Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
22.3.2010
Kirjoittaja on kirjailija ja lakimies, joka oli lapsena ihastunut prinsessa Leiaan. Lisää Tontin blogikirjoituksia löydät täältä.
Englantilaisen työvoimatoimiston turvamies ohjasi äskettäin Chris Jarvisin, 31, ulos, koska hän ei suostunut laskemaan huppuaan. Jarvis valitti asiasta kirjeitse ja sai anteeksipyynnön.
Henkilökunnalla oli kyllä oikeus vaatia asiakkaita riisumaan kypärät ja huput turvallisuussyistä, mutta nyt kyse olikin uskonnosta.
Chris Jarvis on nimittäin jedi-uskontoa tunnustava jedi-ritari, jolle huppu on osa uskonnollista vakaumusta.
Tapaus kuulostaa vitsiltä, mutta se liittyy monimutkaiseen asiavyyhtiin, yksilönvapauden rajoihin ja uskontoihin liberaalissa yhteiskunnassa.
Kuumin kysymys on tällä hetkellä burka, vartalon ja kasvot peittävä vaate, jonka kieltämistä julkisilla paikoilla on esitetty Ranskassa, osin siksi, että sitä pidetään naisten alistamisena.
Periaatteessa liberaalin yhteiskunnan lähtökohta on tietysti se, että ihminen saa pukeutua miten haluaa. Ja yleensäkin puuhailla mitä tykkää, kunhan ei tekemisillään vahingoita muita.
Mutta tämä abstrakti lähtökohta ei juuri auta käytännön ongelmien äärellä. Mitä voidaan vaatia turvallisuuteen vedoten ja mitä uskonnonvapaus tarkoittaa käytännössä?
Puhumattakaan siitä, että liberaalin demokratian lähtöoletusta, vapaasti tekemisistään päättävää ihmistä ei ole käytännössä olemassa. Perinteet ja monimutkaiset valtasuhteet vaikuttavat meihin kaikkiin, täysin vapaita tekoja ei todellisuudessa ole.
Käytännön tasolla ihmiset ovat enemmän tai vähemmän vapaita, tilanteesta ja yksilöstä riippuen. Ihmisten voimaannuttaminen oman elämänsä hallinnan suhteen (eli todellisen valinnanvapauden lisääminen) kallistaa harkinnan, minun mielestäni, burka-kiellon kannalle.
Kuten jedi-ritari Jarvis, myös British Airwaysilla työskennellyt Nadia Eweida on puolustanut oikeuttaan ilmaista uskoaan. Häntä vaadittiin pistämään piiloon kaulassa hyvin näkyvästi roikkuva risti, koska se oli ristiriidassa yhtiön pukeutumisohjeiden ja työasun kanssa.
Kysymys ei ole taaskaan helppo. Mikä on syrjintää ja mitä työnantaja voi edellyttää työntekijältä? Tässä tapauksessa oikeus päätyi - mielestäni oikein - siihen, että yhtiö saa vaatia työntekijältä pukeutumisohjeiden noudattamista. Korun pitämistä esillä työaikana ei voi pitää uskonnonvapauteen liittyvänä perusoikeutena.
Koulu on paikka missä vastaavat ongelmat nousevat toistuvasti esiin. Kun uskonnolle on kerran annettu rooli koulussa, joudutaan tulemaan toimeen koko ajan lisääntyvien perinteiden ja vakaumusten kanssa. Löytyykö Suomesta jedi-uskonnon opettajaa, jos vanhemmat keksivät sellaista vaatia?
Kateeksi käy ranskalaisia, joiden malli säästää käytännön työtä tekevät ihmiset monelta vaivalta. Ranskassa sekä uskonnon opetus että uskonnon näkyvä esiintuominen kouluissa on kielletty: ei huiveja, ei isoja ristejä, ei kipa-hattuja, ei jedi-huppuja. Ratkaisu on johdonmukainen, tasa-arvoinen ja vähentää konflikteja.
Tweet