Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Lasse Leipola

Metsätie
Mitä nyt? Suomen metsäteollisuus kaipaa uusia reittejä menestykseen.Lasse Leipola

Mitä nyt? Suomen metsäteollisuus kaipaa uusia reittejä menestykseen.

Kanadalaisasiantuntija varoittaa: Sellun varaan ei kannata laskea

28.11.2017 15.44
Lasse Leipola

Biotalous on yksi hallituksen kärkihankkeista. Sen uskotaan olevan yksi Suomen tulevaisuuden tärkeimmistä toimialoista. Kaikesta hypestä huolimatta biotalouden osuus kansantaloudesta on vain kuudennes eikä suunta ole ylös- vaan alaspäin.

Taustalla on pitkäaikainen trendi, jossa erityisesti maatalouden osuus on vähentynyt. Taantuman jälkeinen viennin elpyminenkin on koskenut enemmän muita toimialoja kuin maa- ja metsätaloutta.

Kanadalainen metsätalouden asiantuntija Don Roberts ei pidä selvänä, että Suomen paperi- ja selluteollisuus lähtisi uuteen nousuun. Painopaperin kysyntä hiipuu eivätkä muut tuotteet riitä paikkaamaan tätä aukkoa.

Suomessa on laskettu paljon sellun varaan. Se on esimerkiksi Äänekosken biotuotetehtaan päätuote. Robertsin mukaan pohjoisten alueiden hitaasti kasvavista metsistä tuotetun pitkäkuituisen sellun etulyöntiasema tulee kapenemaan kasvinjalostuksen ja muun teknologian kehittyessä.

”Sellua tarvitaan jatkossakin, mutta sen tuotanto ei välttämättä ole kannattavaa Suomessa”, eilen maanantaina Helsingissä vieraillut Roberts sanoi Vihreälle Langalle.

Hän pitää mahdollisena, että esimerkiksi Brasiliassa kehitettäisiin geenimuuntelun avulla nopeasti kasvava puu, josta saa korkealuokkaista sellua. Jo nyt Brasiliassa on kehitetty vastaavaan tapaan korkeatuottoinen eukalyptus energiakäyttöön.


Roberts ei tosin liputa puun energiakäytön puolesta. Hän muistuttaa, että puuta voi käyttää joko sähkön tai polttoaineiden tuottamiseen.

Sähkön osalta hän pitää kannattavana vain tiettyjä erityistapauksia, kuten kaukolämpöverkkoon yhdistettyä sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. Muuten hän ei usko, että bioenergia pystyy tulevaisuudessa kilpailemaan kehittyneiden akkujen tukeman tuuli- ja aurinkoenergiatuotannon kanssa.

Nestemäisten polttoaineiden suhteen tilanne on Robertsin mukaan hieman lupaavampi. Siellä akuuttina ongelmana on fossiilisten polttoaineiden edullisuus.

”Tarvitaan joku kannustin, johon yhteiskunnalla on varaa. Velvoite sekoittaa fossiiliseen polttoaineeseen biopolttoainetta voi olla yksi hyvä vaihtoehto. Silloin kustannukset eivät lankea yhteiskunnalle vaan sille, joka saastuttaa käyttämällä polttoainetta.”


Se, että perinteisen metsäteollisuuden ja puun energiakäytön näkymät ovat epävarmat, herättää kysymyksen siitä, saadaanko Suomen metsistä tulevaisuudessa talouskasvua.

Maanantaina biotalouden tulevaisuutta käsitelleen seminaarin järjestäneen Pellervon ennustepäällikkö Janne Huovari pitää selvänä, että tulevaisuudessa nähdään uusia biopohjaisia tuotteita.

”Olennainen kysymys on se, tehdäänkö niitä Suomessa.”

Huovari pitää puurakentamista ja kemianteollisuutta biotalouden potentiaalisimpina toimialoina. Puurakentamisen ongelmana on, ettei se ole vieläkään päässyt vauhtiin. Viime vuosina esimerkiksi uusista kerrostaloasunnoista parhaimmillaankin vain muutama prosentti on ollut puurakenteisia.

Kemianteollisuuden tilannetta on vaikeampi arvioida.

”Olemme yrittäneet etsiä tilastotietoa biotuotteista, mutta on vaikeaa sanoa, mikä on biotaloutta ja mikä ei. Tarvittaisiin lisää tutkimusta siitä, mitä kemianteollisuudessa oikeastaan tapahtuu”, Huovari sanoo.

Hän pitää huolestuttavana, että investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat olleet vuosia laskussa.

”Lääketeollisuuden tilanne on parempi, mutta sielläkin on vaikea sanoa, mikä on biotaloutta. Eikä raaka-aineen tarve tule olemaan siellä kovinkaan suurta.”


Roberts on Huovarin kanssa samaa mieltä, että puurakentaminen sekä biomateriaalit ja -kemikaalit ovat uusista tuotteista lupaavimpia. Paljon puhuttujen tekstiilien ongelmana hän pitää sitä, että tarjolla on muitakin materiaalivaihtoehtoja.

”Hygieniatuotteissa ja lääketuotteissa on vähemmän vaihtoehtoja. Taloudellisen hyödyn saamiseksi ei pidä keskittyä kapeille markkinoille vaan mittakaavan on oltava suurempi. Esimerkiksi nanokuidut ovat hyvin houkuttelevia hiilikuitujen korvaamisessa.”

Hänen mukaansa Suomen pitäisi hakea yhteistyökumppaneita, jotka tuntevat paremmin esimerkiksi kemikaalien markkinat.

”Suomen pitää etsiä kumppaneita, joilla on toisenlaiset vahvuudet. Esimerkiksi sellaisia, joiden vahvuus on lähempänä kuluttajamarkkinoita. Se on vähän kuin avioliitto, osapuolet eivät saa olla liian samanlaiset vaan tarvitaan toisiaan täydentäviä taitoja.”


Puurakentamisen vauhdittamiseksi Roberts esittää laajoja ja näyttäviä pilottihankkeita.

”Vancouverin talviolympialaisten kilpailupaikoilla käytettiin kehittyneitä puumateriaaleja ja se antoi arkkitehdeille ja rakennuttajille kokemusta. Kun luodaan tällainen ekosysteemi, yksityinen sektori lähtee mukaan.”

Toisena tärkeänä asiana Roberts pitää sitä, ettei valtiovalta tarpeettomasti hidasta puurakentamista. Esimerkiksi hän nostaa paloturvallisuutta koskevat määräykset.

”Puurakentamiseen liittyi aikoinaan perusteltu tulipalojen huoli, mutta nykyään teknologia on testattua ja puu voi olla yhtä turvallista tai turvallisempaa kuin muut rakennusmateriaalit.”

Hänen mukaansa puurakentaminen voi olla myös nopeampaa, mikä tekee puurakentamisesta myös taloudellisesti kannattavaa.

Esimerkkinä hän käyttää Kanadan Vancouveriin rakennettua 18-kerroksista opiskelija-asuntolaa, joka rakennettiin parissa kuukaudessa. Pienempien päästöjen ja rakennuksen puuhun varastoituneen hiilen ansiosta, rakennuksen päästövaikutus vastaa sitä, että 550 autoa olisi vuoden poissa liikenteestä.

biotalous  metsäteollisuus  metsätalous  puurakentaminen  bioenergia 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa paperilehti täältä.