Mikael Ahlfors

Paljon onnea Voima!

4.12.2009 15.04

Anu-Elina Lehti

Lukijoidensa rakastama ja vihaama mielipidelehti Voima täyttää joulukuussa kymmenen vuotta.

Lehti ristitään virallisesti Voimaksi huuruisella Viron risteilyllä kesällä vuonna 1999.

Kehitysmaakysymyksiin erikoistunut toimittaja Peik Johansson, Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro, Maan ystävien Oras Tynkkynen, Ydin-lehden entinen päätoimittaja Heikki Hiilamo, toimittaja ja perhostutkija Jani Kaaro, graafikko Maria ”Ana” Mitrunen, Liken toimitusjohtaja Hannu Paloviita ja Luonto-Liiton pääsihteeri Tuomas Rantanen keikkuvat Itämeren aalloilla ja miettivät nimeä uudenlaiselle mielipidelehdelle.

Lehtihanke oli sysätty käyntiin edellisenä keväänä Matinpuron kotona Etelä-Haagassa pidetyssä kokouksessa.

Matinpuro ehdottaa lehden nimeksi Pystykorvaa, Kaaro Visvaa ja Rantanen Suomen Leijonaa. Voiton vie Peik Johanssonin öisellä automatkalla keksimä Voima.

Tallinnan Raatihuoneentorilla Johansson lukee ääneen kopioimaansa otetta vuoden 1958 nykysuomen sanakirjasta. Termi voima tarkoittaa fysiikassa käynnistäjää ja pysäyttäjää. Se voi kuvata myös vaikkapa yhteiskunnallisen liikkeen alkusysäystä.

Raatihuoneentorin terassilla istuva ryhmä on vakuuttunut, että Suomi tarvitsee uudenlaisen laatulehden, joka tavoittaa mahdollisimman laajan lukijakunnan. Samalla lehti olisi myös anarkistinen medium, jossa myös muut kuin ammattitoimittajat voisivat julkaista ajatuksiaan globalisaatiokritiikistä, rauhankysymyksistä ja kansalaisaktivismista.

Tuomas Rantanen pitää alusta asti Voimaa mahdottomana projektina. Kun hän ajaa risteilyn jälkeen kotiinsa aamuviiden taksilla, hän herättää vaimonsa ja vannottaa tätä pitämään tiukasti huolta, ettei puoliso ikinä sotkeudu lehteen nimeltä Voima.

Vaimolta kiristetyistä yöllisistä lupauksista on kulunut kymmenen vuotta. Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen istuu Voima-Kustannuksen kaoottisessa toimistossa Helsingin Sörnäisissä ja nakuttelee Apple-tietokonettaan.

Työpöydän viereen samettisohvalle ei voi istua, sillä Rantanen on kasannut sille huojuvan, metrisen pinon vanhoja Voima-lehtiä. Itse asiassa koko toimisto näyttää enemmän vastarintaliikkeen kotipesältä kuin sanomalehden toimitukselta.

”Nykyisin yritämme olla ihan oikea työpaikka”, Rantanen sanoo ja kääntää katseensa pois eteisen pahvilaatikkomerestä.

Laatikoissa on sadoittain Into Kustannuksen uunituoretta Kimmo Jylhämön ja Hanna Kuuselan kirjoittamaa pamflettia Politiikkaa, idiootti! Vastakkainasetteluja iekin kanssa.

Voiman markkinointipuolesta alusta asti vastannut Rantanen myöntää, että Voima-lehden konsepti on varsin outo. Mainosrahoitteista kapitalismikriittistä ilmaisjakelulehteä ei tiettävästi ole missään toisessa maassa.

”Kun mennään isoihin maihin, lehtien tilaaminen toimii paremmin kuin ständijakelu. Pelkästään New Yorkissa voisi kevyesti perustaa menestyvän trotskilaisen lehden, Suomessa kyseisen ideologian edustajat mahtuvat samaan taksiin.”

Rantasen mielestä koko lehti on iso vastamainos. Siitä hän jaksoi vouhkata vuosien ajan myös kolumnipalstallaan. Rantanen muistutti lukijoitaan siitä, ettei lehti missään nimessä ole ilmainen. Lukijat maksavat kovan hinnan lukemistaan artikkeleista, sillä he altistuvat samalla mainoksille.

”Voima kääntää mainosrahoitteisen lehden idean päälaelleen. Se on kuin hevosvaunut, joita vetää kapitalismi – ja me kyydissä olijat heittelemme sitä tomaateilla.”

Kun aktivistit aikoinaan pohtivat, ketkä lehdessä saavat mainostaa, Rantasen mukaan lopputulema oli suurin piirtein se, että ”vain Ruohonjuuri kelpaa”. Rantasen tehtäväksi jäi miettiä, mistä lehden rahoittamisen kannalta välttämättömät mainokset hankitaan.

Myöskään kohderyhmittäminen ei kuulunut Voiman journalistiseen lähestymistapaan. Rantasen mukaan päätoimittaja Peik Johansson tokaisi ensimmäisenä vuotena, että lehteä tehdään 7–99-vuotiaille.

Nykyisin Voimassa mainostetaan ekokauppa Ruohonjuuren lisäksi muun muassa kirjoja, elokuvia ja teatteriesityksiä.

”Ei lehdessämme kannata mainostaa esimerkiksi autoja tai pintabrändituotteita, sillä suurin osa lukijoistamme on kulttuuri- ja koulutushakuisia cityvihreitä”, Rantanen arvioi.

Päätoimittaja Peik Johanssonin pääkirjoitus ensimmäisessä Voimassa (1/1999) kuvastaa hyvin lehden journalistista linjaa.

”Perimmäinen syy Voima-lehden syntymiselle on syvä huoli suomalaisen journalismin tilasta ja tulevaisuudesta. Juttujen muoto on tylsä. Sivua kun kääntää, sitä tietää etukäteen, mitä sieltä löytää. Vaikeita asioita ei käsitellä, koska niiden uskotaan menevän lukijalle yli hilseen.”

Voima on ensimmäisestä numerostaan lähtien vierastanut kepeyttä, huumoria ja lyhyitä, nopealukuisia juttutyyppejä.

Oikeastaan tabloidimuotoinen sanomalehti ei tee oikeutta sisällölle, jonka lukeminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Voima jakaa lukijansa tiukasti kahteen kastiin: lehden paatoksellista sanomaa joko rakastetaan tai vihataan.

Voiman perustajajäsen ja ensimmäinen päätoimittaja Peik Johansson istuu maanantaiaamuna Helsingin Bulevardin kahvisalongissa.

Vuonna 2004 Voimasta lähtenyttä Johanssonia on pitänyt maanitella paikalle, sillä hän ei juuri halua muistella päätoimittaja-aikojaan, ainakaan julkisesti.

Myöskään Tuomas Rantanen tai nykyinen päätoimittaja Kimmo Jylhämö eivät halua kommentoida Johanssonin lähtöä, joka oli halvaannuttaa koko lehden. Jylhämö sanoo olleensa varma, ettei Voima selviä ilman sen näkemyksellistä päätoimittajaa. Toisin kuitenkin kävi.

Entinen päätoimittaja sanoo lukevansa Voimaa enää satunnaisesti.

”Aika Voimassa oli hauskaa, mutta se riitti. Aika harvat ihmiset ovat nykyisin samassa työpaikassa viittä vuotta kauemmin”, Johansson toteaa hörppiessään haudutettua teetä.

Nykyisin Johansson työskentelee viestintäalan perustamassa kehitysyhteistyösäätiössä Vikesissä hankekoordinaattorina. Lisäksi hän tekee radio-ohjelmia Yle 1:een ja kirjoittaa kolumnia Kansan Uutisiin.

Häntä on turha anella yhteiskuvaan Voiman nykyisen toimituksen kanssa.

Johanssonin mielestä nykyinen Voima on hyvin erilainen kuin se, mitä hän itse aikoinaan teki. Hän korostaa katselevansa lehteä omasta näkökulmastaan.

”Voimaa tehdään nykyisin aika toimituslähtöisesti. Toivoisin lehteen enemmän juttuja, jotka eivät vastaa suoraan lehden arvomaailmaa.”

Myös kansainvälisten käännösjuttujen määrä on vähentynyt. Johansson sanoo olleensa erityisen ylpeä, että aikoinaan Voima toi Suomeen sellaisten johtavien ajattelijoiden esseitä kuten Naomi Klein, Edward Said ja Arundhati Roy.

Populismistakin on puutetta. Johanssonin aikana lehdessä oli juttuja Lola Odusogan hiuksista ja Mika Häkkisen suurimmista sponsoreista.

Oman kautensa suurimpana journalistisena saavutuksena Johansson pitää sitä, että lehden ympärillä pyöri ensimmäisenä vuotena jopa 400 ihmistä, jotka halusivat saada äänensä kuuluviin.

Maailma on kuitenkin kymmenessä vuodessa muuttunut, eikä paperilehti ole enää ainoa kanava sanomiseen.

”Julkisuus on erilaista, nykyisin ihmiset voivat perustaa blogeja ja verkkolehtiä, eivät he enää hirveästi kirjoita paperilehtiin.”

Ensimmäiset vuodet Voimaa tehtiin nyrkkipajahengessä. Palo laatulehden tekoon oli suuri, vaikka rahallinen korvaus työhön käytetystä ajasta oli mitätön.

Niinä viikkoina, kun Voima meni painoon, lehdessä työskenneltiin tuplavuoroissa pikkutunneille asti. Työntekijät väsyivät. Tuomas Rantasen mukaan Voiman työntekijät ovat aina olleet hyvin sitoutuneita työhönsä. Intohimo on näkynyt myös räiskyvissä ideologisissa taistoissa.

”Aika harvassa työpaikassa riidellään siitä, onko Hella Wuolijoki maanpetturi vai ei”, Rantanen kiteyttää.

Sermin toisella puolella istuvat päätoimittaja Kimmo Jylhämö ja Voiman verkkolehti Fifin päätoimittaja Hanna Nikkanen. Volyymit alkavat nousta kaakkoon, vaikka meneillään on aivan tavanomainen toimituskokous.

Aamulla Jylhämö räksytti Rantaselle lehtipinosta, joka oli ilmestynyt tyhjäksi siivotulle alueelle. Rantanen vei kiistan päätteeksi lehdet ”marttyyriliikkeellä” sohvalleen. Alkuvuodesta toimiston työntekijöiden hermoja kiristivät monimutkaiset kopiointikoodit sekä tietokoneiden käyttöjärjestelmän ja uuden printterin yhteensopimattomuus.

”Meni monta kuukautta niin, ettei kukaan printannut tai kopioinut mitään. Silloin v-tutti ihan s-tanasti”, Jylhämö huokaa.

Voiman AD:n ja valokuvaajan Klaus Welpin mukaan toimituksessa on täyskriisi neljä tai viisi kertaa vuodessa. Silloin ihmiset paukuttelevat ovia ja ottavat lopputilejä.

Jylhämön mielestä yhteenottojen taustalla on lehdentekijöiden raskas henkinen painolasti. Voima on se media, jonne soitetaan suljetulta osastolta tai säilöönottokeskuksesta.

”Asiat, joita me käsittelemme, ovat toistuvia ja raskaita. Puramme painetta sillä lailla, että olemme lähes kaikissa asioissa groteskin suoria. Vaikeita asioita poltetaan hyvin ala-arvoisella huumorilla. Jos ei pysty siihen, tämä maailma hajottaa, ja sitä ei kestä.”

Jylhämön mukaan toimittajille ovat vaikeimpia pitkät seurantajutut, joissa haastateltavien kanssa eletään hyvät ja huonot hetket. Silloin asiat ja suhteet ihmisiin muuttuvat henkilökohtaisiksi. Kaikkia yhteydenottajia on kuunneltava, vaikka juttua ei voisikaan tehdä.

”Eksistentiaalinen ahdistus on aito ja jokapäiväinen. On pakko nauraa, että jaksaa jatkaa.”

Kun Voima alkoi uuvuttavien alkuvuosiensa jälkeen tuottaa voittoa, yritys laajensi. Vuonna 2007 yhtiö ryhtyi julkaisemaan ranskalaisen Le Monde diplomatique-lehden käännösjuttuja pokkareina.

Vuonna 2008 Voiman omistajat perustivat Into Kustannuksen, joka julkaisee Diplon lisäksi venäläisen Novaja Gazetan pokkariversiota sekä pamfletteja. Into Kustannuksen toimitusjohtaja on Voiman entinen päätoimittaja ja osa-aikainen toimitusjohtaja Jaana Airaksinen.

Voiman verkkolehti Fifi syntyi myös vuonna 2008. Sivuilla käy noin 15 000 ihmistä viikoittain. Tulevaisuudessa Tuomas Rantanen haluaisi laajentaa Voimaa mediakasvatuksen pariin.

Tällä hetkellä sekä Voiman että Into Kustannuksen taloudellinen tila on hyvä. Rantanen kuitenkin pelkää, että jossain vaiheessa taantuma alkaa näkyä mainosmyynnissä. Hän on kehittänyt pari ylimääräistä projektia pehmentämään iskua.

Voima-lehden linjaa ei kuitenkaan tulla muuttamaan. Rantanen kuvailee Voimaa punavihreäksi lehdeksi. Hän korostaa, että voimalaisille kapitalismi ja markkinatalous eivät ole sama asia: kapitalismi on vain vaihe, jossa markkinat keskittyvät. Sen Voima haluaa haastaa.

”Uskon, että on mahdollista olla vasemmistolainen porvari. Haluamme myös nähdä, ettei poliittisuus merkitse vain edustuksellista demokratiaa ja puolueita.”

Samaa anarkistisuutta korostaa entinen päätoimittaja Peik Johansson, jonka aikana lehti ei ollut edes kiinnostunut edustuksellisesta demokratiasta. Johanssonin vuosina Voima halusi ottaa julkisuuden haltuun ja antaa kaiken vallan kansalle.

Nykyinen päätoimittaja Jylhämö on varovaisempi. Työpöytänsä viereen vaalealle sohvalle rojahtanut Jylhämö riisuu silmälasit ja hieroo nenänvarttaan otsa rypyssä.

”Ei ole mitään ennalta sovittua poliittista linjaa, mutta mielestäni aikuisten tehtävä on esittää moraalisia kannanottoja. On tietty vaatimus sanoa ääneen asioita, joita ihmisten pitää välttää.”

Lukijat kritisoivat Voimaa yksisilmäisyydestä, mustavalkoisuudesta ja aina oikeassa olemisesta. Vaihtoehtolehdet syyttävät sitä valtavirtaisuudesta. Jylhämöä haukutaan stallaritoimittajaksi ja taiteilija Teemu Mäen kolumnipalsta herättää eläinoikeuspiireissä närää.

”Tiedän, että raskasmielisyys on lehtemme perisynti. Painotan usein sitä, että juttuja pitää lyhentää, mutta sitten tulee taas esiin asioita, jotka eivät pääse muualla julki”, Jylhämö sanoo.

Aikanaan Voima halusi julkaista juttuja, joita muut mediat eivät julkaisseet. Nyttemmin tämä kriteeri on hylätty ja periaattena on julkaista ”ei-paskoja” juttuja, kuten Jylhämö sen muotoilee.

Monet aiheet syntyvät Sörnäisten kurvissa sijaitsevassa toimistossa, jonka Voima ja Into jakavat Suomen Rauhanpuolustajien kanssa. Haastatteluhetkellä Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro puhuu viereisessä pöydässä kiihkeästi venäjää kolmen vieraansa kanssa.

Jylhämön mukaan toimistolla pyörii päivittäin useita kymmeniä toimitukseen kuulumattomia ihmisiä.

”Perusvitsi on se, että ollaan tekemässä juttua venäläisestä toisinajattelijasta ja mietitään, että mistähän hänet saisi kiinni. Sitten joku vinkkaa, että tuolla takahuoneessa se juuri joi kahvia.”

Voima Kustannus Oy

• Voimaa julkaiseva kustannusyhtiö perustettiin syksyllä 1999.
• Itseään yhteiskunnalliseksi kulttuurijulkaisuksi tituleeraava lehti ilmestyy kymmenen kertaa vuodessa. Yhden numeron painosmäärä on 60 000.
• Jakelupaikkoja on yli 500. Painoksesta noin puolet jaetaan pääkaupunkiseudulla. Seuraavaksi suurimmat jakelupaikat ovat Tampereella ja Turussa. 
• Kustannusyhtiön osakkaita ovat Rosebud Books, Suomen rauhanpuolustajat, Luonto-Liitto, Maan ystävät sekä Heikki Hiilamo.
• Voimalle myönnettiin valtion tiedonjulkistamispalkinto vuonna 2001.

Tweet