Lanka arvioi: Win Win

26.8.2011 11.11

Lasse Leipola

Aidompi versio republikkaniunelmasta

Win Win on amerikkalaista elokuvaa parhaimmillaan: aito, maanläheinen ja koskettava.

Sen suurin heikkous on se, että se tuo väistämättä mieleen kaksi vuotta sitten ilmestyneen elokuvan Elämä pelissä, josta Sandra Bullock sai parhaan naispääosan Oscar-palkinnon.

Molemmissa keskiluokkainen lapsiperhe ottaa hoidettavakseen syrjäytyneen nuoren, joka paljastuu urheilulahjakkuudeksi.

Mutta siinä missä Elämä pelissä näytti George W. Bushin kristillistä oikeistoa parhaimmillaan, Win Win on raadollisempi ja aidomman tuntuinen. Se myös välttää halvat tilaisuudet kalastella katsojan kyyneliä. Win Winin hahmot eivät ole liikuttavan hyviä tai viattomia pyhimyksiä vaan oman elämänsä monimutkaisissa valinnoissa painivia ihmisiä.

Sekin kertoo paljon, että Elämä pelissä -elokuvassa perheeseen otetun nuoren epäluulo uutta perhettä kohtaan osoittautuu väärinkäsitykseksi, mutta Win Winissä epäluulo uusien vanhempien vilpittömyyttä kohtaan paljastuu aiheelliseksi.