Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Blogi

Luonnollisen viinin manifesti

francoterpin.com

Suvun voimin. Koko Terpinin suku on läsnä sadonkorjuussa: isoisät, serkut, sedät. francoterpin.com

Suvun voimin. Koko Terpinin suku on läsnä sadonkorjuussa: isoisät, serkut, sedät.

2.3.2009

Lena Björklund

Voisi luulla, että luonnollisuus on viinintuotantoon pyrkivä uusi nouseva trendi, niin usein olen siihen viime aikoina törmännyt. Viimeksi pari viikkoa sitten Koillis-Italiassa, jonka viinituotannon jo luulin tuntevani läpikotaisin. Enpä tuntenutkaan.

Sloveniaan rajautuva osa Friuli Venezia Giulian lääniä on tämän viinialueen arvostetuinta aluetta. Nykyään monet sen kiinnostavimmista tuottajista ovat italiansloveeneja: Dario Princic, Benjamin Zidarich, Franco Terpin.

Kaikki kolme kuuluvat viinintuottajien liikkeeseen nimeltä VinNatur. Siinä viininviljelyä pyritään palauttamaan luonnollisemmaksi ja käsityöpainotteisemmaksi. Liikkeeseen kuuluu viininviljelijöitä eri poolilta Italiaa, mutta myös Sloveniasta ja Ranskasta.

Kun yhdistys perustettiin, syntyi heti ongelma: kuka sopisi puheenjohtajaksi, kun jäsenistöön ei kuulu suuria viinitaloja. Voiko talonpoika olla puheenjohtaja?

Syntyi myös sen verran erimielisyyttä strategiasta, että liike heti jakautui kolmeen: VinNaturin rinnalle eriytyivät ryhmä Vini veri ja Triple A.

Viime mainittu näyttää netissä aika nuukahtaneelta, toisin kuin kaksi ensimmäistä. Ryhmät ovat joka tapauksessa palaamassa yksiin porukoihin.

Kuulin sen Franco Terpiniltä, jonka tilalla kävin. Hänen viiniköynnöksensä kiemurtelevat Gorizian kaupungin lähistöllä olevilla kukkuloilla, joilta on näköala suoraan Sloveniaan.

Terpinin nettisivut ovat ainoastaan italiaksi, mutta niillä on ihania mustavalkoisia kuvia hänen viljelyistään – ja Franco Terpinin sloveenikorostuksella puhuttua italiaa.

Terpin puhuu VinNaturista manifestina.

Siihen kuuluvat viinintekijät eivät käytä hyönteis- tai rikkaruohomyrkkyjä eivätkä kemiallisia hiivoja, eivät suodata viiniään. Terpin itse korostaa myös viininkorjuun ja -valmistuksen hitautta, prosesseja ei pakoteta ja rypäleet korjataan kuvissa näkyviin pieniin laatikoihin rauhallisesti.

Koko suku on mukana sadonkorjuussa: hänen kaksi lastaan, hänen isänsä, setänsä, serkut, muut sukulaiset.

Vanhimmat viininköynnökset ovat 50-vuotiaita, nuorimmat olivat vielä jokin aika sitten 15-vuotiaita, mutta Terpinin vuokrattua pari hehtaaria maata Slovenian puolelta, hän on istuttanut sinne uusia viiniköynnöksiä.

Goriziassa, joka on ihan kiinni valtakunnan rajassa, on aivan mainio enoteca nimeltä Piazza Grande Wine Cafe. Siellä on varattu oma paikkansa seudun "luonnollisille" huippuviineille. Maistoin siellä Dario Princicin aivan uskomatonta usean valkoviinirypäleen sekoiteviiniä. Siellä myös tutustuin Terpinin viineihin.

Näissä viineissä on jotain sellaista, mitä en ole missään aiemmin maistanut. On vaikea löytää sanoja: jotain syvällistä, herkkää ja sanoin kuvaamattoman maukasta. Aitoa hedelmää.

Kun sitten maistoin lisää Terpinin tilalla, käsitys vain vahvistui. Perhe otti minut vastaan, vaikka soitin tilalle päähänpistosta. Olin lähtenyt päivän retkelle junalla Goriziaan ja ottanut pyörän mukaan.

Terpinin isä möi vain rypäleitä. Terpin pullotti ensimmäiset viininsä vuonna 1993. Hän tuotti tavanomaisesti aikansa, sitten mieli muuttui. Hän sanoo, että hänen ajattelussaan tapahtui muutos. Hän tähtää biodynaamisen viinin tuottamiseen ja eräs ranskalainen viljelijä käy häntä opettamassa. Mutta se vie aikansa, suljetun järjestelmän luominen.

Jo nyt tuotanto on hyvin luonnonmukaista eikä se muutu huonoina vuosina. Huonoina vuosina Terpin tekee Quinto Quarto -nimistä viiniä, johon hänen tyttärensä on tehnyt etiketin. Nimi liittyy ruhon paloittelemiseen neljään osaan, jotka saivat rikkaat; köyhät joutuivat tyytymään sisälmyksiin ja muuhun jäämään, eli Quintoon.

Terpin pitää siitä, että luonnonmukaisesti ja luontoa kunnioittaen valmistettu viini on joka vuosi erilaista. Koomista kylläkin, hänen Quinto Quartonsa on saanut Slow Foodin Super Whites -maininnan.

Että voi se olla hyvää se huononkin viinivuoden viini. Ei tarvitse osata ulkoa hyviä viinivuosia, pitää tietää hyvät viinintekijät!

Italiassa ei ole aina ollut helppoa olla sloveeni. Fasismin aikana sloveenin kieltä ei voinut puhua, jos halusi töitä. Silloin lapsille opetettiin kieltä maanalaisissa kouluissa, Terpin kertoi.

Hän on naimisissa ihkaitalialaisen kanssa. Perheessä puhutaan kahta kieltä: isä puhuu tytöilleen sloveenia, äiti italiaa. Koulua tytöt käyvät sloveeniksi. Sen verran ajat ovat parantuneet, että he sillä kielellä voivat opiskella myös yliopistossa Goriziassa aikanaan.

Terpin laajentaa parhaillaan viinitilansa. Kun laajennus on tehty, hän tavoittelee 25 000 pullon vuosituotantoa, ei enempää. Tuotanto on hänestä pidettävä pienimuotoisena, jotta siinä ei tarvitse hermostuttaa rypäleitä, orgaanista materiaa, turhalla hoppuilulla.

Lisää vihreitä viiniblogeja löydät täältä.







Viite