Sammeli Heikkinen

Suomenlahden tarinaan uusi roisto: "Itämeri on suurin ongelma"

2.9.2016 15.23

Sammeli Heikkinen

Suomenlahti on paranemaan päin. Suomen ympäristökeskuksen Syken mukaan merenlahden happitilanne oli elokuussa melko hyvä.

Rantojen kuormituksen väheneminen on näkynyt tällä vuosisadalla etenkin lahden itäosissa. Voi kuitenkin olla, että kuntoutumisen raja on tulossa vastaan. Koko Itämeren tilan vaikutus Suomenlahden vointiin on nimittäin suurempi kuin aiemmin on arvioitu.

Perjantaina julkaistu Suomenlahden tila-arvio on selvästi laajin tähän mennessä laadituista. Toinen arvion päätoimittajista, erikoistutkija Mika Raateoja Syken merikeskuksesta kertoo, että tuore tutkimus loksautti paikalleen sinänsä tutkijoiden tiedossa olevat palaset.

Suomenlahden rehevöittäjistä ovat jo vuosikausia olleet esillä rannoilta - kaupungeista ja maataloudesta - tuleva kuormitus sekä lahden sisäinen kuormitus. Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan sitä, että vesistön pohjalle kertyy ravinteita, jotka taas vapautuvat hapettomissa oloissa takaisin veteen.

Uudessa tila-arviossa nousi aiempaa vahvemmin esiin kolmas rehevöittäjä, Itämeren pääaltaalta tuleva suolainen ja raskas vesi, jossa on myös ravinteita.

Suomenlahdella Itämeren pääaltaan vesien vaikutus näkyy siinä, että kun vielä 2000-luvun alussa Suomenlahti Suursaaresta itään oli selvästi läntistä osaa rehevämpi, nyt tilanne on tasaantunut. Itäosan tilanne on siis parantunut selvästi nopeammin kuin länsiosan.

Suomenlahden länsiosissa vaikutukset ovat jääneet vähäisemmiksi siksi, että sinne virtaa Itämeren pääaltaalta suolaista, hapetonta ja ravinteikasta vettä.

"Itämeri on Suomenlahden suurin ongelma", Raateoja tiivistää.

Suomenlahdella on hankala taipumus kerrostua niin, että suolainen - ja siksi painava - vesi jämähtää pohjan tuntumaan, eikä pääse kiertämään pinnan lähelle. Tämä taas johtaa siihen, ettei pohjaveteen pääse happea. Näin lahden pohjat jäävät helposti hapettomiksi.

Itämeren pääaltaan syvänteiden vesi on selvästi suolaisempaa kuin Suomenlahdessa. Ongelmia tulee, kun vesi on yhtä aikaa suolaista, hapetonta ja ravinteikasta. Kun tällaista vettä tulee Suomenlahteen, se jää jo valmiiksi kerrostuneeseen pohjaveteen ja pahentaa kerrostumista ja happikatoa entisestään.

Vuonna 2014 Tanskan salmista turskahti Itämereen poikkeuksellisen voimakas suolapulssi, eli hapekkaan ja suolaisen veden tulva. Tämä paransi Itämeren syvänteiden happitilannetta.

Syken tutkimusaluksen Arandan tutkimusmatkoilla on havaittu, ettei suuren pulssin ja sitä seuranneiden pienempien pulssien vaikutus ole kuitenkaan yltänyt kaikkiin syvänteisiin.

Ruotsin rannikolla sijaitsevan Gotlannin itä- ja eteläpuolinen syvännealue kyllä hapettui, mutta saaren länsi- ja pohjoispuolen syvänne jäi happikadon valtaan. Arandan elokuisella tutkimusmatkalla myös havaittiin, että happitilanne näyttää taas heikkenevän myös syvänteen hapettuneessa osassa.

Suomenlahteen asti salmista tullut hapekas vesi ei ole yltänyt. Sen sijaan suolapulssien tuoma suolainen ja hapekas vesi on työntänyt Itämeren pääaltaan syvänteissä muhinutta suolaista, ravinteikasta ja hapetonta vettä edellään Suomenlahden länsiosiin saakka.

Tähän ongelmaan ei Raateojan mukaan ole tulossa ratkaisua tai muutosta. Sen vuoksi itäisen Suomenlahden tila paranee myös tulevaisuudessa nopeammin kuin läntisen. Itämeren pääaltaan vaikutus on kuitenkin niin suuri, että pelkästään Suomenlahden rantavaltioiden päästöjenhillinnällä Suomenlahtea voidaan auttaa vain tiettyyn rajaan saakka.

Tämä tarkoittaa sitä, että Suomenlahden auttamiseksi ravinnekuormitusta on vähennettävä koko Itämeren valuma-alueella.

Tweet