Antti Sepponen

Tauolla

24.8.2012 10.41

Tuija Siltamäki

Nuorten välivuodet tulevat Suomelle kalliiksi. Siiri Porkkalaa se auttoi eteenpäin. Välivuoden voi käyttää seikkaillen Chilessä. Tai Kelassa.

Viimeiset tavarat on kannettu autoon. Asuntolahuoneessa on jäljellä enää opiston omistamat huonekalut. Vanhan kuvaputkitelevision päällä on pölykerros, jääkaapissa vain valo.

On Siiri Porkkalan välivuoden viimeinen päivä. Pian on lähdettävä. Vielä ehtisi polttaa yhden tupakan.

Porkkala muutti asuntolaan yhdeksän kuukautta sitten. Silloin tulevaisuus tuntui epävarmalta, ja Porkkala suhtautui edessä olevaan vuoteen epäilevästi. Vuosi ylitti kaikki Porkkalan odotukset. Nyt asuntolan tylystä harmaudesta lähteminen on vaikeaa.

Ylioppilaiden vuosikerrasta vain kolmannes saa samana keväänä opiskelupaikan korkeakoulusta. Porkkalan ensisijaisessa hakukohteessa, filosofiassa Tampereen yliopistolla, karsinta oli ylioppilaskeväänä vieläkin kovempaa. Pääsykokeisiin osallistuneista vain joka seitsemäs valittiin. Siiri Porkkala ei ollut yksi heistä.

”Olin todella väsynyt ylioppilaskirjoituksista, eikä ylimääräisiä voimia ollut. En usko, että olin ainoa”, hän hymähtää.

Suomalaisista lukiolaistytöistä joka viidennen on arvioitu kärsivän koulu-uupumuksesta. Suomen Akatemian oppimisen ja motivaation tutkimuksen huippuyksikön mukaan suurimmassa uupumus- ja masennusriskissä ovat opinnoissaan menestyvät tytöt.

Koulu-uupumus on myös yksi yleisimpiä syitä välivuoden pitämiseen.

Viime syksynä Siiri Porkkalan tulevaisuus alkoi tuntua epävarmalta. Hän ei luovuttanut: oli keksittävä uusi suunnitelma.

Useimmat hänen välivuotta viettävistä ystävistään menivät töihin, mutta Porkkala halusi jotain muuta. Hän päätti hakea Lahden kansanopiston kulttuurityön koulutusohjelmaan.

Linjaa ei järjestetty, ja lopulta Porkkala päätyi opiskelemaan journalismia. Hän jätti kotikaupunkinsa Tampereen ja muutti koulun asuntolaan Lahteen.

Vuoden aikana Porkkala tutustui toimittajan työhön työharjoittelussa ja lehtiprojektien avulla, opiskeli mediatutkimusta ja suoritti avoimen yliopiston kieliopintoja.

Samanlaisia tarinoita on paljon. Kaikkiaan Suomen 91 kansanopistossa ahertaa yli 8000 opiskelijaa. Opiskelusta pitää maksaa, koska opistojen toimintaa tuetaan vain osittain verorahoilla.

Välivuotta viettävät nuoret ovat opistoille tärkeä tulonlähde. Vuosi kansanopistossa maksaa kolmesta seitsemääntuhanteen euroon. Hinta riippuu linjasta ja asumismuodosta.

Porkkalan välivuosi maksoi 5580 euroa. Opintonsa hän rahoitti opintolainalla ja säästöillä. Kela maksoi opintotukea alle sata euroa kuukaudessa.

”Mutta hyvin pärjäsin, kun opisto huolehti”, Porkkala virnistää.

Opistot ovat usein sisäoppilaitoksia, ja opiskelijat viettävät aikaa tiiviisti yhdessä. Koulun tunnelma ja opiskelijoiden yhteishenki veivät myös Porkkalan mukanaan. Nyt lähteminen on vaikeaa, vaikka vielä syyslukukaudella hän harkitsi opintojen keskeyttämistä.

”Henkilökohtaisessa elämässä oli myrskyä. Minulla ei ollut mitään odotuksia välivuoden suhteen, vaan tulin tänne lähinnä kokeilemaan. Vuoden aikana kuitenkin tutustuin upeisiin tyyppeihin, eikä välivuosi enää tunnu välivuodelta. Olen iloinen, että tulin.”

Suomen kansanopistoyhdistys puhuisi välivuoden sijaan mieluummin suuntautumisvuodesta, jonka aikana moni nuori löytää tulevan opinto- tai työsuuntansa. Myös Porkkalan mielestä nykyinen termi on ongelmallinen.

”Välivuosi viittaa johonkin selkeään ura- tai opiskeluputkeen, jonka katkaiseminen akateemisella harhailulla on pahasta. Valtion kannalta olisi ollut parasta, jos olisin tehnyt töitä ja säästänyt rahaa. Sen sijaan otin opintolainaa ja opiskelin journalismia.”

Kansanopistoyhdistys lobbaa ahkerasti välivuosien puolesta. Yhdistyksen mukaan välivuosi voi auttaa pääsyä jatko-opintoihin. Samoin yksi välivuosi voi parantaa opiskelumotivaatiota ja vähentää uupumusta.

Toisaalta pitkittyneet välivuodet voivat kasvattaa kynnystä hakeutua jatko-opintoihin, hidastaa siirtymistä työelämään ja jopa kasvattaa syrjäytymisriskiä.

Porkkalaa yhteiskunnallinen tehokkuusajattelu ei kuitenkaan innosta, eikä hyvälle välivuodelle hänen mielestään voida asettaa yleispäteviä kriteereitä.

Joskus välivuosi auttaa nuorta varmistumaan tulevaisuuden tavoitteistaan, eivätkä suuntansa löytäneet nuoret jätä opintojaan helposti kesken.

 

Tilanne voi silti olla sekava vielä vuoden jälkeenkin. Viime kevään yliopistohaussa Porkkala haki opiskelemaan sosiaalitieteitä, filosofiaa ja kirjallisuustieteitä. Viimeisiä tavaroita pakatessaan hän ei vielä tiennyt, missä koulussa, kaupungissa tai edes maassa viettää seuraavan vuoden. Vielä heinäkuussa, kun korkeakoulut julkistivat opiskelijavalintojensa tulokset, Siirin tilanne ei näyttänyt lupaavalta. Opiskelupaikkaa ei kuulunut.

Hän alkoi jo suunnitella muuttoa pääkaupunkiseudulle, mutta muutaman viikon kuluttua saikin tietää, että on päässyt filosofian koulutusohjelmaan peruutuspaikalle.

Hän aloittaa opintonsa Tampereen yliopistossa syksyllä.

Lahden torilla on autiota. Yksinäinen naakka tonkii lihapiirakan jämiä roskakorista. Katariina Yli-Malmi rojahtaa tummanvihreään muovituoliin, halaa keltaista Fjällräven-reppuaan ja haukottelee leveästi.

”Täällä Lahdessa on niin harmaata ja kuollutta. Töissäkin on tylsää.”

Yli-Malmi kirjoitti ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten. Hän ei ollut omasta mielestään valmis hakemaan korkeakouluihin ja aloitti opinnot Lahden kansanopiston valokuvalinjalla.

”Vuosi oli ihan sikahyvä. Päätöstä ei tarvinnut katua”, Yli-Malmi kertaa innoissaan.

Keväällä 2011 Yli-Malmi haki opiskelemaan valokuvausta Aalto-yliopiston Taideteolliseen korkeakouluun, Turun ammattikorkeakouluun ja Lahden muotoiluinstituuttiin. Kilpailu opiskelupaikoista on kovaa: esimerkiksi Taideteollisen korkeakoulun valokuvataiteen koulutusohjelman 66 hakijasta vain kuusi valittiin. Yli-Malmi ei saanut opiskelupaikkaa.

”Taisin jännittää pääsykokeita liikaa. Tulosten selvittyä jäin kotiin enkä tehnyt mitään.”

Kauan Yli-Malmi ei jaksanut makoilla kotona. Hän pakkasi rinkkansa ja lähti Etelä-Amerikkaan kaverin kanssa, joka oli lähdössä tapaamaan siellä vaihto-oppilaana olevaa siskoaan.

Vajaan kahden kuukauden seikkailu alkoi Brasilian Sao Paulosta. Sen jälkeen vuorossa olivat Argentiina, Chile ja Peru. Matkabudjetti koostui kesätöistä ansaituista rahoista.

”Matkallamme ei ollut oikeastaan mitään selkeää päämäärää, lähinnä kiertelimme ja hengailimme. Se oli mukavan rentoa.”

Yli-Malmi ihastui ihmisten välittömyyteen.

”Kaikkialle mentiin yhdessä isolla porukalla, eikä asioita otettu turhan vakavasti. Matkan jälkeen huomasin itsekin suhtautuvani elämään vähän rennommin.”

Matkan jälkeen arkeen totuttelu oli vaikeaa. Yli-Malmin päivät kuluivat kotona ei oikein mitään tehdessä. Pian hän kuitenkin sai työpaikan pikaruokaketjusta. Keväällä hän haki jälleen kolmeen korkeakouluun ja toivoi opiskelupaikkaa Turun ammattikorkeakoulusta.

Sitä ennen oli kuitenkin kerättävä rahaa. Yli-Malmi jäi asumaan vanhempiensa luona, sillä asunnon hankkiminen muutamaksi kuukaudeksi olisi ollut taloudellisesti kannattamatonta: Yli-Malmi ei syksyllä aio olla Lahdessa.

”Jos pääsen opiskelemaan, tarvitsen rahaa asumiseen. Toisaalta jos en pääse kouluun, lähden ehkä vuodeksi ulkomaille, ja siihenkin tarvii rahaa.”

Yksipuolisessa työssä aika käy kuitenkin pitkäksi. Hän kertoo tylsistyvänsä nopeasti kaikkeen tavalliseen.

”En voisi ikinä kuvitella esimerkiksi siivoavani työkseni. Valokuvaus on ainoita asioita, joista jaksan aina innostua.”

Kesä ei tuonut ratkaisua Yli-Malmin välivuosiputkeen. Turun ammattikorkeakoulun ovet eivät tänäkään keväänä auenneet.

Nyt hän tähtää 11 viikon pituiseen valokuva-alan vapaaehtoistyöhön Berliiniin. Sen jälkeen hän etsii Berliinistä valokuva-alan töitä, mutta harkitsee myös muuttoa Helsinkiin.

Lahdesta hän on päättänyt lähteä. Ensi vuonna hän hakee uudelleen Turkuun, mutta harkitsee myös ulkomaita. Ainakin Skotlanti, Amsterdam ja Tukholma kiinnostavat.

Jenna Alikoski asettuu poseeraamaan kauppakeskuksen pimeän parkkihallin virvoitusjuoma-automaatin viereen ja hymyilee.

”Siivosin ennen tätä tuulikaappia. Se oli rasittavaa hommaa, mutta kivempaa kuin vessojen siivoaminen. Käytävässä oli jokin teinien yleinen hengauspaikka. Yläkerrassa pikkupojat sotkivat välillä paikkoja.”

Alikoski opiskelee it-tradenomiksi Lahden ammattikorkeakoulussa. Välivuotenaan reilu vuosi sitten hän siivosi työkseen kauppakeskuksessa.

Jenna Alikoski oli vakaasti päättänyt pitää välivuoden lukion jälkeen. Hän ei vielä valmistumiskeväänään tiennyt, mitä olisi halunnut opiskella. Pian kirjoitusten jälkeen hän hankki itselleen työpaikan siivousalan yrityksestä. Omilleen hän muutti jo ennen kuin täytti 18.

”Keväällä hain yhteishakuvelvoitteen takia kolmeen kouluun ja laskin pisteet niin, etten todistuksen perusteella varmasti päässyt mihinkään. Olisi ollut typerää mennä opiskelemaan vuodeksi jotain, mistä en oikeasti olisi ollut kiinnostunut.”

Suunnitelma toimi. Opiskelupaikkaa ei tullut. Seikkailut Lahden virastoissa alkoivat.

Alikosken työt siivousyrityksessä alkoivat lupaavasti. Sitten tuli ongelmia. Siivousalalla ei makseta lauantailisiä, eikä hän saanut ylityökorvauksia kuuden päivän työviikoista. Hän päätti lähteä heti määräaikaisen työsopimuksen päätyttyä elokuussa.

Alikoski piti kuukauden kesäloman ennen kuin listautui työ- ja elinkeinotoimistoon. Kotiin alkoi tulla työtarjouksia, joihin Alikosken oli vastattava. Syyskuussa hän aloitti työt toisessa siivousalan yrityksessä. Alikoski siivosi päivät aikuiskoulutuskeskusta eikä vieläkään ollut aivan varma, mitä hän haluaisi opiskella. Palkka riitti hyvin omillaan asumiseen.

”Hain syksyllä sosionomiksi. Minulla oli jo varma työpaikka siivousyrityksessä, mutta olisin halunnut päästä opiskelemaan. Työkkärissä en enää halunnut tuhlata aikaa.”

Alikoski ei kuitenkaan saanut opiskelupaikkaa. Lukiossa hän panosti luonnontieteellisiin aineisiin, eikä niistä ollut apua sosionomiaan hakiessa: pitkästä matematiikasta sai yhtä monta lähtöpistettä kuin lyhyestä, eikä Alikoskea kutsuttu edes pääsykokeisiin.

Vajaan puolen vuoden kuluttua Alikoski siirrettiin koulutuskeskuksesta siivoamaan kauppakeskusta.

”Työ oli tosi kiireistä, mutta silti omalla tavallaan tylsää. Kerrosten siivoamisessa oli tiukka aikataulu, mutta työ oli aika yksipuolista.”

Keväällä Alikoski osallistui kolmannen kerran yliopisto- ja korkeakouluhakuun. Hakutoiveissa oli edelleen hajontaa: Alikoski haki it-tradenomiksi, nuorten ja vapaa-ajanohjaajaksi ja it-insinööriksi. Tällä kertaa onnisti. Viime syksynä Alikoski aloitti it-tradenomin opinnot Lahden ammattikorkeakoulussa.

Viimeisimpien hallitusten päätavoitteita on ollut työurien pidentäminen. Ratkaisuksi on tarjottu vuoroin eläkeiän nostoa, vuoroin työurien pidentämistä niiden alkupäästä. Hallitus haluaisi nuoret koulun penkiltä pian töihin, sillä ylimääräiset välivuodet tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.

Alikoski ei usko, että liian tiukaksi moititun pääsykoejärjestelmän helpottaminen olisi auttanut häntä löytämään oman alansa.

”En hakenut tosissani kouluihin, joihin en olisi helposti voinut päästä. En jaksaisi päntätä vaikeita pääsykoekirjoja.”

Sen sijaan opinto-ohjauksesta olisi Alikosken mukaan ollut apua, ainakin lukion alussa. Yläasteella opintosuuntansa kanssa epäröiviä kehotettiin hakemaan lukioon, mutta Alikosken tilannetta lukio lähinnä hämmensi.

”En kirjoittanut mitään huippuarvosanoja, eikä yo-papereista ollut oikein hyötyä kouluihin hakiessa. Esimerkiksi kosmetologikouluun olisin päässyt peruskoulun päättötodistuksella, mutta eihän ylioppilas saa sitä käyttää. Edellisten vuosien pisterajojen perusteella minulla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä sisään, enkä viitsinyt hakeakaan.”

Kaikista vaikeuksista huolimatta Alikoskella on myönteinen kuva välivuodesta.

”Jokaisen kannattaa pitää välivuosi, jos ei tiedä, mitä haluaa tehdä. Oman välivuoteni ainoa missio oli mennä töihin ja tienata rahaa. Samalla sain työkokemusta ja keksin, mitä haluan opiskella.”

Tämän kesän Alikoski on tehnyt töitä it-harjoittelijana Lahdessa. Syyskuun alussa hän palaa opiskelemaan Lahden ammattikorkeakouluun. Kesätöiden jälkeen ala tuntuu omalta. Uusia urasuunnitelmia ei tarvitse hioa.

Tweet