Matkailu ei avarra

25.10.2019

Auli Viitala

Ilmastotietoisuus on muotia. Siksi keskiluokka vääntää kättä siitä, kumpi tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä: laivamatka vai lento. Vastaus on tietenkin, että tuottaa.

Matkustaminen kuluttaa luonnonvaroja. Meidän on pakko vähentää kulutusta, joten meidän on vähennettävä matkustamista. Tai oikeastaan ei ”meidän”.

Vaan niiden, jotka matkustavat paljon. Siis keskiluokan.

On aika luopua ajatuksesta, että matkailu olisi itseisarvo, jota ilman ei voi elää. Ei se ole, eikä mikään perusoikeuskaan.

Keskiluokka pitää sitä oikeutena, mutta keskiluokka pitää monia muitakin ylellisyyksiä välttämättömyytenä. Esimerkiksi lapsiperhe kuulemma ”tarvitsee” auton. Hah!

Hyvä uutinen on, että meitä on huijattu: matkailu ei avarra.

Turismi on järjestetty niin, ettei matkailija joudu kohtaamaan kohdemaan todellisia ongelmia tai muutakaan liian epämukavaa. Ylivoimaisesti suurin osa matkailusta on silkkaa hemmottelua. Hyväosaiset tapaavat toisia hyväosaisia hotelleissa, uima-altailla, järjestetyillä vaelluksilla tai safareilla.

Kaamos synkkenee Suomessa. Niinpä Facebookissa törmää taas usein päivitykseen, jossa joku on törmännyt tuttavaansa lomalla tuhansien kilometrien päässä. Minullakin on takavuosilta tällaisia kokemuksia.

Silloin on tapana huudahtaa: ”Pieni maailma!”

Se on pötyä. Maailma on oikeasti tosi suuri ja ihmisiä maailmassa tosi paljon. Jos ihminen törmää kaltaisiinsa minne ikinä meneekin, voikin kysyä, onko pientä vain se maailma, jossa ihminen itse liikkuu?

Vaikka yrittäisi kasvaa ihmisenä, menemällä luontomatkalle tai joogaretriittiin, luonnonvaroja kuluu yhtä paljon kuin muussakin matkustamisessa. Ainoa hyötyjä on se, joka tyynnyttelee omatuntoaan uskomuksella henkisestä kasvusta.

Myös joogaretriitissä tai omatoimivaelluksella tavatut ihmiset ovat yleensä matkaajan itsensä kaltaisia, eivätkä edusta mitään uutta ja siinä mielessä avartavaa.

Poorsplainingin nimissä, tässä pieni lista asioista, jotka avartavat varmemmin kuin matkailu.

• Uusien ihmisten kuunteleminen, etenkin niiden jotka vaikuttavat erilaisilta kuin itse. Voit mennä aluksi vaikka vuokrataloyhtiön tupakkapaikalle, jos kuulut keskiluokkaan, mutta et uskalla mennä niin eksoottiseen kohteeseen kuin ruokajakelu (hieno nimi leipäjonolle).
• Suomeen vasta muuttaneiden kanssa puhuminen, ja turvapaikanhakijan auttaminen käytännön asioissa. Jos tämä on sinulle liian eksoottista, mene edes olemaan hiljaa johonkin paikkaan, jossa maahanmuuttajia on paljon. Oma lempparimatkakohteeni Helsingissä on Itiksen vanha ostari Puhos, jossa on hieno tuhannen ja yhden yön meininki – ja se tuoksu!
• Kirjallisuus. Ei tarvinne selityksiä. Myös muu taide.
• Kyykistyminen lapsen tasolle. Tarkoitan nyt konkreettista laskeutumista polvista joustamalla, sillä henkisesti et ole sen ylempänä kuin pikkuihmiset. Kuuntele, kysy, kerro omista ajatuksistasi ja kuuntele lisää. Kuka tahansa lapsi käy, mutta vieras avartaa enemmän kuin oma, jolle olet jo opettanut oikeat vastaukset kysymyksiisi.
• Raitis ilma, vesi, nopea verenkierto ja hidas ajattelu.

Siinä pientä alkua. Kun olette tehneet nämä, kerron lisää.

PS. Toki turismi on pelastanut monia absoluuttiselta köyhyydeltä ja hyväksikäytöltä. 1950-luvulla Kanariansaarilla myytiin lapsia merimiehille, kun heitä ei muuten pystytty pitämään hengissä. Nyt Kanariansaarilla menee suht hyvin, kiitos turismin. Ainakin kunnes suuri osa saarista jää meren alle.

köyhyys 

Tweet