Vihreän Langan logoVihreän Langan logo
Analyysi

Tutkija: Halla-aholle täydellinen värisuora

10.6.2017 18.33

Niko Pyrhönen

Perussuomalaiset valitsivat puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon murskalukemin. Tarvetta toiseen kierrokseen ei ollut, sillä Halla-aho vei 1690:stä ensimmäisellä kierroksella hyväksytystä äänestä yli 56 prosenttia, jättäen kovimpana kilpakumppanina pidetyn Sampo Terhon liki kahdenkymmenen prosenttiyksiön päähän.


Uuden puheenjohtajan valinta edustaa perussuomalaisille suurta harppausta tuntemattomaan. Vuonna 1995 perustettu puolue henkilöityi pitkään Timo Soiniin. Hänen karismaattiseen populismiinsa oli aina kuulunut vahvasti ajatus perussuomalaisista puolueena, jossa on katto korkealla ja seinät leveällä.

Puolueen kasvaessa mukaan otettiin monenkirjavaa väkeä, Tony Halmeesta Teuvo Hakkairaiseen. Näiden lausuntoja Soini sai usein selitellä parhain päin. Sovittelemalla menestyksekkäästi puolueen sisäisiä ristiriitoja – tarvittaessa julkisesti, mutta usein julkisuudelta suojassa – Soini johti puoluetta toistakymmentä vuotta ilman yhtään todellista haastajaa.

Soinin ahkeroinnista huolimatta, 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella perussuomalaisten yhtenäinen julkisuuskuva alkoi säröillä.


Keskeinen jakolinja muodostui juuri Soinin ja Halla-ahon välille. Tällöin Halla-ahon vakaasti kasvanut kannattajakunta ryhtyi vaatimaan yhä äänekkäämmin puolueen profiloitumista tinkimättömänä maahanmuuton ja monikulttuurisuuden vastustajana.

Valjastaessaan nämä uudet kannattajat perussuomalaisten vetoavuksi, Soini lähti uhkapeliin, joka loi pohjan paitsi vuoden 2011 jytkylle, myös Halla-ahon värisuoralle 2017 puoluekokouksessa.

Poliitikot, kommentaattorit ja tutkijat odottivat äärimmäisen tiukkaa, toisella kierroksella ratkeavaa puheenjohtajavaalia, ja varoivat etukäteen esittämästä omia veikkauksiaan. Myös puolueen rivijäsenet olivat vielä eilen varovaisia kannanotoissaan. Siihen nähden tuloksen selkeys oli kiistatta ”iso jytky.”


Halla-ahon henkilökohtaisen äänipotin lisäksi käytännössä kaikki muutkin valinnat puolue-elimeen menivät nimittäin täsmälleen Halla-ahon nuottien mukaisesti.

Puoluesihteerinä jatkaa Riikka Slunga-Poutsalo, jonka nimi löytyy vuoden 2011 Nuivasta vaalimanifestista. Sen allekirjoittajat muodostivat Halla-aholaisten kovan ytimen.

Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin arvokonservatiivi evoluutioskeptikko ja sukupuolineutraalin avioliiton vastustaja Laura Huhtasaari. Kolmannen varapuheenjohtajan paikalle nousee takaisin Halla-ahon pitkän linjan tukija Juho Eerola. Molemmat ovat ovat olleet niin sanotuilla ”Halla-ahon listoilla”, näin myös tänään.

Ainoana mustana hevosena voidaan pitää toisen varapuheenjohtajan paikan vaalin voittajaa. Tähän paikkaan Halla-aholla ei tosin ollutkaan omaa suosikkia, vaan kertoi jättävänsä sen ”herran haltuun.” Näin ilmeisesti kävi, ja paikan vei lopulta Teuvo Hakkarainen.


Muutamat vanhan liiton soinilaiset kertoivat etukäteen harkitsevansa eroa puolueesta, jos Halla-aho valittaisiin. Vaalin jälkeen Halla-ahoa tukeneen, runsaslukuisen rivijäsenistön käsinkosketeltava riemu kuitenkin peitti kaikki pettyneet ilmeen alleen.

Miten tänään muodostutta ”Halla-ahon värisuoraa” voi selittää?

Halla-ahon ja Terhon ympärille rakennettu kaksintaisteluasetelma on ollut sikäli mielenkiintoinen, että linjaeroja ehdokkaiden välille ei löydetty hakemallakaan. Molemmat suhtautuvat EU:hun ja maahanmuuttoon erittäin kriittisesti, minkä lisäksi Halla-aho tuki näkyvästi Terhoa jo vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa.

Median, perussuomalaisten aiemman johdon ja muiden hallituspuolueiden suhtautuminen ehdokkaisiin oli kuitenkin harvinaisen selvä alusta asti. Tämä selittää osaltaan Halla-ahon voiton murskalukemia.

Terhon kerrottua ehdokkuudestaan, puolustusministeri Jussi Niinistö, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Maria Lohela ja ”työmies” Matti Putkonen asettuvat oitis Terhon taakse. Halla-aho tulkitsi koordinoitua tuen ilmaisua kuvailemalla Soinin ja puolue-eliitin valinneen perintöprinssinsä.

Niin ikään muista hallituspuolueista esitetyt arviot hallitusyhteistyön päättymisestä ja uusista vaaleista Halla-ahon valinnan seurauksena, rakensivat uudelle puheenjohtajalle profiilia muille puolueille ”vaarallisena” poliitikkona.


Vaalitulos viittaa vahvasti siihen, että perussuomalaisten kenttä halusi johtajakseen nimenomaan tällaisen poliitikon. Lisäksi hiljattain julkaistu gallup, jonka mukaan suomalaisten ylivoimainen enemmistö valitsisi ylivoimaisesti Terhon, todennäköisesti ohjasi kenttää valitsemaan juuri päinvastoin.

Tällainen vastakkainasettelu kulki käsikädessä rivijäsenten huomattavan osallistumisinnon kanssa, mikä selittänee hyvin pitkälti Halla-ahon ensimmäisen kierroksen voiton murskalukemia.

Jutun kirjoittaja Niko Pyrhönen on tutkijatohtori Helsingin yliopiston etnisten suhteiden ja nationalismin tutkimuskeskuksesta. Hän teki väitöskirjansa perussuomalaisten vuoden 2011 vaalivoitosta jytkystä.

perussuomalaiset  äärioikeisto  jussi halla-aho 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.

Vihreä Lanka 3/2019

Lue

Vihreä Lanka

3/19


Sisällysluettelo
Anna palautetta


Twitter

Graafisia maailmanselityksiä -teksti
Hiilen monta hintaa (Lasse Leipola / Iiro Törmä)

Kuva: Pekka Sauri