Vihreän Langan logoVihreän Langan logo

Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019

Kuka päättää asioistasi

Iiro Törmä

Muovailuvahasta muotoiltu kuntalainen.
Iiro Törmä

16.5.2008 12.10

Laura J. Rantanen

Harva suomalainen tietää ja vielä harvempaa kiinnostaa.

Perusopetus, päivähoito, lastensuojelu ja sairaanhoito. Vanhus- ja vammaishuolto, päihdehuolto ja toimeentulotuki. Kadut, kirjastot, kansalaisopistot, koirapuistot ja urheilukentät.

Suomalaisten rakastama hyvinvointivaltio tulee lihaksi kunnissa.

Kunta kaitsee ja hoitaa meidät kehdosta hautaan, joten luulisi, että meitä kiinnostaa vaikuttaa sen tekemiin ratkaisuihin ja siihen, kuka ratkaisut tekee. Muttei kiinnosta.

Kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus on huomattavasti pienempi kuin valtiollisissa vaaleissa. 2006 presidentinvaaleissa äänesti 77,2 prosenttia äänioikeutetuista, kun taas edellisissä kuntavaaleissa 2004 äänestysprosentti oli 58,6. Sitä edellisellä kierroksella prosentti jäi 55,9:ään.

Presidentillä on päätösvaltaa eniten ulkopolitiikassa, joka ei kansaa juuri kosketa. Joku tässä mättää – eivätkö ihmiset tiedä, että heidän arkeensa suoraan vaikuttavat päätökset tehdään kuntatasolla?

”Sanoma ei ole mennyt kuntalaisille perille. Esimerkiksi koulutoimeen, päivähoitoon ja liikenteeseen liittyvät konkreettiset ratkaisut tehdään kunnissa, ei niitä valtion taholta sanella. Ihmisillä on heikko tietämys siitä, missä asioista päätetään. Valtion ja kuntien tehtävänjako ei ole selvillä”, Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen sanoo.

Ryynäsen mukaan tietovajeesta kertoo muun muassa se, että kansalaiset tekevät herkästi kanteluita ja valituksia valtion viranomaisille, vaikka monissa asioissa olisi järkevää ottaa ensin yhteyttä kotipaikan kunnantaloon.

Kuntien tehtäväalueet vaihtelevat paljon Euroopan eri maissa. Suomen malli on siitä erikoinen, että meillä ei ole niin sanottua maakuntahallintoa, eli väliportaan hallintoa valtion ja kuntien välissä.

Tästä syystä kunnilla on Suomessa vastuullaan huomattavasti laajempi tehtäväpaletti kuin muualla Euroopassa. Täällä kunnat hoitavat likimain kaksi kolmasosaa yhteiskunnallisesta palvelutarjonnasta.

”Suomessa kuntien yhteiskunnallinen vastuu on suuri verrattuna Manner- ja erityisesti Etelä-Eurooppaan. Täysin vastaavaa mallia ei muualta löydy”, Ryynänen kertoo.

1990-luvulle asti kuntien lakisääteisiin tehtäviin kohdistuva valtion ohjaus ja valvonta oli yksityiskohtaista ja sitovaa. Uusi kuntalaki kuitenkin laajensi kuntien omaa päätösvaltaa ja toimintavapautta hallinnon järjestämisessä ja palvelujen tuottamisessa.

Valtion rahoitus muuttui korvamerkityistä avustuksista könttäsummaksi, jonka kunta voi käyttää mielensä mukaan. Kuntien väliset palvelutasoerot ovat kasvaneet ja sen myötä kansalaisten eriarvoisuus.

Ryynäsen mukaan ongelma kuntien vahvassa itsehallinnossa on kuntien tehtävien ja rahoituksen välinen epäsuhta.

Kuntien lakisääteiset tehtävät ja kuntalaisten subjektiiviset oikeudet ovat lisääntyneet koko ajan 1960-luvulta lähtien, mutta tulopohja ei ole kasvanut samaan tahtiin.

Esimerkiksi muutama vuosi sitten voimaan tullut hoitotakuu tuli kuntien vastuulle. Se on merkinnyt isoa kustannuskuormaa.

Tehtävien ja tulojen epäsuhtaan piti puuttua käynnissä olevalla kunta- ja palvelurakenneuudistuksella, mutta toisin kävi.

”Ikävä kyllä uudistus ei näytä vastaavan peruskysymykseen siitä, miten tehtävät ja talous saatetaan tasapainoon. Paras-hankkeessa kuntien tehtävämäärää ei ole muutettu, vaikka sen yksi tarkoitus oli uudistaa kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa. Hanke on jäänyt rajojen siirtelyksi.”

Paras-hankkeen myötä päätöksenteko-osoitetta on entistä vaikeampi löytää. On sosiaali- ja terveyspiirejä, seutuhallintoa ja kuntayhtymiä – kaikki samentavat ja etäännyttävät päätöksentekoa kauemmaksi kuntalaisesta.

Kuntien puolustukseksi voi sanoa, että niiden tiedotuspolitiikka on sentään toisenlaista kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Jokaisella kunnalla on verkkosivut, joilta tietoa päätöksenteosta saa, jos vain haluaa. Monet kunnat panostavat tosissaan neuvontaan ja palveluhenkisyyteen.

Ryynäsen mielestä äänestysprosenttiin vaikuttaakin suurimmaksi osaksi ihmisten välinpitämättömyys – ei olla kiinnostuneita asioista ja niihin vaikuttamisesta.

”Kuitenkin osallistumiseen tämä meidän kunnallinen järjestelmä perustuu, sitä se itsehallinto tarkoittaa. Kaunis idea ei nyt toteudu, kun suuri osa kuntalaisista jättää oikeutensa vaikuttaa käyttämättä.”

Ryynäsen mukaan oikeuden lisäksi voidaan puhua jopa velvollisuudesta: kuntalaisella on velvollisuus vaikuttaa kuntayhteisönsä toimivuuteen luottamushenkilönä tai vaikka yhdistyksissä ja vapaaehtoistyön kautta. Tässä mielessä suomalainen järjestelmä on virkamiesvetoinen ja kuntalaisia vieraannuttava. Suurin osa katsoo voivansa olla niin sanotusti katsomon puolella.

”Tässä on iso ero verrattuna vaikka Manner-Euroopan maihin, joissa järjestö- ja vapaaehtoistyöllä on ihan toisenlainen perusta asuinympäristöön vaikuttamisessa. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnittelussa ja kaavoituksessa käytetään paljon kansalaisjärjestöjä ideoinnissa ja lausunnonantajina. Meillä ei ole kyetty luomaan toimivia malleja, joihin ihmiset lähtisivät mukaan vaikuttamaan.”

Suomalaisten osallistuminen painottuu valituksiin, jolloin on yleensä jo liian myöhäistä. Kaavoituksessa kuntalaisen vaikuttamismahdollisuudet ovat suurimmat, kun on puhdas paperi, jolle lähdetään hahmottamaan kaavaa. Siinä vaiheessa suomalaiset ovat kuitenkin passiivisia – he heräävät vasta kun suunnitelma on valmis.

Ryynäsen mukaan kuntien nykyään laatimat kaavoituskatsaukset ovat askel parempaan suuntaan. Maankäyttö- ja rakennuslaki vuodelta 1999 velvoittaa kuntia vuorovaikutteisuuteen kaavoituksessa.

”Mutta ei toimintakulttuuri muutu pelkällä lainpykälällä. Se vaatii kasvamista yhteistoiminnalliseen järjestelmään.”

Eli uutta sukupolvea odotellessa. Muutos lähtee Ryynäsen mukaan kouluista.

”Ihmiset pitää kasvattaa näkemään, mitkä ovat heidän vastuunsa ja oikeutensa ja miten asioihin voi vaikuttaa. Ei sen kummempaa.”

Nykynuorison suhteen ei vielä näytä hyvältä. Erään tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten kiinnostus vaikuttamiseen oli vähäisintä Euroopassa. Kuntalehden ja Kuntaliiton maaliskuiseen kyselyyn vastanneista alle 25-vuotiaista jopa lähes neljännes ilmoitti, ettei aio äänestää ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Varmasti sanoi äänestävänsä vain 40 prosenttia.

 

Kunta päättää, mutta sitä ei tiedetä

Vihreä Lanka kysyi viideltä helsinkiläiseltä, tietävätkö he, kuka päättää arkisista asioista. Oikea vastaus kaikkiin kysymyksiin oli kunta.

Kuka päättää...
...opetusryhmien koosta? 3/5 vastasi oikein.
...vanhustenhuollon henkilöstömäärästä? 5/5 vastasi oikein.
...omaishoidontuesta? 1/5 vastasi oikein.
...erikoissairaanhoidosta? 2/5 vastasi oikein.
...toimeentulotuesta? 2/5 vastasi oikein.

Kysymuksiin vastasivat: Heikki Syrjälä, Elina Viljanen, Marjatta Lehtonen, Riku Mattila ja Teresa Järvinen.

kunnat  kuntavaalit 




Viite