Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Onnistuiko #metoo muuttamaan keskustelukulttuuria vai jääkö kampanja vertaistueksi? Vastakkain Johanna Pakkanen ja Katja Mannerström.

Onnistuiko #metoo muuttamaan keskustelukulttuuria vai jääkö kampanja vertaistueksi? Vastakkain Johanna Pakkanen ja Katja Mannerström.

Feministit vastaavat, muuttiko #metoo Suomessa mitään?

11.1.2018 14.44

Riikka Suominen

#metoo kampanja muutti keskustelukulttuuria, sanoo Johanna Pakkanen, naisjärjestöt yhteistyössä Nytkis ry:n pääsihteeri. Vihreiden puoluehallituksen jäsen Katja Mannerström ei näe merkkejä, että mikään Suomessa muuttuisi.

Katja Mannerström: Suomessa #metoo-kampanja on jäänyt hashtag-tasolle. Se ei ole onnistunut oikeastaan ollenkaan. En usko, että se johtaa mihinkään mullistavaan. Kynnys viedä kampanja käytännön tasolle on liian korkea ja pelottava. Anonyymisti saa kertoa kokemuksiaan, mutta nimiä ei saa paljastaa.

Johanna Pakkanen: Vielä ei voi sanoa, ettei kukaan joudu vastuuseen. Oikeudenkäyntejä tulee vielä. Ne ovat hitaita prosesseja. Kampanja toi esiin sen, miten laajasti häirintä on sukupuolittunut. Kyse on siitä, että naiset joutuvat toistuvasti miesten harjoittaman häirinnän kohteeksi.

Mannerström: On arvokasta, että seksuaalisesta häirinnästä on puhuttu kouluissa, ja että häirintätapauksia on alettu selvittää. Mutta ilmiö ei katoa kampanjan mukana. Sen kitkeminen vaatii pitkäjänteistä työtä ja muutoksia asenteissa ja rakenteissa.

Pakkanen: Muutoksia tulee, kun avaamme keskustelun siitä, miten rikoslaki määrittelee seksuaalisen ahdistelun. Lisäksi on vihdoin painetta muuttaa raiskauksen määritelmää suostumuksen puuttumiseen perustuvaksi.

Mannerström: Ne ovat hyviä uudistuksia, mutta tarvittiinko niihin #metoo-kampanjaa? On hirvittävää, että yksittäisten ihmisten pitää avautua uhrikokemuksistaan somessa, julkaista itsestään arkaluontoista tietoa ja altistua kritiikille, jotta raiskauslainsäädäntö saadaan muuttumaan. Se on surullista ja kertoo tasa-arvon tasosta.

Pakkanen: Naisjärjestöt ovat pitäneet tavoitteita pitkään esillä. Järjestöt on toistuvasti ohitettu. Nyt elämme keskellä keskustelutavan muutosta, ja iloitsen siitä.

Mannerström: Aluksi #metoo tuntui sotahuudolta taisteluun patriarkaattia vastaan. Se ei kuitenkaan johtanut Suomessa taisteluun. Pikemminkin siitä tuli patriarkaatin murskaamien vertaistukiryhmä. Suljetuissa Facebook-ryhmissä jaetaan kokemuksia ja tsempataan. Se on uhreille tärkeää. Ongelma on, että vastuu on kasautunut uhreille. Sen pitäisi olla poliitikoilla ja viranomaisilla.

Pakkanen: Monilla aloilla, kuten näyttelijöiden keskuudessa, on tehty kyselyitä ja havahduttu ahdisteluun. Siten löydetään kohdat, joissa häirintään voi puuttua. Esimerkiksi kuvataiteilijoiden opinnoissa häirintä tulee esiin tavalla, josta en ole ollut tietoinen. Ja koulujen rehtorit ovat nyt paremmin kartalla velvollisuuksistaan.

Mannerström: Jokaisen poliittisen puolueen pitäisi selvittää häirinnän yleisyys omien joukoissa ja kitkeä se. Toimivassa demokratiassa ei voi olla niin, että häirinnän uhri joutuu vaikenemaan päästäkseen poliittisella urallaan eteenpäin. Tämän voi jokainen Twitterissä #metoo:n tärkeydestä puhunut puoluejohtaja tehdä.

Pakkanen: Veikkauksen johtaja Matti Ahteen ahdistelukohuakin vuonna 2001 vähäteltiin julkisuudessa. Se kuitenkin toi yleiseen tietoisuuteen seksuaalisen häirinnän työpaikoilla ja sen, että se on rangaistavaa. Nyt olemme samanlaisella vedenjakajalla.

Mannerström: Me feministit elämme joskus vähän omassa kuplassamme. Luulemme, että jokin tapaus tai kampanja muuttaa merkittävästi asenteita. Sitten menen kuplan ulkopuolelle ja huomaan, ettei kukaan muu muista näitä juttuja. Kaikki jatkuu samana. 

Pakkanen: Olen syntynyt 1960-luvun lopulla. Silloin ei ollut turvakoteja, raiskauskriisikeskuksia, tukipuhelimia… Ne tulivat vasta, kun feministit haastoivat käsityksen naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja alkoivat perustaa niitä. 

Mannerström: Kyllä minäkin uskon edelleen feminismiin ja muutokseen. Mutta haluan nähdä muuta kuin hashtageja. Ne voivat nostaa keskustelua, mutta en usko niiden saavan aikaan pysyviä muutoksia. 

Pakkanen: #metoo on lisännyt median mielenkiintoa häirintään ja tasa-arvoasioihin. Tasa-arvoasioita ei ole muuten helppo saada julkiseen keskusteluun.

Mannerström: Suomessa ajatellaan, että naisten pitää olla kiitollisia saadessaan asua ”yhdessä maailman tasa-arvoisimmassa maassa”. Jos feministi haluaa asiansa läpi hänen pitää olla hauska ja mukava. Oli vapauttavaa, että #metoo:ssa sai olla vihainen. En kuitenkaan usko, että kampanja johti suuriin asennemuutoksin.

Pakkanen: Muutos on vielä kesken. Hiljaisuuden #metoo puhkaisi.

#metoo  tasa-arvo  seksuaalinen ahdistelu  seksuaalinen häirintä  feminismi 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.