Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kulutus on pahasta, mutta

26.1.2015

Mynthon-mies

Käyttäjän Mynthon-mies kuva

Kun ostan Mynthon-rasian kioskilta, teen hyvän teon. Olen laittanut pienet euroseni pyörittämään kansantalouden rattaita. Toisaalta olen ostanut muovikääreisen pahviaskin, joka haaskaa luonnonvaroja eikä ole minulle välttämätön.

Sillä niin se on: Jos laitan käden sydämelleni, voin tunnustaa, että pärjäisin ilman mynthoneja. Ihan varma en ole, mutta taisin alkaa syödä niitä säännöllisesti vasta 6–7 vuotta sitten. Pärjäsin siis noin 39 vuotta ilman.

Vuoden 2015 kuluttaja–kansalaiseen kohdistuu kaksi kovaa vaatimusta: kuluttaa ja olla kuluttamatta. Ensinnäkin jokaisen iikan pitäisi pistää kaikki rahansa kulutukseen. Koti- ja maailmanmarkkinat hyytyvät, kun ihmiset eivät osta. Pahinta on, että nyt puhutaan jo deflaatiosta. Hinnat ovat laskusuunnassa, mutta kuluttaa pitäisi, vaikka huomenna, ensi viikolla tai puolen vuoden päästä voisi tehdä edullisemmat kaupat.

Paradoksaalista kyllä, harva tiedostaisi deflaation ongelmatiikkaa, elleivät asiantuntijat hieroisi sitä kuluttajan naamaan joka tuutissa. Tuntuu kuin kuluttajille haluttaisiin nyt opettaa erityistä deflaatiokäytöstä. En ole lainkaan varma, että lykkäisin mynthon-askin ostamista ensi viikkoon siinä toivossa, että sen hinta silloin olisi 10 senttiä halvempi, ellei minua varta vasten neuvottaisi niin tekemään.

Lopputuloksena kaikesta deflaatiokeskustelusta emme edelleenkään kuluta, mutta tunnemme siitä entistä enemmän syyllisyyttä. Meitähän on jo pitkään kehotettu olemaan kuluttamatta, piste. Tätä on korostettu kierrätysvinkeillä, kirpputoreilla, Älä osta mitään -päivillä, tuunausteemaviikoilla, ja kuluttamattomilla kuukausilla.

Eli kulutamme tai emme, syyllisyyttä on tarjouksessa. Kai se on niin, että lyhyellä tähtäimellä voisimme olla onnellisia, jos taloudella menisi hyvin, ja voisimme taas kuluttaa innolla. Pitkällä tähtäimellä koko niin sanottu paska sitten kaatuukin niskaamme länsimaisen sivistyksen romahtaessa ympäristökatastrofiin ja omaan mahdottomuuteensa.

Eduskuntavaalit ovat tulossa. Ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen povari ennustaakseen, että lyhyen tähtäimen taloushyöty tulee hallitsemaan vaalikeskustelua. Liian utooppista olisi ajatella, että  talouden laskukautta käytettäisiin sopeuttamaan yhteiskunta matalamman luonnonvarojen kulutuksen tasolle. Kuka sellaista edes ryhtyisi ajamaan?

Ei taida olla tähänkään paradoksiin mitään ratkaisua. Mutta tein sentään jotain, kun ostin mynthoneja. Kun vaan tietäisi mitä.





Viite