Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Tapaus Telanne

Mediapyövelit.
Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Taneli Heikka vuorottelee palstalla mediakriitikko Kaino Riesun kanssa, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä.

Mediapyövelit mestaavat sopuleita. Taneli Heikka vuorottelee palstalla mediakriitikko Kaino Riesun kanssa, joka käyttää koston pelossa nimimerkkiä.

10.5.2011

Taneli Heikka

Sitä päätöstä olen katunut. Istuin palaverissa 1.10.2008, kun kuulin, että Johanna Korhonen on irtisanottu Lapin Kansan päätoimittajan paikalta. En kuunnellut sydäntäni.

Päätin, että uutisen tehkööt muut, ei Alma Median Helsingin toimitus, jonka esimies olin. Esimieheni hyväksyivät ratkaisun. Se oli väärä.

Kaduttaa, koska olin luomassa ennakkotapausta. Asetuin jatkumoon, jossa toimitus pelkää oman konsernin liiketoimintajohtoa.

Korhosen oikeusjutusta Almaa ja Kai Telannetta vastaan uutisoitiin taas keskiviikkona 4.5.2010. Helsingin Sanomien oma toimittaja teki jutun. Alman lehdet julkaisivat STT:n uutisen. Alman Kauppalehti ei kertonut sanallakaan, että suuren pörssiyrityksen toimitusjohtaja oli leivättömän pöydän ääressä.

Tiedotusvälineen uskottavuus mitataan, kun omassa pesässä kosahtaa. Kovien uutisten tekeminen itse on prestiisikysymys. Perustelin itselleni, että STT:lle ja Alman paikallistoimituksille annettu uutisointi varmistaisi puolueettomuuden, koska olemme niin lähellä isäntäkonsernia ja Telannetta, toimituksen nimeä myöten.

Puppua. Olin salaa tyytyväinen, etten joutunut tikullakaan koskemaan siihen uutiseksi kutsuttuun sontaläjään ja hymyilemään Telanteelle hississä seuraavana aamuna. Ja ”Kaitsun” kanssa palavereissa istuvat esimieheni Almassa luultavasti ajattelivat samoin. Olimme pelkureita ja olimme väärällä alalla.

Kyseessä oli oikea, iso uutinen: ”Lapin Kansan uudelle päätoimittajalle potkut – tasa-arvosota syttyi”, Hesari revitti seuraavan päivän etusivullaan jutussa, jota oli tehnyt vähintään viisi oman toimituksen toimittajaa (2.10.2008).

Osittain kyse on Hesarin riemusta lyödä kilpailijaa. Se haisee. Seuraavan kerran kun Sanomilla kuohuu, odotukset Hesarin uutisoinnin volyymista ovat korkealla. Ja missä viipyvät hauskat minireportaasit Erkkojen roskalaatikoilta?

Mutta näin on jatkettu. Hesari on pitänyt luupissa Korhosen ja Alman taistelua. Siihen on kiteytynyt homojen ja lesbojen vapaustaistelua, työelämän tasa-arvotaistelua ja median johtotehtäviin liittyvää demystifiointia. Hyvä niin.

”Tästä tulee vuosisadan tasa-arvotaistelu”, Pekka Haavisto ennusti. Aineksia siinä on, ja Hesari otti siitä kaiken irti. Kaduttaa.

Vaikka toimitukseni toimittajat myöhemmin tekivät hienoja juttuja aiheesta, tuona uutispäivänä näytin kehnoa esimerkkiä. Jäin juoksuhautaan kyyhöttämään kun luodit vinkuivat.

Noina pieninä hetkinä ratkaistaan laatujournalismin kohtalo.

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja toimittaja. Kirjoitus on julkaistu alun perin 6. toukokuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.





Viite