Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Klikkaa graafi suuremmaksi.

Klikkaa graafi suuremmaksi.

Harva ihmiskaupan uhri saa apua – kaikille se ei edes kelpaa

24.4.2013 8.02

Vihreä Lanka

Ihmiskaupan vastainen työ Suomessa on vasta alussa. Uhrien tunnistamista vaikeuttaa se, että kaikki apua tarvitsevat eivät halua ottaa sitä vastaan.

52 ihmiskaupan uhria pääsi viime vuonna auttamisjärjestelmän piiriin. Uhri voi olla nainen, mies tai lapsi. Hän voi työskennellä ravintolassa, rakennustyömaalla tai prostituoituna. Kaikki he ovat avun tarpeessa, mutta heitä on vaikea löytää. Jotkut uhrit pelkäävät viranomaisia, toiset kostoa, ja kolmansia leimaa häpeän tunne. Yhtä tyypillistä ihmiskaupan uhria ei ole.

Suomessa ihmiskaupan kohteeksi joutuneita auttaa auttamisjärjestelmä, joka sijaitsee Joutsenon vastaanottokeskuksessa. Pelkkä epäily ihmiskaupasta riittää auttamisjärjestelmään pääsemiseen. Järjestelmään voidaan ottaa myös ihmiskaupan kaltaisten rikosten, kuten törkeän parituksen uhreja.

Kun uhri on päässyt auttamisjärjestelmään, hänen kanssaan laaditaan suunnitelma. Tukitoimet ovat tapauskohtaisia. Joku voi tarvita tulkkia, toinen lääkäriä. Ensiksi kuitenkin hankitaan turvallinen majoitus. Tukitoimena voidaan myös tarjota oikeudellista apua ja neuvontaa, sosiaali- ja terveyspalveluita, kriisiapua tai rahallista tukea. Laittomasti maassa olevia henkilöitä autetaan hakemaan oleskelulupaa.

”Kaikki auttamisjärjestelmässä olevat uhrit eivät saa oleskelulupaa Suomeen, joten heitä odottaa käännyttäminen”, toteaa Joutsenon vastaanottokeskuksen johtaja Jari Kähkönen.

Auttamisjärjestelmässä vietetty aika vaihtelee parista viikosta lähes kahteen vuoteen. Jari Kähkönen kertoo, että pituuteen vaikuttavat esimerkiksi meneillään olevat oikeusprosessit sekä oleskelulupaharkinnan kesto. Huonokuntoisen uhrin voimaantuminen voi myös kestää pitkään.

Ne, jotka saavat oleskeluluvan, poistuvat järjestelmästä ja siirtyvät kunnan asiakkaiksi. Muita syitä auttamisjärjestelmästä poistamiseen ovat uhrin lähteminen Suomesta tai se, että kyseessä ei olekaan ihmiskauppatapaus. Vuonna 2012 auttamisjärjestelmästä poistettiin 35 ihmistä.

Kourallinen ihmiskaupan uhreista on käyttänyt hyödyksi mahdollisuutta vapaaehtoiseen paluuseen kotimaahan. Tuettu vapaaehtoinen paluu tarkoittaa, että ihmistä autetaan esimerkiksi matkustusasiakirjan hankkimisessa ja matkajärjestelyissä.

Yleisimmin auttamisjärjestelmään päädytään viranomaisten ohjaamana. Viime vuonna kolme neljäsosaa kaikista auttamisjärjestelmään otetuista uhreista tuli poliisin ja Rajavartiolaitoksen kautta. Noin 15 prosenttia pääsi auttamisjärjestelmään järjestöjen kautta, joista merkittävin kanava oli Pakolaisneuvonta. Loput tulivat muita reittejä, kuten ottamalla yhteyttä itse tai asiamiehen kautta.

Kaikki uhrit eivät kuitenkaan syystä tai toisesta halua auttamisjärjestelmään. Pro-tukipisteen Iris-työn kehittämiskoordinaattori Essi Thesslundin mukaan ihmiskaupassa uhriutunut henkilö on esimerkiksi saattanut maksaa suuria summia päästäkseen Eurooppaan töihin.

”Päätös lähteä rikosoikeudelliseen prosessiin, jonka käänteitä ja kestoa on hankala ennakoida, voi olla hyvin vaikea tehdä”, Thesslund sanoo.

Uhri voi pelätä esimerkiksi maasta poistamista tai oleskeluluvan menetystä. Viranomaisiin voi myös olla vaikea luottaa.

”Ihmiset miettivät elämäänsä pidemmälle kuin rikosprosessin ajalle. Toimeentuloa eli työtä on saatava jatkossakin, ja ulkopuolisille puhuminen voi johtaa kostoon”, Thesslund sanoo.

Monella uhrilla on perhe elätettävänään kotimaassa. Jari Kähkösen mukaan kotimaassa asuva vaimo on jopa kieltänyt miestään ilmoittautumasta auttamisjärjestelmään, jottei toimeentulo vaarantuisi.

Seksialalla hyväksikäytöstä irtautumista vaikeuttaa myös häpeä, joka estää ihmisiä hakemasta apua.

Vaikka ihmiskaupan uhrien määrä auttamisjärjestelmässä on kasvanut, suurin osa uhreista jää järjestelmän ulkopuolelle. Arviot ulkopuolelle jäävistä vaihtelevat useista kymmenistä useisiin satoihin.

Toisinaan on vaikea määritellä, milloin on kyse esimerkiksi sopimuksia rikkovasta työnantajasta ja milloin pakkotyöstä.

”Etenkin työperäinen hyväksikäyttö on varmasti yleisempää, kuin mitä meillä vielä näkyy”, Kähkönen pohtii.

Ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma luotiin vuonna 2005 ja sitä tarkennettiin kolme vuotta myöhemmin. Lisäksi viranomaisille on annettu ohjeet ihmiskaupan tunnistamiseksi. Essi Thesslund muistuttaa, ettei uhrien tunnistaminen ole pelkästään ohjeistuksista kiinni.

”Uhrien tunnistamiseen tarvitaan toimivia käytäntöjä, koulutettuja työntekijöitä ja uhrien todellisiin tarpeisiin vastaava auttamisjärjestelmä. Viranomaisten ja järjestöjen yhteistyöhön on panostettava.”

Henni Auvinen, Anna Henttonen ja Ina Kauppinen

Seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä tai elinkauppaa

  • Ihmiskauppa on parituksen kaltaista seksuaalista hyväksikäyttöä, pakkotyötä tai elinkauppaa. Rikoksen tekijä käyttää hyväksi toisen henkilön riippuvaista asemaa ja uhkailee, käyttää väkivaltaa tai rajoittaa tämän vapautta.
  • Ihmiskauppaa saattaa esiintyä rakennus-, ravintola-, siivous-, metalli-, kuljetus- ja puutarha-alalla sekä marjapoiminnassa.
  • Suomessa ei ole havaittu elinkauppaa.
  • Ihmiskaupan kaltaista rikollisuutta ovat törkeä paritus, törkeä laittoman maahantulon järjestäminen ja kiskonnantapainen työsyrjintä.
  • Törkeästä ihmiskaupasta voidaan tuomita kymmenen vuotta vankeutta, kun törkeän parituksen enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä voidaan tuomita enintään kaksi vuotta vankeutta.
  • Ihmiskauppapykälä lisättiin rikoslakiin elokuussa 2004.
  • Ihmiskaupasta on annettu tuomioita yhdeksän kertaa, joista neljä annettiin viime vuonna. Yli puolet tuomioista on annettu prostituutioon liittyvästä hyväksikäytöstä.
  • Ensimmäinen tuomio annettiin heinäkuussa 2006 Helsingin käräjäoikeudessa. Neljä virolaista miestä tuomittiin törkeästä ihmiskaupasta. Miehet pakottivat kehitysvammaisen virolaisen naisen seksityöhön. Päätekijälle lankesi viiden vuoden vankeustuomio.
  • Ensimmäinen tuomio työperäisestä ihmiskaupasta annettiin maaliskuussa 2012 Helsingin käräjäoikeudessa. Vietnamilainen pariskunta värväsi kaksi työntekijää Vietnamista töihin kynsistudioon. Tuomio oli kaksi vuotta ja neljä kuukautta vankeutta.

Ansa Aarnio ja Tiina Eloranta

Ihmiskauppaa käsittelevän juttukokonaisuuden ovat ideoineet ja toteuttaneet Haaga-Helian opiskelijat osana datajournalismikurssia. Jutun kuvituksen on tehnyt Vihreän Langan toimitus.

ihmiskauppa 



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.