Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

USFWS (CC BY 2.0)

Isännätön eläin. Susi on susi ihmisestä riippumatta, sanoo Mervi Laaksonen.USFWS (CC BY 2.0)

Isännätön eläin. Susi on susi ihmisestä riippumatta, sanoo Mervi Laaksonen.

Klisee erämaiden arasta pedosta ei ole totta – miten susi saisi olla susi?

5.3.2018 19.24

Sammeli Heikkinen

Tärkein perustelu susien poikkeuslupahakemuksille on pelko ja huoli turvallisuudesta. Tämä kävi ilmi, kun biologi Mervi Laaksonen selvitti Luonto-Liiton susiryhmän toimeksiannosta vuosina 2016 ja 2017 annettuja poikkeuslupapäätöksiä.

Laaksosen mukaan suuressa osassa hakemuksia tuodaan esiin käsitys, että suden käyttäyminen on muuttunut, sen ihmispelko on kadonnut. Yleisesti julkisuudessakin toistetun kliseen mukaan susi kuuluu Suomeen, mutta vain kaukaisiin erämaihin.

Ajatus siitä, että susi on kaukaisten salojen arka eläjä on Laaksosen mukaan väärä.

”Susi on hyvin sopeutuvainen eläin, opportunisti. Susikuva ja se, mikä susi on, eivät vastaa toisiaan”, Laaksonen sanoo.

Laaksosen mukaan Luonnonvarakeskuksen tutkimuksissa ei ole ilmennyt muutosta susien käytöksessä.

"Vaikuttaa siltä, että sudet ovat edelleen ihmisarkoja."

Laaksosen susiryhmän avustuksella tekemä selvitys esitellään keskiviikkona EU-parlamentin petoseminaarissa ja luovutetaan myös Euroopan komissiollle.


Susiuhkaa perusteltiin kaikissa poronhoitoalueen eteläpuolella tehdyissä 41 poikkeuslupahakemuksessa havainnoilla. Yleensä jälkihavainnoilla, joskus myös susien näkemisellä. Aina havainnon lajia ei määritelty.

Poikkeuslupia ei selvityksen perusteella myönnetty yksittäisten piha-alueella käymisten perusteella. Vähimmillään poikkeuslupaan riitti seitsemän havaintoa alle sadan metrin säteellä asutusta rakennuksesta seitsemän kuukauden aikana.

Hakemuksissa, ja monesti myös tiedotusvälineissä, susien käynti pihapiirissä rinnastetaan ihmispelon heikkemiseen tai sitä pidetään epäluonnollisena käytöksenä.

Mervi Laaksonen on tutkinut susia vuosia. Hän kirjoitti 2013 teoksen Susi, joka palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.

Laaksosen mukaan piha-alueella liikkuminen ja ihmispelko ovat kaksi eri asiaa. Melkein aina susi liikkuu lähellä ihmisasutusta silloin kun ihminen ei siellä liiku. Siis pimeällä.

Se, että susi liikkuu lähellä ihmisasutusta ei siis ole merkki siitä, että se olisi menettänyt ihmisenpelkonsa. Länsi- ja Etelä-Suomen maaseutu on niin tiheään asuttu, ettei susilauma voi keskimäärin tuhannen neliökilometrin reviirillään kokonaan ihmisasutusta välttäen.

Vuosikymmenen alussa silloisen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat selvittivät länsisuomalaisella maaseudulla eläneen niin sanotun Yläneen susilauman alfanaaraan liikkeitä, tehdyistä noin 3 000:sta pantapaikannuksesta parikymmentä oli alle sadan metrin etäisyydellä asutuksesta. Lauma teki kaikki nämä käynnit yöllä.

Laaksonen kertoo oman kotitalonsa sijaitsevan susireviirillä. Sen pihapiirissä lauma ei ole käynyt, vaikka lähistöllä jälkiä muuten näkyykin.


Laaksosen mielestä ensimmäinen askel kohti oikeampaa susikuvaa olisi pyrkiä eroon ajatuksesta, jossa susi on vähäarvoinen eläin, vain potentiaalinen vahingontekijä tai uhka.

”Kun on koko ajan pyritty välttämään vahinkojen tai ihmisten pelkojen vähättelyä, ei ole syntynyt ollenkaan raameja siitä, millaisia ovat oikeat riskit tai mikä on vahinkojen suuruusluokka."

Laaksosen mielestä susi pitäisi nähdä Suomeen kuuluvana eläimenä, jolla on arvo sinänsä.

”Käymme keskustelua siitä, kuinka paljon voimme joustaa suden vuoksi. Onko joustamista, jos susi käy pihalla yöllä, kun siellä ei itse ole?"

Susista käytävä keskustelu on kiihkeää, osallistujia paljon ja näkemykset monesti kiveenhakattuja.

”Ihmisen ei pitäisi sitoa sutta omaan identiteettiin. Susi on susi riippumatta meistä ihmisistä ja sillä on oikeus olla susi riippumatta meistä ihmisistä.”




Viite