Käsivarsi, Olvassuo, Konnevesi ja Teijo jatkoon kansallispuistokilvassa

28.11.2012 12.23

Sammeli Heikkinen

Neljä kansallispuistohanketta pääsee tarkempaan jatkovalmisteluun, ympäristöministeriö kertoi keskiviikkona.

Jatkoon liki paristakymmenestä ehdotetusta kansallispuistohankkeesta pääsivät Käsivarren suurtuntureiden puisto, Olvassuon laaja aapasuoalue Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajalla, Konneveden reitin järviseutu Keski-Suomessa ja Pohjois-Savossa sekä Teijon retkeilyalueen kalliomäkiseutu Salossa Varsinais-Suomessa.

Lisäksi Suomenlahden merikansallispuistojen kehittämistä ja Porkkalan mahdollista kansallispuistoasemaa selvitetään vuonna 2014.

Metsähallitus tekee kansallispuistovalmisteluun menneistä alueista selvityksen varsinaisen kansallispuistopäätöksen pohjaksi. Selvitykset valmistunevat ensi vuoden aikana.

Käsivarren kansallispuistohanke oli ehkä odotetuin valinta jatkoon, sillä Kilpisjärven tienoiden suurtunturimaisema on ainutlaatuinen Suomessa. Ja kansallispuistoverkostoon ottamisen tärkeimpiä kriteerejä on se, että uusi alue tuo mukanaan jotain sellaista, mitä muissa puistoissa ei ole.

Käsivarren tunturialue on jatkoon päässeistä hankkeista ylivoimaisesti suurin. Ehdotuksessa mainitaan ainakin Saana-tunturi ja sen rinteen lehtojensuojelualueet, Jehkats-tunturit sekä Käsivarren erämaa-alueen suurtunturit. Alue olisi luultavasti satoja neliökilometrejä. Nykyisin käsivarressa on noin 2 200 neliökilometrin erämaa-alue.

Käsivarren puistohankkeen ongelmaksi voi tulla se, että Enontekiön kunta on ilmoittanut vastustavansa kansallispuistohanketta. Lisäksi hanke pitäisi saada myytyä matkailuyrittäjille ja poromiehille, joiden kautta mukaan neuvotteluosapuoleksi tulee myös Saamelaiskäräjät.

Olvassuon alue on noin 27 000 hehtaarin kokoinen. Alue on jo nykyisellään osa Naturaa, osa soista on suojeltu kansallispuistoa tiukemmin luonnonpuistona. Hankkeella on vahva paikallinen tuki, aloitteentekijänä on nimittäin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto. Olvassuon alueelta löytyvät myös kaikki Suomen suotyypit palsasuota lukuunottamatta.

Olvassuolla ydinkysymyksiä on se, miten alue rajataan ja miten suoluonnon säilyminen varmistetaan, jos paikalle perustetaan kansallispuisto. Myös metsästyksen järjestämisestä on sovittava.

Konneveden puistohankkeella on alueen kuntien tuki. Alueen vesistöt ovat erinomaisessa kunnossa ja vesistöjen rannoilla on säilynyt varsin luonnontilaista metsää. Suojeluun varattuja valtionmaita on järven rannoilla noin 1 500 hehtaaria ja yksityisiä suojelumaita melkein saman verran.

Konneveden puistohanke voisi edetä ympäristöministeri Vile Niinistön mukaan nopeimmin neljästä jatkoonpäässeestä.

Teijon hanke on pinta-alaltaan noin 3 000 hehtaaria. Sen suurin osa on nykyinen, valtion omistama retkeilyalue. Teijon vahvuus on siinä, että seudun kalliomäet ja lakikalliot voisivat olla uusi ekologinen lisä kansallispuistoverkostoon.

Teijon puisto voisi olla nykyiseen puistoverkostoon kuuluvan Saaristomeren mantereinen pari. Paikallisesti kansallispuistohanke on saanut kannatusta erityisesti siksi, että nykyisen retkeilyalueen metsissä tehdyistä hakkuista ollaan huolissaan.

Näiden neljän lisäksi ympäristöministeriö tekee vuonna 2014 laajan arvioinnin Suomenlahden merellisten kansallispuistojen kokonaisuuden kehittämisestä. Tässä yhteydessä arvioidaan myös Porkkalan kansallispuiston toteutumista osana kokonaisuutta.

Täydennetty tiedotustilaisuuden annilla klo 15.

luonnonsuojelu  kansallispuistot