Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Aleksi Kallioja

Lypsylehmän elämää. Onnistuisiko maidontuotanto Suomessa ilman lihantuotantoa?Aleksi Kallioja

Lypsylehmän elämää. Onnistuisiko maidontuotanto Suomessa ilman lihantuotantoa?

Maitoa ilman teurastusta?

12.3.2018 16.48

Kirsi Haapamatti

Eläinten tappaminen on osa maidontuotantoa. Sonnivasikat kasvatetaan lihaksi, ja maidontuotannon heikennyttyä myös lehmät syödään, usein yhä nuorempina. Suomessa syödystä naudanlihasta 70 prosenttia on peräisin maitotiloilta.

Britanniassa perustettiin viime vuonna ensimmäinen slaughter free dairy -tila. Tila siis mainostaa tuottamaansa maitoa eläinystävällisyydellä. Sonnit koulutetaan työjuhdiksi ja ehtyvät lehmät saavat viettää eläkepäiviään. Vasikat kulkevat emojensa kanssa. Tuotantoa, jossa eläimiä ei tapeta, on myös Yhdysvalloissa.


”Ei ole odotettavaa, että tällaiset erikoisemmat tuotantotavat yleistyisivät. Niiden taloudellinen kannattavuus on todella epävarmaa, kun ollaan Suomen kokoisessa maassa. Useimmiten kuluttaja valitsee halvimman”, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n maatalousjohtaja Johan Åberg arvelee.

Åberg ei usko, että Suomessa onnistuisi maidontuotanto ilman lihantuotantoa.

”Suomessa käytettävät lypsyrodut eivät sellaiseen varmastikaan sopisi. Sonnit ovat niin vilkkaita, etten usko niiden sopeutuvan työjuhdiksi. Epäilen, ettei tällä saavutettaisi kovinkaan eettistä tuotantoa ja eläimille lajinmukaista elämää.”

Åbergin mukaan vaihtoehtoisille tuotantotavoille on Suomessa melko vähän kysyntää siksi, että tavanomainen tuotanto koetaan jo riittävän hyvänä.

Terveyssosiologian professori, ihmisten valintoja tutkinut Piia Jallinoja sanoo, että joissain mainoksissa vaikkapa maidontuotantoon liitetään mielikuvia ennen tehotuotantoa vallinneesta idyllisestä tilanteesta.

”Käytetään eläinkuvastoa jostain entisaikain maalaispihasta, vaikka se ei enää vastaa totuutta.”


Ollikkalan tila Vihdissä on harvoja suomalaisia sikatiloja, joka markkinoi tuotantoaan eettisyydellä.

Ollikkalat hakivat sianpitoon oppia Hollannista. Siellä on tiloja tiineytys- tai porsitushäkkejä tai ritiläpohjia ei ole, ja eläimet saavat elää vapaasti pihatossa ja tonkia olkipehkussa. Näin myös Ollikkalassa.

”Emme tuota niin paljon kuin tavallisella tuotannolla tekisimme. Taloudellisesti homma kannattaa  lihan suoramyynnillä”, yrittäjä Veera Ollikkala sanoo.

Ollikkala toivoo eettiselle eläintuotannolle omaa sertifikaattia.

”Kerromme toiminnastamme avoimesti esimerkiksi somessa, mutta oma sertifiointijärjestelmä olisi silti hyvä. Se toisi lisää todistusaineistoa siitä, että eläintemme olot ovat paremmat kuin muussa tuotannossa.”


Eläinten hyvinvointikeskus -verkostossa työskentelevä Luonnonvarakeskuksen Satu Raussi sanoo, että eettisempi ja usein pienimuotoisempi eläintuotanto on Suomessakin mahdollista.

”Alan rakenteet suosivat suurempaa toimintaa, mutta kyllä pienempikin on usein mahdollista. On hienoa, että kuluttajalla on vara valita, millaista tuotantoa haluaa kannattaa.”

Eettisiä kotimaisia eläintuotteita voi löytää Facebookin Eettisesti parhaita eläintiloja -nimisen ryhmän kautta.




Viite