Miksi talouskriisi ei ole hysteriaa, mutta ilmastokriisi on?

31.5.2019

Riikka Suominen

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Ilmastokriisi, hätätila, romahdus ja kuumeneminen. Niitä sanoja englantilainen laatulehti Guardian käyttää nykyään säyseämpien ilmastonmuutoksen ja lämpenemisen sijaan.

”Haluamme varmistaa, että olemme tieteellisesti täsmällisiä, kun kerromme lukijoille tästä erittäin tärkeästä aiheesta”, Guardianin päätoimittaja Katharine Viner perustelee.

Lehti perustelee, että tutkijat ja järjestöt, kuten YK, käyttävät nykyään voimakkaampia sanoja tilanteen kuvaamiseksi. Iso-Britannian parlamentti julisti tässä kuussa ilmastohätätilan.

Suomessa äänenpainot ovat olleet maltillisia, mutta täälläkin jokin on muuttumassa.

Ensimmäisenä linjaansa muutti Apu-lehti. Se ilmoitti tällä viikolla alkavansa käyttää ilmastokriisi sanaa.

Helsingin Sanomien arkiston perusteella ilmastokriisi-sanaa on käytetty säästeliäästi. Hiukan useammin sana näyttäisi toistuneen vuosina 2008–2009, jolloin elettiin edellistä ilmastonosteen aikaa. Al Goren Epämiellyttävä totuus -elokuva oli herättänyt ihmiset. Kööpenhaminan ilmastokokoukselta odotettiin paljon.

Ilmastokriisi teki comebackin viime vuoden helmikuussa, kun silloinen valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) kirjoitti Hesarin Vieraskynä-palstalla, että ”Ilmastokriisin ratkaisu on mittakaavaltaan täysin poikkeuksellinen haaste”.

Viime vuonna myös muualla Hesarissa alkoi toisinaan nähdä ilmastokriisi-sanaa. Eduskuntavaalien alla lehden vaalihaastatteluissa oli vakiokysymys: ”Kertokaa ainakin yksi asia, josta meidän on luovuttava ilmastokriisin vuoksi”.

Me Vihreässä Langassa olemme käyttäneet termiä ilmastokriisi viime keväästä saakka. Aluksi se tuntui  radikaalilta ja turhankin kantaaottavalta.

Mutta viimeistään sen jälkeen, kun IPCC julkaisi puolentoista asteen raportin, on tuntunut harhaanjohtavalta olla puhumatta kriisistä.

Olen pohtinut, miksi talouskriisi-sanassa ei ole samanlaista rajuutta ja aktivismintuoksua kuin ilmastokriisi-sanassa.

Taloustoimet ovat järkeviä, talouskriisi on oikea kriisi ja taloustieteilijä on viisas. Sanat, joilla media ja päättäjät puhuvat taloudesta ja ilmastosta kertovat siitä, miten asioita painotetaan.

Psykologian tutkijan Kirsti M. Jylhän mukaan on tavallista, että valtavirrasta poikkeavasti ajattelevien argumentit leimataan tunnepitoisiksi ja ryhmäpaineen muokkaamiksi.

Niinpä vaatimukset nopeista ilmastoinvestoinneista ja radikaalit kriisitoimet voidaan keskustelussa yhä kuitata hätiköimisenä, vouhotuksena ja hysteriana.

Pankkien pelastamiseen suunnattuja kriisipaketteja eivät kriitikotkaan kutsuneet vouhotukseksi.

En ole myöskään koskaan kuullut, että luonnontieteilijöistä ja ilmastotieteilijöistä käytettäisiin termiä ilmastoviisas. Taloustieteilijöistä sen sijaan käytetään säännöllisesti käsitettä talousviisaat.

Se on kummallista, koska taloustiede on ihmisten rakentama tiede ja sen väittämät ovat kiisteltyjä. Siten yhden viisas voi olla toisen houkka.

Meidän pitää ottaa ilmastokriisi vakavasti myös kielenkäytössä, sillä sanat ovat tärkeitä.

Sen on huomannut jo ainakin Yhdysvaltain hallinto. Toissa vuonna se yritti estää energiaviranomaisia ja tutkijoita puhumasta ilmastonmuutoksesta. Nyt se puhuu fossiilisesta polttoaineesta, nestemäisestä maakaasusta, termillä vapauden kaasu.

ilmastokriisi  retoriikka  taloustiede  talouskriisi  eurokriisi