Ruoka ja juoma

28.5.2008

Jotain vihreää

Olen löytänyt työpaikaltani toisenkin vihreän morsiamen! En ole ihan varma, onko se kannaltani hyvä vai huono asia.

On hyvä, että on joku, jonka kanssa pähkäillä eri kattausvaihtoehtojen päästötasetta. Toisaalta minulle tulee kovat suorituspaineet, sillä kanssamorsioni on pidemmällä valmisteluissaan.

Olen katsonut kauhuissani hääsivustojen ja kirjojen esimerkkiaikatauluja. Neljä kuukautta ennen häitä minulla on hoitamatta hommat, jotka on listattu kohtaan ”vuosi ennen”.

Toisaalta vuotta ennen en edes tietänyt meneväni syksyllä naimisiin. Välillä kuitenkin kaduttaa, ettei pukeuduttu elviksiksi ja rynnätty saman tien maistraattiin.

Viime viikolla vedin tyytyväisenä rastin kohtaan ”pitopalvelu”.

Ruokatarjoilu vaatii kunnon miettimistä, sillä siihen uppoaa useimmalta hääparilta suurin osa budjetista. Ja, jos mahdollista häämatkaa ei lasketa, ruoka aiheuttaa luultavasti myös häiden suurimman rasituksen ympäristölle.

Kilo emmentaljuustoa kun vastaa 60 kilometrin ajoa henkilöautolla ja karjatalous aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin koko maailman liikenne – vesistöjen ravinnekuormituksista puhumattakaan.

Tarjoilujen tekeminen itse tai porukalla on hyvä tilaisuus valita tarkkaan kaikki raaka-aineet – ja saada hermoromahdus. Epäilen, että aika harva jaksaa kaiken stressin keskellä etsiä joka ikisen mausteen ja smetanan luomuna ja mahdollisimman läheltä.

Jos kuitenkin tartut haasteeseen, kannattaa hakea inspiraatiota esimerkiksi tämän sivuston reseptipankista tai ekovinkeistä.

Toisin kuin vihreällä kanssasisarellani, minulla ei ole tuttua kokkia, joka tekisi edullisesti toiveiden mukaisen häämenun. Niinpä kysyimme tarjousta viideltä ystävien tai keskustelupalstojen suosittelemalta pitopalvelulta – toiveena kasvispainotteinen menu, jonka pääraaka-aineet ovat luomua.

Joku ilmoitti heti, ettei luomu onnistu, toinen vastasi epämääräisesti, pari tarjousta selvisi tarkempaan tarkasteluun. Valitsimme lopulta pitopalvelun, jolla oli valmiiksi hyvä syksyinen menuehdotus, josta osa oli luomua.

Asiakaspalvelu ja tarjous olivat muutenkin ammattitaitoisimman oloiset – ja tarjous tietenkin keskivertohääkoltun verran kalliimpi kuin halvimmilla. Ajattelimme kuitenkin, että jos johonkin, satsaamme mielellämme laadukkaaseen ruokaan.

Pohdin kovasti, pitäisikö menun olla kokonaan kasvista, mutta koska sulhanen ja valtaosa häävieraista on sekasyöjiä, päätin olla vihertämättä väkisin.

Myös juomapuoli voi aiheuttaa närää pahimmassa puritaanissa. Viinit eivät ole luomua eivätkä – onneksi – kotimaisia. Pahoittelut vaan Paavo Väyryselle ja muille kotimaisten laatuviinien tuottajille.

Viinejä harrastava anoppi tuo viinin ja samppanjan pientuottajilta Ranskasta. Puritaaneille todettakoon, että auto olisi ajettu Suomeen muutenkin.

Lisää hääblogitekstejä löydät täältä.

Tweet