Tahdon asioita

9.1.2009

Elina Hirvonen

Gazan sota. Talouskriisi. Ilmastonmuutos. Irakin sota. Afganistanin sota. Somalian sota.

Maailmanpoliittisen tilanteen kannalta tämä vuosi ei alkanut hilpeissä merkeissä.

Silti hivenen lohdullista on, että pian maailman toistaiseksi ainoan supervallan ohjaksiin astuu ihminen, jonka vaalikampanjan motto oli Yes We Can.

Minua ei ole koskaan vakuuttanut teoria, jonka mukaan maailmanpolitiikan tärkein rintamalinja kulkee toisiaan vastaan taistelevien sivilisaatioiden välillä.

Uskon, että tärkeimmät erot kulkevat alueesta, kulttuurista ja uskonnosta riippumatta fanaattisuuden ja maltillisuuden, fundamentalismin ja pluralismin, ehdottomuuden ja kompromissikyvyn välillä.

Ja sen välillä, uskommeko ihmiskuntaa koettelevien kriisien olevan väistämättömiä vai ajattelemmeko ihmisten aiheuttamien kriisien olevan ihmisten ratkaistavissa.

George W. Bushin lanseeraamassa terrorisminvastaisessa sodassa merkittävää ei ollut sen oletettujen osapuolten ideologioiden erilaisuus, vaan niiden surullisen ironinen samankaltaisuus.

Molempia yhdisti uskonnollinen ja ideologinen fundamentalismi, usko voimankäyttöön diplomatian sijaan ja fanaattinen idealismi – tai sellaisen kaapuun puettu kyynisyys – analyyttisen pragmaattisuuden sijaan.

Myös Gazan kriisin osapuolia, Hamasia ja Israelia, sekä molempien kansainvälisiä tukijoita, yhdistää haluttomuus kompromisseihin, joita kriisin ratkaiseminen vaatisi.

Kiistelyssä siitä, kumpi osapuoli on tehnyt enemmän pahaa, ei koskaan päästä yhteisymmärrykseen. Se ei silti tarkoita, etteikö alueen konfliktille voi ja pidä löytyä ratkaisua, jonka kanssa kaikki osapuolet pystyvät elämään ja joka murtaisi pohjan molempien osapuolten fanaattisimpien argumenteilta ja kannatukselta.

Yhdysvalloissa presidentti John F. Kennedy nosti Yes We Can -ajattelun ohjenuoraksi kesäkuussa 1963 pitämässään rauhanpuheessa. Puhe, joka vaati amerikkalaisia uskomaan yhteistyöhön vihollisen kanssa, muutti historian suunnan.

Sen jälkeen Yhdysvallat ja Neuvostoliitto allekirjoittivat osittaisen ydinkoekiellon. Suhteet alkoivat lientyä tilanteessa, jossa vastakkainen kehitys olisi ollut katastrofi.

Samassa puheessa Kennedy kehotti täydellisen rauhan tavoittelun sijaan keskittymään käytännöllisiin askeliin, jotka eivät perustu koko ihmiskunnan yhtäkkiseen muuttumiseen, vaan asteittaisiin muutoksiin ihmisten ylläpitämissä instituutioissa.

Toivotan tälle vuodelle tervetulleiksi pragmaattisuuden ja maltillisuuden, analyyttisyyden ja kyvyn kompromisseihin. Menneeksi toivotan fanaattisuuden ja fundamentalismin, riippumatta siitä millaisia arvoja ne ajavat.

Ja toivotan tervetulleeksi uskon, että kaikkiin maailmaa nyt horjuttaviin ongelmiin voi löytää ratkaisun. Ei täydellistä tai kaikkia tyydyttävää, mutta sellaisen, jonka kanssa voi elää.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet