Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Kuinka media vallataan? Tapaus Talvivaara

8.11.2013

Sammeli Heikkinen

Käyttäjän Sammeli Heikkinen kuva

Valitse vaikea aihe, kokoa nimekäs asiantuntijaryhmä, luo yhteydet päättäjiin ja järjestä itsesi A-studioon. Siinä se.

En väitä, että ympäristökonsultti Tuula Pohjolan Talvivaara-ryhmä olisi perustettu julkisuusoperaatiota varten. Pohjolan mukaan ryhmä perustettiin täysin hänen omasta aloitteestaan, vapaaehtoispohjalta ja ympäristön etua ajatellen.

Tämä ei poista sitä, etteikö ryhmällä tai ainakin sen kahdella ydinjäsenellä – Pohjolalla ja Aalto-yliopiston professorilla Kari Heiskasella – näyttäisi olevan asiassa selvä agenda: Talvivaara on pidettävä toiminnassa, jotta ympäristöriskit voidaan minimoida.

Näkemyksessä ja sen lobbaamisessa ei ole mitään pahaa. Mutta siinä on, ettei media käsittelee sitä totuutena.

Kelataanpa taaksepäin keskiviikkoiltaan. A-Studiossa esitetään lyhyt insertti Talvivaarasta. Sen jälkeen studiossa haastatellaan Tuula Pohjolaa, joka esitellään tekniikan tohtorina. Pohjola kertoo koonneensa asiantuntijaryhmän keväällä selvittämään Talvivaaran ympäristöasioita.

Ja sillä hyvä. Ratkaisevaksi arvioidun tulosjulkistuksen aattona illan tärkeimmällä ajankohtaisohjelmapaikalla pääaiheesta kertoo asiantuntija, joka ei ole aiemmin ollut julkisuudessa Talvivaaraan liittyen. Tällä on tukenaan ryhmä, jota ei edes nimetä.

Löperössä haastattelussa Pohjola saa kertoa muun muassa, ettei kaivosta voi sulkea noin vain. Bioliuotusprosessin pysäyttämiseen menee hänen mukaansa "useampi vuosi". Sen jälkeen Pohjola vakuuttaa, että liuotusprosessi toimii Suomessakin.

Kaivoksen sulkemisen vaikeutta – tai mahdottomuutta – korostava viesti on sama, jota Pohjolan ryhmään kuuluva professori Heiskanen on toistanut mediassa ainakin vuoden verran. Myös Vihreässä Langassa. Seuraavana päivänä elinkeinoministeri Jan Vapaavuori perusteli kaivoksen pelastamiseen pyrkimistä samalla argumentilla.

Samana päivänä eli torstaina Tuula Pohjolasta tuli myös Helsingin Sanomien bioliuotusasiantuntija, joka vakuutti, että homma periaatteessa toimii. Jutussa viitataan myös Tampereen teknillisen yliopiston professoriin Jaakko Puhakkaan, mutta selväksi ei käy, onko tätä haastateltu suoraan. Käsitys kaivoksen pysäyttämättömyydestä oli perjantaina valunut faktaksi pääkirjoituksiin (esim. Kaleva, Helsingin Sanomat).

Ylellä Pohjola oli edelleen asiantuntija, jota tituleerattiin "Talvivaaraa tutkineeksi tekniikan tohtoriksi". Nyt arvio kaivoksen sulkemisen aikataulusta oli venynyt peräti yhdeksään vuoteen. Pohjola myös arvioi, että konkurssin tullessa kaivoksen ympäristöasiat jäisivät ehkä kokonaan hoitamatta.

Vähän yli vuorokaudessa Pohjola ja tämän asiantuntijaryhmä nousivat julkisuuspimennosta Talvivaara-uutisoinnin ilmaherruuteen.

Mitään salaliittoteoriaa tästä ei tarvitse vääntää. Ulostulon ajoitus oli mainio, olipa se suunniteltu tai tai ei. Samoin Pohjolan ryhmää auttoi se, että se profiloitui A-studion avustuksella riippumattomaksi ja puolueettomaksi.

Mediahan tarvitsee asiantuntijalausuntoja, mieluiten juuri riippumattomilta ja puolueettomilta asiantuntijoilta. Ja kun asia on sellainen, josta toimittaja ei juuri mitään ymmärrä, tämän asiantuntijan näkemyksestä tulee totuus.

Kari Heiskasen näkemys Talvivaarasta on ollut jo ennen ryhmään liittymistä se, että kaivos kannattaa pitää käynnissä, sillä silloin siitä aiheutuu ympäristölle vähiten haittaa. Pohjola on toistanut tätä näkemystä puhumalla kaivoksen sulkemisen vaikeudesta. Pohjolan mukaan ryhmän aktiivisimmat jäsenet ovat olleet hän ja Heiskanen.

Emme tiedä asiantuntijaryhmän toiminnasta vieläkään juuri mitään. Pohjolan mukaan ryhmä on tehnyt Talvivaaran tilanteista analyysejä, mutta ne on tarkoitettu vain päättäjien käyttöön eivätkä ole julkisia.

Ryhmässä on mukana myös professori Jaakko Puhakka, joka on ollut itse kehittämässä Talvivaaran bioliuotusprosessia. Siten hän varmasti tuntee prosessin periaatteet. Mutta miten hyvin hän ja muu ryhmä tuntevat Talvivaaran nykyisen tilanteen? Puhakka kertoi minulle eilen puhelimessa koko ryhmän käyneen Talvivaarassa kerran.

Pohjolan ryhmän näkemys saattaa olla oikea. Epäilemättä asiantuntijaryhmän jäsenet itse uskovat, että näin on. Mutta kannattaako se nostaa kritiikittä totuudeksi, kuten nyt on tehty?

Talvivaaran bioliuotusprosessi ei ole pysäyttämätön. Kukaan asiaan perehtynyt ei myöskään ole väittänyt, että kaivos voitaisiin vain panna kiinni ja heittää avaimet kaivoon. Vaikka Talvivaara olisi toiminut odotetusti, se olisi pitänyt ajaa toiminnan lopuksi alas ja tarkkailla tilannetta vuosikausia.

Kaivoksen sulkemisesta on suunnitelma myös kaivoksen ympäristöluvassa. Ilmeisesti sama suunnitelma on myös uuden ympäristöluvan hakemuksen liitteenä.

Talvivaaran kaivosalue joudutaan joka tapauksessa sulkemaan huolella ja sitä täytyy seurata pitkään, suljettiinpa se sitten ensi vuonna tai viiden vuosikymmenen päästä.

Vaikka yhtiö menisi konkurssiin, ympäristölupa sitoo edelleen konkurssipesää. Talvivaaralla on myös yli 31 miljoonan ympäristövakuus luottovakuutusyhtiö Atradiuksesta. Se maksetaan Kainuun ely-keskukselle konkurssitilanteessa tai jos yhtiö ei muuten voi hoitaa ympäristövelvoitteitaan.

Konkurssikaan ei siis tarkoita sitä, että hanskat lyötäisiin naulaan ja portti lukkoon.

Nyt julkisuudessa esitetään, että Talvivaaran suhteen vaihtoehdot ovat hallitsematon ja kallis konkurssi tai yhtiön pelastaminen valtion rahoilla. Tämän ajatusmallin mukaan akuutti kassakriisi ja kaivosalueelle kertyneet ongelmat ovat ne, joiden yli on kivuttava jotta kaivos voi alkaa toimia ja jauhaa rahaa.

Pohjolan ryhmän näkemykset ovat kenties houkuttelevia juuri siksi, että ne sopivat tähän malliin.

Mallin ongelma on se, että se olettaa Talvivaaran sydämen, bioliuotusprosessin, olevan kunnossa. Kaivoksen liuotus toimii, mutta ei tarpeeksi hyvin. Tämän vuoden aikana metallitehtaalle tulevan liuoksen nikkelipitoisuus on ollut keskimäärin gramma litrassa. Tavoitepitoisuus on ainakin kolme kertaa korkeampi. Siihen Talvivaarassa on päästy noin kuukauden ajan vuonna 2011.

Voikin olla, että Talvivaaraa tukemalla saadaan valtion käsiin kaivos, joka ei toimi koskaan toivotusti, eikä tuota koskaan voittoa.

Tai voi olla, että muutaman vuoden kuluttua Talvivaara toimii luvatusti, eikä kuormita ympäristöä kohtuuttomasti. Tuohon vaihtoehtoon itsekin uskoisin mieluiten: Siinä pelastuisivat työpaikat, sijoittajien rahat ja jossain määrin ehkä ympäristökin.

Aina tarinat eivät vain pääty onnellisesti.

Paras tietämys bioliuotuksen todellisista mahdollisuuksista on Talvivaaralla. Mutta voisiko kaivosyhtiö koskaan myöntää, ettei homma ehkä toimikaan?

Voi olla, että Talvivaaran käsiin on jäänyt vain huonoja kortteja. Siinä tilanteessa voi joko bluffata tai luovuttaa.

media  kaivosteollisuus  talvivaara 





Viite