Natalia Baer

Onko hän Ison Pajan uusi kuningas?

20.11.2009 10.10

Anu-Elina Lehti

Yleisradion uutistoiminnan päälliköstä Atte Jääskeläisestä povataan Mikael Jungerin seuraajaa.

Hän on Mikael Jungnerin täydellinen vastakohta. Raivostuttavan mukava mies, jolla on peruskoulun opettajan habitus.

Yleisradion uutistoiminnan vastaavan päätoimittajan Atte Jääskeläisen karisma ei perustu kravatittomaan pukeutumiseen tai vitsikkäisiin heittoihin. Hän on matalan profiilin mies, jonka ohutsankaiset silmälasit uppoavat vaaleaan ihoon niin, että niitä tuskin huomaa.

Ylen kellarin käytävällä harmaassa puvussa harppova Jääskeläinen voisi olla kuka tahansa kasvoton virkamies valtionhallinnosta.

Jääskeläistä ei kuitenkaan pidä tuomita seinäpaperiksi. Tästä miehestä povataan Yleisradion uutta kuningasta.

Yleisradion nykyisen toimitusjohtajan Mikael Jungnerin viisivuotinen toimikausi on katkolla huhtikuussa. Jungner ei ole vielä ilmoittanut, onko hän halukas jatkamaan tehtävässään.

Facebookissa ja Youtubessa riehuva suorasuu on etenkin TV2:n Silminnäkijä-ohjelman lautakasajupakan jälkeen ollut vastatuulessa.

Jungnerin seuraajaksi on Jääskeläisen lisäksi povattu muun muassa Kansallisoopperan pääjohtajaa Päivi Kärkkäistä, Kaupan liiton toimitusjohtajaa Juhani Pekkalaa ja Hufvudstadsbladetin päätoimittajaa Hannu Olkinuoraa.

Jääskeläinen on vihdoin juossut pitkän käytävän Ylen radiotalosta maan tasalle työhuoneeseensa. Jos hänestä tulee talon seuraava toimitusjohtaja, hän pääsee katselemaan näköaloja kuudenteen kerrokseen.

Jääskeläinen näyttää kiusaantuvan toimitusjohtajaspekulaatiosta, vaikka hän on jo työntänyt lusikkansa syvälle soppaan.

Hämmentynyt yleisö on viime ajat saanut seurata lehtien palstoilta Mikael Jungnerin ja Sanomien toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen ikuisuusriitaa uutisten verkkolevityksestä ja Ylen rahoituksen tulevaisuudesta.

Lokakuussa ilmestyneessä Kanava-lehdessä Jääskeläinen otti rohkeasti Jungnerin paikan. Artikkelissaan Yle-keskustelun ylilyönnit Jääskeläinen puolusti julkisin varoin tuettua mediaa, mutta pohti myös analyyttisesti nykyjournalismin tilaa.

Virkistävintä tekstissä oli sen sovitteleva sävy: ”Pidän ilmeisenä, että lehdistön ja Ylen on jossain vaiheessa löydettävä rakentavan yhteistyön tavat”.

Nyt mediamaailman Martti Ahtisaari yrittää olla huomaamatta kommunikaattoriaan, joka surisee painostavasti muutaman minuutin välein.

Ikkunasta avautuu kulahtanut koripallokenttä. Jääskeläisen mielestä se kuvastaa Ylen budjetin jälkeenjääneisyyttä. Rahat eivät riitä edes työntekijöiden virkistykseen.

Yleisradion kuntosalin ikivanhat käsipainotkin ovat ilmeisesti lavastusosaston seitkytlukulainen taidonnäyte. Niistä irtoaa yhä mustaa kumia hikisiin käsiin.

Yleisradion ja kaupallisen lehdistön vastakkainasettelulla on pitkät perinteet.

Jääskeläinen kertoo, että Yleisradion arkistosta on löytynyt Sanomalehtien liiton lähettämä kirje vuodelta 1928. Siinä liitto paheksui voimakkaasti Yleisradion aloittamaa kolmatta päivittäistä uutislähetystä. Sen uskottiin tuhoavan suomalaisen lehdistön.

Lopullisesti välit rapautti internet, joka toi kaupallisen lehdistön ja Ylen samalle hiekkalaatikolle. Jääskeläisen mukaan koko maailman uutismedia kipuilee, koska nettiin tuupatut uutiset eivät vieläkään tuota mediataloille rahaa.

”Kun on monta vuotta menty alaspäin ja tulee romahdus, krapula on kova.”

Jääskeläinen kuvaa tämänhetkistä tilannetta mediakentällä paniikiksi. Kaupallinen media tekee Yleisradiosta syntipukkia, vaikka todellinen syyllinen alan ahdinkoon on raju rakennemuutos.

Sanomalehdet suunnittelevat verkkosisältönsä panemista maksulliseksi. Jääskeläisen mielestä se olisi lyhytnäköinen hätäratkaisu.

”Aina tulee olemaan osapuolia, jotka tarjoavat uutiset verkossa ilmaiseksi.”

Atte Jääskeläisen juuret ovat Lounais-Hämeessä, Forssassa. Karjalan Kannakselta lähtöisin oleva isä ja lounaissuomalainen äiti viljelivät pientä siirtolaistilaa ja pyörittivät seitsenlapsista perhettä.

Kuopus Atte omaksui vanhemmiltaan protestanttisen työmoraalin. Hän muutti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin opiskelemaan teknillistä fysiikkaa. Forssan lehdessä vietetty toimittajakesä muutti kuitenkin nuoren miehen maailmankuvan.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostivat Jääskeläistä enemmän kuin harmoniset oskilaattorit, ja hän siirtyi oikeustieteelliseen tiedekuntaan pohtimaan oikean ja väärän eroja.

Jääskeläinen on työskennellyt esimiehenä Helsingin Sanomien taloustoimituksessa ja politiikan toimituksessa. Hän siirtyi Yleisradion uutistoiminnan johtoon Suomen Tietotoimiston päätoimittajan tehtävistä vuonna 2007. On jokseenkin harvinaista, että mediajohtaja on työskennellyt sekä Sanomilla, STT:llä että Yleisradiossa.

Jääskeläisen mukaan laaja-alainen työkokemus auttaa hahmottamaan mediakentän kokonaisuutta. STT:n aikoina hän arvosteli ankarasti Yleisradiota siitä, että mediatalo lakkasi käyttämästä tietotoimiston uutispalvelua.

”Vasta Ylelle töihin tultuani ymmärsin todella, miksi yhtiöiden välit erkaantuivat. Asiat näyttävät talon sisältä katsottuina erilaisilta kuin ulkoapäin”, Jääskeläinen sanoo erittelemättä syitä.

Facebookissa Atte Jääskeläisellä on 69 ystävää. Se on aika vähän media-alan vaikuttajalle. Esimerkiksi Mikael Jungner ei ole Jääskeläisen kaveri.

Jääskeläinen sanoo hylkäävänsä ystäväpyyntöjä, sillä haluaa pitää sisäpiirissään vain ihmiset, jotka todella tuntee.

Facebookin perusteella Jääskeläisen sisäpiiriin kuuluvat muun muassa Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Hannu Olkinuora, toimittaja Arto Nyberg, Helsinki-kirjat kustantamon toimitusjohtaja Jan Erola, Bonnier Publicationsin toimitusjohtaja Marjaana Toiminen, kirjailija Riikka Ala-Harja sekä toimittajat Rauli Virtanen ja Timo Harakka.

Facebook-kaverin, sanomalehti Ilkan päätoimittajan Matti Kalliokosken mukaan Jääskeläinen on energinen uudistaja, joka vaivaa usein päätään tulevaisuuden pohtimisella. Huonoksi puoleksi Kalliokoski nimeää Jääskeläisen puhevirran, joka on ajoittain turhan vuolas. Myös miehen mielipiteet ovat muuttuneet työnantajan vaihtuessa.

”Atesta ei tule uutta Mikael Jungneria, mutta juuri siksi hänestä voi tulla Yleisradion seuraava toimitusjohtaja”, Kalliokoski kirjoittaa sähköpostissa.

Suhdettaan Sanomien toimitusjohtajaan Mikael Pentikäiseen Jääskeläinen analysoi pitkään. Hän sanoo arvostavansa Pentikäistä johtajana ja journalistina.

”Yhteistyökumppaneina henkilödynamiikkaamme ei olisi paras mahdollinen, sillä meillä on liian samanlaiset intressit. Olemme ajautuneet eri leireihin mediassa, ja se näyttää julkisessa keskustelussa aavistuksen repivältä. Mutta eihän meillä kahden kesken ole mitään ongelmaa.”

Jääskeläinen asuu Helsingin Pitäjänmäessä opettajavaimon ja kolmen lapsensa kanssa. Hän myi autonsa ilmasto- ja kuntosyistä ja kävelee päivittäin työpaikalleen Pasilaan.

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että Jääskeläinen on toisinaan nähty autonkuljettajan kyydissä Yleisradion mustassa autossa.

Jääskeläisen perheen keskimmäinen lapsi on kehitysvammainen, joten perinteinen päätoimittajan rooli kosteine illallisineen ei tule kysymykseen.

”Yritän tietenkin jossain määrin olla mukana tärkeissä tilaisuuksissa”, Jääskeläinen arvioi.

Mutta palataan Kanava-lehden artikkeliin. Valkoisen työpöydän takana stubbmaista hymyä väläyttelevän Jääskeläisen näkemys suomalaisesta journalismista on synkkä.

”Yhteisöä palvelevasta korkeatasoisesta ja demokratiaa edistävästä journalismista on yhtäkkiä pula, vaikka sisältöä on tarjolla yksittäiselle käyttäjälle enemmän kuin koskaan. Media synnyttää itse hysterioita, joista se ammentaa käyttövoimansa viikko- tai kuukausikaupalla”, hän kirjoittaa.

Hyvä esimerkki median hysteriasta on varmaankin se, kun Yleisradion Silminnäkijä-ohjelma väitti pääministeri Matti Vanhasen saaneen rakennusliikkeeltä puutavaraa talonsa rakentamiseen, mutta ei antanut väitteen tueksi muuta todistetta kuin nimettömän valaehtoisen lausunnon?

Nyt asia odottaa Julkisen sanan neuvoston käsittelyä. Atte Jääskeläinen ei halua ottaa kantaa keskeneräiseen asiaan, mutta kuvailee tyypillisen mediakohun arkkitehtuuria.

”Aluksi kohu kulkee yksimielisenä eteenpäin, jonka jälkeen se saavuttaa yksimielisenä täyttymyksen. Sen jälkeen kaikki menevät vähän häpeissään kotiin miettimään, mitä tulikaan tehtyä.”

Jääskeläisen mielestä Suomessa on yhä vähemmän journalisteja, joilla on henkistä kanttia, perspektiiviä ja aikaa asettua vastavirtaan. Hyvällä journalistilla on kova huutoääni, joka saa väkijoukot miettimään, mitä oikein ollaan tekemässä.

Jääskeläinen ei halua luetella, keitä nämä kaivatut sankarijournalistit ovat. Hänestä saa sen vaikutelman, että nuoren polven toimittajien on turha toivoa pääsevänsä listalle.

Sitä paitsi entiset sankaritoimittajat näyttävät myös vaienneen.

”Heistä osa on edelleen töissä, mutta en oikein tiedä, mitä he tekevät. Ehkä heidät pantu versioimaan muiden juttuja.”

Nyt tilanne on tämä: Mediat keskittyvät yhä tiiviimmiin seksiin, väkivaltaan, julkkiksiin ja hassuihin eläimiin. Samaan aikaan sanomalehtien talous on kuralla, ja ne potkivat uutistoimittajia pihalle.

Yhtälöä vaikeuttaa se, että toimittajia koulutetaan liikaa. Suomen Journalistiliiton jäsenmäärä on kasvanut räjähdysmäisesti. Vuonna 2000 jäseniä oli 12 345, tänä vuonna jo 15 591.

Atte Jääskeläinen arvioi, että lehdistön uutistoimittajien määrä on viimeisen vuoden aikana vähentynyt kymmenen prosenttia. Seuraavan parin vuoden aikana se putoaa vielä 10–20 prosenttia lisää.

Ylessä uutisjournalistien määrä ei lähiaikoina merkittävästi vähene, sillä työntekijöitä on jo karsittu vuodesta 2000 lähtien vuosittaisten palkankorotusten verran.

”Nyt aletaan olla siinä pisteessä, ettei väkeä enää haluta vähentää.”

Lehtikuolemien sumaan Jääskeläinen ei usko, sillä niin sanotut kakkoslehdet kuolivat jo edellisen laman aikana. Suomalaiselle maakuntalehdistölle hän povaa pitkää ikää, sillä lukijakunta on uskollista.

”Sanomalehtiä on olemassa 15 vuoden päästä, mutta ne ovat erilaisia kuin tänään. Niillä kaikilla on kirkas ajatus siitä, kenelle niitä tehdään.”

Atte Jääskeläinen on hyvä haastateltava. Hän vastaa kysymyksiin avoimesti, ei vilkuile kelloa ja höystää puhettaan vitsikkäillä anekdooteilla. Juuri tällaisissa haastatteluissa unohdutaan helposti nauramaan triviaaleille sattumuksille tärkeiden kysymysten kustannuksella.

Joten yritämme siis pysyä asiassa. Jääskeläisen mielestä keskustelu Yleisradiosta valtion elättinä menee välillä kohtuuttomuuksiin. Hän muistuttaa, että suomalainen sanomalehdistö toimii paljolti valtion tuen varassa.

Valtio tukee suomalaista sanomalehdistöä muun muassa lehtitilausten verotuella. Niillä on nollaverokanta arvonlisäverotuksessa, mikä on parempi etu kuin verottomuus. Tilausmaksut ovat verottomia, ja lisäksi valtio palauttaa lehdille arvonlisäverot niiden ostoista. Etu on niin suuri, että sillä palkkaa Jääskeläisen mukaan lähes puolet sanomalehtien toimittajista.

”Todennäköisesti suomalainen sanomalehtijournalismi saa enemmän valtion tukea kuin Yleisradion uutistoiminta tv-lupamaksuvaroja. Uutistoiminnan osuus Yleisradion budjetista on alle kymmenen prosenttia.”

Kun Jääskeläinen pääsee jälleen lempiaiheeseensa – Ylen ja kaupallisen median yhteistyöhön – alkaa kuulostaa siltä, että hän haluaa astua Suomen Tietotoimiston tontille.

”Olisi hyvä, jos Ylen uutistuotanto vapauttaisi kaupallisen median tekemään nykyistä parempaa journalismia. Heidän ei tarvitse tehdä sellaista perusuutistoimintaa, minkä me joka tapauksessa teemme.”

Suomalainen media ei enää voi jumittaa vanhoissa asetelmissa. Ylenkään ei tarvitse torjua kaikkea kaupallisuutta, uskoo Jääskeläinen.

Ja muistuttaa samalla, ettei Yleisradion ole tarkoitus silti tuottaa voittoa.

Jääskeläinen pohtii sitäkin mahdollisuutta, että kaupallinen media käyttäisi tulevaisuudessa Yleisradion tuotantoa vapaasti hyväkseen.

”Haluamme vain, että kansalaiset tunnistavat, mikä on Yleisradion tuotantoa.”

Suomen mediakentällä yhteistyövisiot eivät ole saaneet aplodeja, sillä ”asenneilmasto on huono”.

”Ylen rahoitusratkaisujen ollessa auki yhteistyötä ei haluta lehdistön puolelta periaatteellisista syistä kehittää. Lehdistön ja STT:n ongelmat eivät ole niin syviä, että ne pakottaisivat näin perusteelliseen uudelleenajatteluun”, Jääskeläinen kirjoitti Kanavassa.

Uuden ajan rento mediapomo uskoo muutokseen, vaikka se on tuskallisen hidasta.

Jääskeläinen oli hiljattain Ruotsissa seminaarissa, jossa Ison-Britannian kansallisen mediayhtiön BBC:n pääjohtaja kertoi yhtiönsä yhteistyöstä kaupallisen median kanssa.

Ruotsin Sanomalehtien liiton toimitusjohtaja nousi pystyyn ja ilmoitti idean olevan loistava.

Kun Jääskeläinen kertoi tapauksesta Suomen Sanomalehtien liiton edustajalle, tämä totesi Ruotsin kollegan olevan alalla vielä niin kovin nuori.

Atte Jääskeläinen on 44-vuotias.

Tweet