Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kukat

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain vihreää. Joka keskiviikko päivittyvä blogi, joka päättyy vihreisiin häihin syyskuussa 2008.

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain vihreää. Joka keskiviikko päivittyvä blogi, joka päättyy vihreisiin häihin syyskuussa 2008.

18.6.2008

Jotain vihreää

Maanantaina juhlittiin luonnonkukkien päivää, ja kesän kukkaloisto on kauneimmillaan. Onkin hassua, että kukat aiheuttavat minulle ja vihreälle kanssamorsiamelleni tällä hetkellä eniten päänvaivaa.

Jos haluaa nauttia ekohäissä kukkaloistosta, kannattaa juhlat pitää kesällä. Silloin valittavana on luonnonkukkia ja avomaapuutarhassa kasvatettuja kotimaisia kukkia. Esimerkiksi Väinölän tilalta Kerimäeltä saa itse poimia luomukukkia.

Tosivihreä lahjoittaa koristeena käytetyt kukat juhlan jälkeen esimerkiksi vanhainkotiin, jos kukat ovat sinne tervetulleita.

Jos häät ovat syksyllä – kuten meillä – tai talvella, luonnonkukista tai ekokukista on turha haaveilla.

Kukkakauppojen ihanilla leikkokukilla on monta ristiä kannettavanaan: pitkät kuljetukset, haitalliset torjunta-aineet, kehnot työolot, jopa lapsityövoima. Suurin osa kukista tuodaan Etelä-Amerikasta ja Afrikasta.

Viime vuonna Kesko toi kauppoihin Reilun kaupan ruusuja ja neilikoita, mutta erityisen ympäristöystävällistä niidenkään rahtaaminen pitkien matkojen takaa ei ole.

Toisaalta, jos kukkia on pakko saada talvella, kenialainen ruusu on lukemani mukaan ekologisempi kuin kotimainen, lämmitetyssä kasvihuoneessa kasvanut kukka. Kasvihuoneessa viljelty kymmenen leikkokukan kimppu aiheuttaa lähes kahden kilon hiilidioksidipäästöt.

Riisuin kukat juhlapaikan koristeluista heti alkutekijöissä. Syyshäihin saa koristeita helposti erilaisista oksista, risuista ja kävyistä, talvihäihin havuista. Tai voi tehdä vaikka origameja kierrätyspaperista.

Ulkomaisissa eko-oppaissa suositellaan silkkikukkia, eli muovivartisia tekokukkia. En ole vakuuttunut niiden ekologisuudesta – sitä paitsi ne ovat mielestäni aika kammottavia.

Morsiuskimppu olisi kuitenkin kiva. Muuten on keksittävä jotain vaihtoehtoista olan yli heitettävää, esimerkiksi nippu kotimaisia juureksia varsineen.

Kyselin syyskukkia torikauppiailta, puutarhureilta ja kasviyhdistykseltä. Lopputulos oli, että kukat pitäisi kasvattaa itse – ja että istutuksella alkaa olla kiire.

Omassa pihassaan olisi ilmeisesti voinut kasvattaa vaikka daaliaa tai astereita. Mutta mikä kukka kasvaisi parvekkeellakin ja kestäisi kimpussa päivän ajan?

No niinpä tietenkin. Hyötykasviyhdistyksestä ehdotetaan ensimmäisenä ruiskukkaa, kokoomuksen tunnuskukkaa.

Päätin laskea sen varaan, että katajanmarjat ja puolukka ovat kypsyneet, ja saan niiden varsista näyttävän kimpun. Jos yöpakkasia on ollut, ympärille voi kääräistä näyttävän näköisiä vaahteranlehtiä, työkaveri vinkkaa.

Vihreän morsiskoni häät ovat syyskuun alussa, joten hän pelkää, ettei silloin vielä löydy pihlajanmarjoja.

Syyskuussa luonnossa on näyttäviäkin rikkaruohoja, kasvitutkija Veli-Pekka Rautiainen lohduttaa. Ja kertoopa tarina talvisodan ajalta myös sulhasesta, joka onnistui löytämään morsiamelle kielokimpun keskellä talvea.

Lisää hääblogitekstejä löydät täältä.



Lisää aiheesta:



Viite