Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Analyysi

Lääke syntyvyyden laskuun: naisten aseman parantaminen?

13.4.2018 14.21

Sammeli Heikkinen

Jos haluat huomiota Suomessa, pane valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Martti Hetemäki ajattelemaan ääneen powerpoint-kalvon ääreen. Sekoita soppaan kadotettu nuori miespolvi ja odottele.

Helsingin Sanomat kertoi maanantaina Hetemäen huolestuneen suomalaisten heikentyneestä syntyvyydestä. Hetemäki yhdisti syntyvyyden laskun 25–34-vuotiaiden miesten heikentyneeseen työllisyyteen.

Hesari yhdisti grafiikassaan nuorten miesten työllisyysasteen laskun ja alaspäin lerpahtaneen syntyvyyskäyrän.

Syntyvyys on laskenut Suomessa koko 2010-luvun. Aiheesta on tehty tutkimusta, journalismia ja poliittisia ulostuloja.

Joulukuussa julkaistu Perhebarometri 2017 käsittelee juuri syntyvyyden laskua. Tai tarkemmin sanoen lapsen hankkimisen lykkäämistä entistä myöhempään ikään, mistä Suomen lapsiluvun laskussa on itse asiassa kyse.

Perhebarometrin perusteella syntyvyyttä voisi lisätä naisten aseman parantaminen työmarkkinoilla ja kotona, ei niinkään nuorista miehistä huolehtiminen.


Kuten Hesari ennakoi, taloustsaari Hetemäen sanoilla oli erityistä painoa ja aihe nousi taas keskusteluun.

Hetemäki oli ihmetellyt maaliskuun puolivälissä, missä koulutuksesta pudonneet ja työmarkkinoilta syrjäytyneet miehet edes voisivat tavata naisia, jotka pääsevät yliopistoihin ja häipyvät työelämään.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) toisti saman huolen, kun jakoi Hesarin jutun Facebook-sivullaan.

”Pojilla on vaikeuksia koulussa oppimisessa, ja liian moni jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tytöt pärjäävät paremmin, eivätkä he siksi edes kohtaa.”


Hetemäen ja Orpon ajatus nuorten miesten heikosta menestymisestä nojasi käytännössä kahteen samannäköiseen tilastokäppyrään, joiden liike oli samansuuntaista.

Kahden tilastokäppyrän näennäinen korrelaatio on vähänkin asiaa harrastaville vanha vitsi. Esimerkiksi Spurious Correlations -sivulta löytyy roppakaupalla esimerkkejä näennäisistä korrelaatioista. Muun muassa uima-altaisiin Yhdysvalloissa hukkuvien ihmisten määrä näyttää korreloivan Nicholas Cagen elokuvaesiintymisten kanssa.

Selkeä ongelma – joko Hetemäen tai Hesarin jäljiltä – on kuitenkin se, että verrattaan keskenään absoluuttista lukua ja suhdelukua. Syntyneistä puhuttaessa puhutaan tietystä määrästä syntyneitä ihmislapsia. Työllisyysaste on taas suhdeluku, joka ei sinänsä kerro työssäolevien määrästä.

Ekonomisti Roger Wessmann kiinnitti tähän huomiota Mustread-julkaisun kirjoituksessaan. Wessmanin mukaan työllisten 25–34-vuotiaiden miesten määrä ei ole juurikaan laskenut viime vuosina, vaikka työllisyysaste onkin. Tämä johtuu siitä, että nuorten miesten kokonaismäärä on kasvanut. Niinpä työllisiä 25–34-vuotiaita pitäisi olla tarjolla isäksi siinä kuin ennenkin.

Wessmann poistaa epäsuhdan vertaamalla työllisyysastetta ”syntyvyysasteeseen”, syntyneiden määrään per 25–34-vuotias mies. Näinkään selkeää yhteyttä ei miesten työllisyyden ja syntyvyyden välillä löydy.

Wessmann päätyykin toteamaan, että
”julkisuudessa levinneen kuvan perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä”.


Jos emme tee johtopäätöksiä samansuuntaisista käppyröistä, mistä sitten?

Kenties jo aiemmin mainitusta Perhebarometristä. Helsingin Sanomat teki laajan jutun sen tuloksista joulukuussa, muttei enää siihen palannut Hetemäki-gaten yhteydessä.

Syytä olisi ollut. Viime vuoden perhebarometrissä yritettiin päästä kiinni siihen, miksi suomalaiset tekevät lapset entistä myöhemmin. Sen vuoksi suomalaisten syntyvyys laskee.

Perhebarometri ei tarjoa yhtä selkeää vastausta syntyvyyden laskuun, joka muuten on yleismaailmallinen ilmiö kehittyneissä talouksissa.

Kiinnostavaa kuitenkin on, ettei siinä nosteta esiin nuoria miehiä – tai näiden vaikeuksia – ratkaisevana ryhmänä. Barometrin tulosten perusteella kyse on ennemminkin naisista.

Hetemäen ja Orpon pelko siitä, etteivät miehet ja naiset kohtaa, näyttää liioitellulta. Perhebarometri kertoo tutkimustietoihin nojaten, että enemmistö 25-vuotiaista naisista ja miehistä on elänyt tai elää avo- tai avioliitossa. Ensimmäisen kerran seurustellaan 17-vuotiaana ja seksiä harrastetaan ensi kerran hieman tätä myöhemmin.

Toisin sanoen, miehet ja naiset kohtaavat, seurustelevat, harrastavat seksiä ja asuvat yhdessä. Mutta lasten hankintaa lykätään. Nuoret suomalaiset kuitenkin haluavat lapsia. Suunnitelmissa tai haaveissa lapsettomuus on edelleen selitystä vaativa poikkeus.

Tilastoihin ja haastatteluaineistoihin nojaava Perhebarometri nostaa esille muutamia syitä lastenhankinnan lykkäämiseen. Yksi on se, ettei lapsia yksinkertaisesti haluta rajoittamaan parisuhteen arkea ja juhlaa. Ei ainakaan suhteen alkuvuosina.

Toinen syy – minkä voi ajatella liittyvän Hetemäen tulkintaan – on se, että lapselle halutaan taata varmat ja vakaat olot. Siis mielellään vakituinen työ ainakin toiselle vanhemmista ja loppuun suoritetut opiskelut.

Moni oppositiopoliitikko on jo ehtinytkin irvailla hallituksen kehysriihipäätöksille, joilla muun muassa helpotettiin nuorten pitämistä määräaikaisissa työsopimuksissa ja heidän irtisanomistaan.

”Hei nuoret! Petteri ja Juha tässä! Meistä teidän pitäis hankkia lapsia. Leikattiin sit koulutuksesta ja opintorahasta. Ja helpotettiin teidän duunien määräaikaistamista ja irtisanomista”, vihreiden kansanedustaja Ville Niinistö tviittasi.


Kenties tärkein syy syntyvyyden laskuun onkin naisten, ei miesten asemassa. Tähän viittaa Perhebarometrin tulos, jonka perusteella nuorena lapsen saaneet naiset ansaitsevat työelämässä vähemmän kuin lapsen hankkimista lykänneet naiset.

”Kaikkien naisten kannatti taloudellisessa mielessä lykätä lasten saantia. Kaikissa koulutusryhmissä, paitsi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneilla, noin kolmenkymmenen kieppeillä äidiksi tulleet saavuttivat saman tulotason kuin lapsettomat naiset”, barometri kertoo.

Toisin sanoen, lapsen saaminen ei haittaa naisten taloudellista asemaa, jos ensimmäisen lapsen hankinnan lykkää kolmekymppiseksi.

Miehillä tulojen ja lastenhankinnan yhteys on varsin toisenlainen. Isät ansaitsevat enemmän kuin lapsettomat, samalla koulutustasolla olevat miehet. Mutta myös isillä lapsenhankinnan lykkääminen kolmikymppiseksi kasvattaa tulokertymää verrattuna tilanteeseen, jossa lapsen hankkii nuorempana.

Barometrissä muistutetaan, että vaikka yhteys on todettavissa, sen suunta ei ole selvä: voi siis olla, että ne miehet, joilla on parempi palkka, hankkivat lapsia useammin kuin huonosti palkatut.

Taloudellisesti lasten saamisen lykkääminen näyttää siis hyödyttävän erityisesti naisia.

Vaikka naisten ja miesten roolit perhe-elämässä ovat tasoittuneet sodan jälkeisestä ajasta, Perhebarometrin haastattelujen perusteella naiset arvioivat edelleen kantavansa päävastuun lapsista:

”Naiset olettivat lapsen mullistavan heidän oman elämänsä ja ajankäyttönsä paljon perusteellisemmin kuin miehet. Miehet lähinnä puhuivat puolisonsa 'tukemisesta' tämän mullistuksen aikana.”


Nuorten miesten työllisyyden parantaminen on hyvä tavoite, vaikka keinoja siihen hallitukselta tuntuu uupuvan. Se ei kuitenkaan ole välttämättä keino, jolla syntyvyys saadaan nousemaan.

Naisten ja miesten tasa-arvon parantaminen työmarkkinoilla ja kotona luultavasti puree paremmin. Ensimmäinen askel voisi olla perhevapaauudistus.

Kenties seuraavan hallituksen mielestä se saa hieman maksaakin ja uudistus saadaan lopulta aikaan.

politiikka  perhepolitiikka  tasa-arvo 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.