Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Junagrafiikka.
Klikkaa kuva suurmmaksi.

Klikkaa kuva suurmmaksi.

Miksei Talvivaara puhunut uraanista lupakäsittelyssä?

9.2.2012 15.00

Sammeli Heikkinen

Muutama vuosi liian myöhään. Näin voisi sanoa Talvivaaran kaivoksen uraaniprojektin lupakäsittelystä.

Valtioneuvosto käsittelee uraanin talteenottolupaa ehkä tässä kuussa, ja myöhemmin tänä keväänä selviää uraanihankkeen ympäristöluvan kohtalo.

Talvivaarassa on tosin erotettu uraania biokasaliuotuksessa jo siitä lähtien, kun kaivoksen toiminta on alkanut. Sitä ei vain ole otettu talteen.

Talvivaaran kaivosalueen uraanimalmiosta on tiedetty jo kymmeniä vuosia. Samoin se, että uraani liukenee biokasaliuotuksessa malmista.

Miksi uraaniluvista päätetään sitten vasta nyt? Tätä ovat selvitelleet Lapin yliopiston arktisen keskuksen Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin tutkija Mika Flöjt ja hänen isänsä Lasse Flöjt. Vihreä Lanka tutustui etukäteen Flöjtien tuoreeseen kirjaan Kysymyksiä Talvivaarasta.

Talvivaaran kaivoksen alkuperäisissä yva- ja ympäristölupaprosesseissa viime vuosikymmenen puolivälissä uraani oli käytännössä näkymättömissä.

Uraani mainittiin kaivoksen yva-prosessin papereissa vain kerran – biokasaliuotuskokeen jäljiltä jääneenä pitoisuutena. Sitä ei mainittu, että uraani liukenee kasatusta malmista prosessiliuokseen, kuten ei sitäkään, kuinka paljon uraania malmissa oli alun perin tai kuinka paljon sitä lähti biokasaliuotuksessa.

Ympäristölupamenettelyyn liittyvistä papereista uraanista ei löydy enää yhtään mainintaa.

Mika Flöjtin käsitys on se, että uraani hävitettiin lupaprosessista tarkoituksella.

”Tällaiseen massiiviseen hankkeeseen ei haluttu sotkea niin vaikeaa ainetta. Koko lupamenettely olisi mennyt eri tavalla, jos uraani olisi ollut mukana. Kun nikkelikaivoksen päällä olisi ollut uraanin merkki, niin tästä olisi tullut heti alkuun poliittinen päätös, eikä vasta nyt.”

Talvivaaran kaivosalueen keskimääräistä korkeampi uraanipitoisuus on ollut tiedossa vuosikymmeniä.

Flöjtien mukaan tärkein todiste siitä, ettei Talvivaaran uraani ole vain voinut unohtua - kaivosyhtiöltä tai viranomaisilta - on se, että Suomi on raportoinut vuodesta 1982 Talvivaaran uraanimalmion IAEAn varantoihin. Talvivaaran malmio on arvioitu suureksi, noin 3000–9000 tonniksi.

Se, että biokasaliuotuksessa malmista erkanee myös uraania, oli myös tiedossa jo ennen kaivoksen toiminnan aloittamista.

”Ensinnäkin tiedämme maailmalta, että bioliuotuksessa uraani liukenee. Mehän teimme myös hyvinkin paljon bioliuotustutkimusta. Ennen kaivostoimintaa ajettiin iso pilotti ja sen analysoinnissa löytyi pieniä määriä uraania”, Talvivaaran eläkkeellä oleva teknologiajohtaja Marja Riekkola-Vanhanen kertoo Vihreälle Langalle.

Riekkola-Vanhanen kommentoi Langalle vain biokasaprosessia. Flöjtien kirjasta häneltä ei kysytty, sillä aineisto ei ollut jutuntekohetkellä julkista.

Riekkola-Vanhasen mukaan kaivoksen käynnistysvaiheessa ei ollut suunnitelmaa uraanin talteenotosta.

”Sen hetkinen tieto oli, ettei se ole käytännössä taloudellisesti mahdollista. Me olimme tutkineet sitä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kanssa alkuvuonna 2007 Tekesin rahoittamassa projektissa. Myöhemmin Outotecissa kehitettiin menetelmä, jolla uraanin saa otettua talteen.”

Ympäristökeskuksen puolelta yva-prosessia vetänyt Seija Schroderus-Härkönen kertoo, että uraani jäi valtavan kokonaisuuden käsittelyssä marginaaliin.

”Kun asiasta yhtiön edustajilta kysyttiin, vastaus oli, että pitoisuudet ovat niin pieniä, ettei uraania tulla hyödyntämään. Että se ei ole kaivoksen lopputuote.”

Uraaniasiaa selviteltiin vielä Vaasan hallinto-oikeudessa, jonne muutama lähiseudun asukas valitti Talvivaaran saamasta ympäristöluvasta. Oikeus antoi päätöksensä vuoden 2008 helmikuussa, kun kaivoksen rakentaminen oli täydessä vauhdissa ja avajaiset häämöttivät edessä.

Kaivosyhtiö vastasi kansalaisten uraaniasiasta esiin nostamiin kysymyksiin samaan tapaan kuin yvassa. Eli uraanipitoisuuksien sanottiin olevan niin vähäsiä, ettei asiaan tarvitse ottaa huomioon luvituksessa.

Voi olla, ettei Talvivaaran kaivoksessa ollut alunperin tarkoitus hyödyntää uraania. Kaivosyhtiö joka tapauksessa tiesi, että uraani liukenee biokasaliuotuksessa malmista, eikä tästä hiiskuttu lupaprosessissa mitään.

Talvivaaran malmion uraanipitoisuudet ovat suhteellisen alhaiset. Suunnitellut louhintamäärät ovat kuitenkin niin valtavat, että jos Talvivaaran kaivoksen arvioitu elinikä toteutuu ja kaivoksen arvio uraanimäärästä pitää paikkansa, biokasaliuotuksessa liukenee jopa 20 000 tonnia uraania.

Riippumatta siitä, onko uraanin talteenottoon erillistä lupaa.



Haluatko lukea lisää Lankaa? Tilaa nyt uusi viikoittainen uutiskirje täältä.