neuvostomiehityksestä, jota ei venäläisten mukaan koskaan edes tapahtunut.

Suomi on hiljaa ja väistää. Silkkaa yya:ta.





Viite