Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

UNFCCC / Flickr (CC-BY)

Mielenilmaus ilmastokokouksessa
Muistutus. Ilmastorahoitusta käytetään sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sen vaikutuksiin sopeutumiseen.UNFCCC / Flickr (CC-BY)

Muistutus. Ilmastorahoitusta käytetään sekä ilmastonmuutoksen hillintään että sen vaikutuksiin sopeutumiseen.

Suomi puhuu ilmastorahoituksesta, mutta pitää kukkaron nyörit kireällä

8.12.2015 16.14

Lasse Leipola

Suomi puhuu suuria ilmastorahoituksesta, mutta on käytännössä melko haluton myöntämään uutta rahaa kehitysmaiden ilmastotoimiiin.

Esimerkiksi viime viikolla, kun joukko teollisuusmaita ilmoitti 250 miljoonan dollarin rahoituksesta kaikkein haavoittuvimmille maille, oli Suomi mukana joukon pienimmällä lupauksella.

Suomen ilmastorahoitus saattaa kuitenkin kasvaa paperilla merkittävästi lähivuosina, vaikka maailman köyhimmille maille ei ole juurikaan luvassa aidosti uutta rahaa.


Ulkoministeriö julkaisi lauantaina sivuillaan uutisen, jonka otsikkona oli ”Suomi on sitoutunut ilmastorahoitukseen”. Tekstin mukaan hallituksen tavoitteena on ”kohdentaa merkittävä osa erityisesti kehitysyhteistyön pääoma- ja lainamuotoisesta rahoituksesta ilmastotyöhön”.

Ulkoministeriön mukaan tällaisten esimerkiksi ilmastohankkeisiin käytettävien finanssisijoitusten kaavaillaan olevan 130 miljoonaa euroa vuodessa eli yhteensä noin puoli miljardia euroa seuraavan neljän vuoden aikana. Tämä lupaus puolesta miljardista löytyy jo YK:n ilmastoneuvotteluorganisaatio UNFCCC:n sivuilta, mutta mistä tuo summa oikeastaan tulee?

Kehitysyhteistyön määrärahoista leikattiin viime kevään hallitusohjelmassa 200 miljoonaa euroa, minkä lisäksi 130 miljoonaa euroa päätettiin siirtää sijoitusmuotoiseen kehitysyhteistyöhön, eli käytännössä esimerkiksi Finnfundin kautta sellaisiin yrityshankkeisiin, jotka ajavat kehityspolitiikan tavoitteita.

Nyt tällä samalla rahalla, jolla ajateltiin paikattavan muun muassa kansalaisjärjestöihin kohdistuneiden leikkausten perinteiseen kehitysyhteistyöhön jättämää aukkoa, luvataan myös kantaa vastuu Suomen ilmastorahoituksesta.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) myöntää, ettei kyseessä varsinaisesti ole lupaus uudesta rahasta vaan aiemmin kehitysyhteistyöhön tarkoitetun summan suuntaamisesta.

”Siinä ei ole uutta rahaa siinä mielessä, että ne on kaikki valtiontalouden kehyksissä. Mutta eihän sitä ole aiemmin suunnattu ilmastotarkoitukseen”, Tiilikainen sanoi Pariisin ilmastokokouksessa tiistaina.

Hänen mukaansa tällaisella rahoituksella yritetään mobilisoida muuta rahoitusta.

”Kyse ei ole pelkästään eurosummasta vaan siitä, minkälaista vaikuttavuutta niillä saadaan aikaan. Tämä vastaa ilmastosopimuksen henkeen, eli pyritään käyttämään välineitä, joilla on vipuvaikutusta, jotta toteutuvat investoinnit tai sijoitukset uusiutuvaan energiaan tai muihin ilmastohankkeisiin olisivat volyymiltaan suurempia kuin mitä saataisiin aikaan pelkällä avustussummalla.”


Uuden finanssimuotoisen rahoituksen lisäksi Suomen pitää lähivuosina lunastaa lupauksensa vihreälle ilmastorahastolle. Viime syksynä tehdystä 80 miljoonan euron sitoumuksesta vuosille 2015–2018 Suomi on toistaiseksi maksanut noin 35 miljoonaa euroa. Jos puuttuva summa jaetaan tasan lopuille vuosille, tarkoittaa se noin 15 miljoonaa euroa vuodessa.

Lisäksi Suomi voi halutessaan tehdä uusia sitoumuksia, kuten viime viikolla Pariisissa annettu, suuruudeltaan lähinnä symbolinen lupaus 1,6 miljoonasta eurosta kaikkein köyhimpien maiden ilmastotoimiin.

Finanssirahoituksen ja ilmastorahastoille maksettavien summien lisäksi ilmastorahoitukseen lasketaan myös se osa perinteisestä kehitysyhteistyöstä, joka täyttää ilmastorahoituksen kriteerit.


Viime vuonna Suomen yhteenlaskettu ilmastorahoitus oli 116 miljoonaa euroa, josta osa katettiin päästökauppatuloin. Uuden hallituksen linjauksen mukaan päästökauppatuloja ei kuitenkaan enää jatkossa käytetä ilmastorahoitukseen vaan niillä kompensoidaan päästökaupan epäsuoria vaikutuksia teollisuudelle. Tämän järjestelyn seurauksena ilmastorahoitus jäänee tänä vuonna noin 90 miljoonaan euroon.

Linjauksen vuoksi ilmastorahoitukseen ei enää jatkossa tule aidosti sitäkään vähää uutta rahaa kuin aikaisemmin.

Sen sijaan paperilla uusi sitoumus finanssirahoituksesta, yhdessä rahastolahjoitusten ja kehitysyhteistyön ilmastotoimien kanssa, nostaa ilmastorahoituksen uudelle tasolle. Perinteisen kehitysyhteistyön ilmastohankkeiden (vähintään kymmeniä miljoonia euroja), ilmastorahastojen tukemisen (lupausten perusteella ainakin 15 miljoonaa euroa) ja finanssimuotoisen rahoituksen (”merkittävä” osa 130 miljoonasta eurosta) myötä vuosittainen kokonaissumma voi kasvaa jonnekin 150 miljoonan euron paikkeille.

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa vuonna 2009 kuitenkin sovittiin, että ilmastorahoituksen tulee olla uutta ja lisäistä, millä pyrittiin varmistamaan se, ettei sitoumusta hoidetaan nimeämällä muuhun tarkoitukseen varattua rahaa ilmastorahoituksesksi.

”Edellinen hallitus linjasi, että kehitysyhteistyön varoja voidaan laskea uudeksi ja lisäiseksi ilmastorahoitukseksi, koska kehitysyhteistyön kokonaismäärä kasvoi muun muassa päästökauppatulojen ansiosta. Nyt kun kokonaissumma pienenee, ei tämä argumentti enää päde”, Kepan asiantuntija Jonas Biström sanoo.


Toiseksi ongelmaksi saattaa muodostua se, mihin finanssimuotoinen ilmastorahoitus käytetään. Koska ilmasto on jo lämmennyt ja tulee lämpenemään jatkossakin riippumatta hillintätoimista, on kehitysmaiden osalta ilmastonmuutokseen sopeutuminen on yhtä tärkeää kuin sen hillintä. Ilmastorahoituksesta sopeutumistoimiin päätyvä osuus on globaalisti vain alle kymmenys, mutta Suomen rahoitus on jakautunut tähän asti melko tasan.

Yritysinvestointien, joihin Suomen rahoitus jatkossa painottuu, on perinteisesti katsottu tukevan erityisesti hillintää, mutta ulkoministeriöstä vakuutettiin maanantaina Vihreälle Langalle, että sitä, miten hillinnän ja sopeutumisen välinen tasapaino saadaan pidettyä, pohditaan, kun investointien kohdentamista valmistellaan.

Kepa on ajanut ilmastorahoitukseen tasajakoa hillinnän ja sopeutumisen kesken ja tässä mielessä Biström näkee finanssimuotoisen rahoituksen uhkana.

”Finanssirahoituksella halutaan yleensä joku tuotto-odotus, joka ohjaa rahaa esimerkiksi uusiutuvan energian hankkeisiin, jotka ovat hillintää”, Biström sanoo.

Vihreän Langan toimittaja Lasse Leipola (@leipola) seuraa Pariisin ilmastoneuvotteluita paitsi näillä sivuilla myös Twitterissä.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 1/2019

Lue

Vihreä Lanka

1/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Eurovaaliennuste (Lasse Leipola & Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri