Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

arctic.atmos.uiuc.edu

Graafi.
Kärkitulos? Keltainen viiva kuvaa vuotta 2012 ja muut viivat vuosia 1979–2011. Vain muutamana vuotena jää on kasvanut yli 16 miljoonaan neliökilometriin.arctic.atmos.uiuc.edu

Kärkitulos? Keltainen viiva kuvaa vuotta 2012 ja muut viivat vuosia 1979–2011. Vain muutamana vuotena jää on kasvanut yli 16 miljoonaan neliökilometriin.

Arktinen merijää kasvaa taas: Toisellakin navalla ollaan ennätyslukemissa

1.10.2012 9.40

Lasse Leipola

 Viime viikkoina kirjoitettu runsaasti arktisesta merijäästä, joka on sulanut pienimmilleen sitten mittauksien alkamisen. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että Etelämannerta ympäröivä merijää on kasvanut ennätyksellisen suureksi.

Arktinen merijää kävi pienimmillään syyskuun puolivälissä ja on sen jälkeen kasvanut. Antarktinen merijää puolestaan saavutti viime viikon tiistaina kaikkien aikojen toiseksi suurimman arvonsa. On myös arvioitu, että jää saattaisi vielä kasvaa vuoden 2007 ennätystasoa suuremmaksi.

Livescience.com-sivuston haastatteleman asiantuntijan mukaan se, ettei antarktinen jää ole pienentynyt ilmaston lämmetessä, ei ole yllättänyt tutkijoita.

”Olemme tienneet jo vuosia, että Maan lämmetessä vaikutukset nähdään ensimmäiseksi Arktiksella eikä Antarktiksella. Nämä kaksi aluetta ovat fyysiseltä maantieteeltään hyvin hyvin erilaisia, minkä vuoksi ne käyttäytyvät hyvin erilaisin tavoin”, sanoo johtaja Mark Serreze Yhdysvaltain lumen- ja jääntutkimuslaitos NSIDC:stä.

Taustalla on muun muassa se, että toisin kuin maamassojen ympäröimä pohjoinen merijää, antarktinen merijää on merien ympäröimä, jolloin siihen vaikuttavat huomattavasti myös meret ja tuulet. Ainakin yhden tutkimuksen mukaan antarktinen merijää voi jopa kasvaa, vaikka lämpötilat alueella nousevat.

Myös ennätyksien mittasuhteissa on selvä ero. Washington Postin blogisivustolla kirjoittava entinen ilmastotutkija Jason Samenow huomauttaa, että arktinen merijää on sulanut jopa puolet pienemmäksi kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Antarktinen merijää on puolestaan kasvanut vain 5–10 prosenttia keskiarvoa suuremmaksi.

”Arktiksen poikkeama on täysin toisesta universumista tilastollisesti puhuen”, Samenow sanoo.

Globaalin merijään yhteenlaskettu pinta-ala on ollut 2000-luvulla enimmäkseen vuodesta 1979 lähtien lasketun keskiarvon alapuolella. Merijään pinta-alaa koskevaa aineistoa on olemassa vain viime vuosikymmeniltä, sillä niitä koskevat tilastot perustuvat satelliittimittauksiin.




Viite