Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Timothy Knepp / Wikimedia Commons

Timothy Knepp / Wikimedia Commons
Analyysi

Lapin elyn kalatievaatimus on vuoden kovin ympäristöavaus

21.3.2017 16.38

Sammeli Heikkinen

Vuoden kovin ympäristöavaus tuli perjantaina, kun Lapin ely-keskus julkaisi ehdotuksensa Kemijoen vesivoimaloiden uusiksi kalatalousvelvotteiksi.

Ely-keskus vaatii Suomen suurimman joen palauttamista vaelluskelpoiseksi lohelle ja taimenelle, ennennäkemättömän laajalla kalateiden rakentamisella ja miljoonien poikasten istuttamisella. Ja vieläpä voimayhtiöiden kustannuksella.

Vihreän Langan haastatteleman vesioikeuden asiantuntijan mukaan kyseessä on luultavasti merkittävä ennakkotapaus, johon mahdollisia vastaavia tapauksia tullaan vertaamaan.


Ely-keskuksen ehdotus uusiksi kalatalousvelvotteiksi perustuu ajatukselle, että nykyisten velvoitteiden pohjalla oleva arvio vesivoiman aiheuttamasta Kemijoen poikastuoton menetyksestä on rajusti alakantissa.

Sotien jälkeinen joen kahlitseminen tuhosi luontaisen lohi- ja taimenkannan. Tätä voimayhtiöt kompensoivat nykyään poikasistutuksilla jokeen ja etenkin Kemijoen edustalle mereen.

Ely-keskus vaatii istutusten moninkertaistamista ja niiden suuntaamista niin, että joen luontainen kanta voidaan palauttaa. Vaelluskalakantojen palauttaminen edellyttää, että Kemijoki oy rakentaa toimivat kalatiet viiteen suureen voimalaan, jotka nyt katkaisevat vaelluskalojen reitin meren ja Kemijoen valjastamattoman haaran Ounasjoen välillä. Joen alimmassa voimalassa, Pohjolan Voiman omistamassa Isohaarassa on jo kalatie.

Lisäksi kalatiet pitää tämän jälkeen 12 vuoden sisällä rakentaa Rovaniemeltä yläjuoksulle kolmeen voimalaan pääuomassa ja yhteen Raudanjoessa. Tämä mahdollistaisi vaelluskalojen nousun Kemijärvelle saakka ja myös moniin sivujokiin.

Pohjolan Voiman on huolehdittava, että mereltä Isohaaran voimalan alle tulevista lohista yhdeksän kymmenestä pääsee voimalan ohi. Sen jälkeen lohien on noustava ohi viiden Kemijoki oy:n voimalan, jotta ne pääsevät kahlisemattomaan Ounasjokeen. Elyn mukaan voimayhtiön pitää saada kalatiet sellaiseen kuntoon, että näistä viidestä voimalasta Ounasjoelle selviää kolme neljästä nousulohesta.

Elyn ehdotuksessa vaaditaan myös, että poikasten alasvaellusmahdollisuudet turvataan ja niiden selviytymistä tarkkaillaan.

Kemijoki oy ehti tuoreeltaan kieltäytyä kalateiden rakentamisesta.

Päätöksen velvoitteiden muutoksesta tekee kuitenkin Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Päätöksestä valitetaan lähes varmasti, olipa se mikä hyvänsä. Niinpä Kemijoen kalateistä päättää hallinto-oikeus ja luultavasti lopulta korkein hallinto-oikeus.

 

Miksi elyn avaus niin merkittävä?

Kalatalousvelvoitteiden muuttaminen ei ole ennenkuulumatonta, mutta tässä mittakaavassa on. Suomessa kalateiden rakentaminen on ollut vuosikymmeniä enemmän tai vähemmän pysähdyksissä ja viime vuosinakin hidasta.

Taistelu tulee olemaan kova, sillä sekä energiateollisuus että ympäristöjärjestöt pitävät Kemijokea selvästi ennakkotapauksena. Jos kalatiet saadaan viranomaispäätöksellä sinne, ne voidaan saada myös muihin kymmeniin suomalaisiin kahlittuihin jokiin.

Myös Itä-Suomen yliopiston vesioikeuteen erikoistunut yliopistonlehtori Niko Soininen arvioi, että kyseessä on hyvin todennäköisesti merkittävä ennakkotapaus.

Soinisen mukaan kalatalousmääräyksiä on muutettu aiemminkin ja muutospäätöksiä on käsitelty hallinto-oikeuksissa.

Kemijoen tapauksessa uutta on mittakaava. Kemijoki on Suomen suurin joki, jossa sijaitsee suurin osa Suomen suurimmista vesivoimalaitoksista. Ennen valjastamista Kemijoki oli myös Euroopan merkittävimpiä lohijokia.

Poikkeuksellista Soinisen mukaan on myös se, että kyseessä on puhtaasti voimayhtiön kalatalousmääräyksiin liittyvä asia. Yleensä oikeus on joutunut punnitsemaan määräyskiistoissa myös muita asioita, kuten säännöstelymääräyksiä.


Energia-alan etujärjestö Energiateollisuus kutsui kalatievelvoitetta "energia-alalle täysin kohtuuttomaksi". Sanavalinnasta voidaan päätellä, että etujärjestö näkee Kemijoen kalatiet ennakkotapauksena, joka voi avata vaatimukset niiden rakentamisesta myös muihin jokiin.

Suojelujärjestöissä asia nähdään tältä osin samoin. Suomen luonnonsuojeluliiton, WWF:n ja Vapaa-ajan kalastajien yhteisessä lausunnossa kalateiden vaatimista kuvattiin "uuden ajan aluksi Suomen kaltoin kohdelluille kalakannoille".

Soininen on samaa mieltä siitä, että Kemijoen kalatiepäätöksestä tulee merkittävä ennakkotapaus. Tosin varauksin:

"Analogioiden vetäminen tapausten välillä on vaikeaa. Mutta sillä varauksella, että oikeudelliset tosiseikat ovat vastaavat, kyllä tulevia tapauksia tullaan vertaamaan Kemijoen ratkaisuun."


Soinisen mukaan lupaviranomainen, eli Pohjois-Suomen aluehallintovirasto arvioi luvan muuttamista erityisesti kolmen vesilain pykälän perusteella.

Vesilain 19. luvun 10. pykälän mukaan ennen nykyisen vesilain voimaantuloa annetun kalatalousmääräyksen sisältöä voidaan muuttaa, jos yleinen etu tai tärkeä yksityinen etu näin vaatii.

"Kalakantojen turvaaminen on vanhastaan kuulunut vesilain yleisen edun määritelmään. Nykyisen tälle tulkinnalle saadaan tukea vesipuitedirektiivistä ja meristrategiadirektiivistä. Myös poliittista tahtoa vaelluskalakantojen elvyttämiseen on, kuten kansallisesta kalatiestrategiasta ilmee", Soininen sanoo.

Yleisen edun oikeudellinen peruste siis täyttyy Kemijoen osalta. Varsinainen oikeudellinen punninta käydäänkin kahden muun pykälän osalta.

Vesilain 3. luvun 22. pykälän mukaan lupaviranomainen – siis avi – voi muuttaa kalatalousvelvoitetta, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet kalatalousmääräysten asettamisen aikaisesta tilanteesta.

Ely katsoo tämänkin edellytyksen täyttyvän. Soinisen mukaan tämä kohta on kuitenkin oikeudellisesti tulkinnanvaraisempi kuin yleistä etua koskeva.

Kolmas keskeinen pykälä on saman luvun pykälä 14. Se velvoittaa lupaviranomaisen punnitsemaan kalatalousmääräysten kohtuullisuutta luvanhaltijan eli voimayhtiön näkökulmasta.

"Nämä ovat oikeudellisesti kiistanalaiset kysymykset. Viime kädessä on kyse siitä, kuka maksaa viulut, yhtiö vai valtio."

Voimayhtiö nimittäin menettää rahaa paitsi kalateiden rakentamiseen, myös siihen, että niiden ohi on juoksutettava vettä ohi turbiinien.

Pelkillä kalaportailla tai kalateillä ei voida palauttaa joen vaelluskalakantaa. Kaloilla on oltava lisääntymisalueita joessa. Voimalaitosrakentaminen paitsi katkaisee nousuväylän, myös tuhoaa koskiosuudet, joissa esimerkiksi lohi lisääntyy.

Kemijoella kalateillä voitaisiin saavuttaa poikkeuksellisen paljon, sillä sen 300-kilometrinen sivuhaara Ounasjoki onnistuttiin pelastamaan vesirakentamiselta 1970-luvulla. Siellä riittää lisääntymiskelpoista koskea vaelluskaloille.




Viite