Onko mikään pyhää?

21.9.2007

Jarkko Tontti

Kirjoittaja on kirjailija, jolle mikään ei ole pyhää.

Al-Qaidan edustajaksi itsensä nimenneet tahot lupasivat äskettäin 100 000 dollaria ruotsalaisen pilapiirtäjän Lars Vilkisin sekä Nerikes Allehanda -lehden päätoimittajan surmaamisesta.

Lehti oli julkaissut Vilksin piirtämän kuvan, jossa koiran ruumiiseen liittyi Muhammedin pää. Tämä on joidenkin muslimien mielestä pyhän asian loukkaamista.

Tapaus tuo mieleen kaksi vuotta sitten kiehuneen Muhammed-pilapiirrosjupakan, josta äityi maailmanlaajuinen kalabaliikki. Yksi kiistassa takkiinsa saaneita oli Suomi, jonka maine itsesensuuria harrastavana kekkosslovakiana vahvistui edelleen, kiitos Matti Vanhasen ja monen muun poliitikon.

Kuten muistamme, kiistan edetessä tanskalaislehden pilakuvat julkaistiin useissa eri lehdissä melkein kaikissa Euroopan maissa. Niitä ei julkaistu siksi, että olisi haluttu loukata joidenkin uskoa. Julkaisemisella tehtiin selväksi, että ilmaisunvapaus demokraattisen ja avoimen yhteiskunnan keskeisiä periaatteita.

Myös hölmöjä pitää saada puhua, ja epäviisaita.

Miten Suomessa? Helsingin Sanomat kieltäytyi julkaisemasta kuvia. Kun piskuinen äärioikeistolainen nettilehti lopulta ne julkaisi, pääministeri Vanhanen pyysi anteeksi, ainoana pääministerinä koko Euroopassa.

Vanhanen siis pyysi anteeksi sitä, että joku käytti perustuslain takaamaa ilmaisunvapauttaan. Samalla pääministeri lähetti maailmalle viestin, että väkivallalla uhkaamalla saa tahtonsa läpi Suomessa.

Myös Tarja Halonen pahoitteli julkaisemista. Muuan kokoomusedustaja vaati viranomaisia puuttumaan kuvien julkaisuun ja sisäministeriö patisti Keskusrikospoliisin tutkimaan asiaa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen, mutta poliitikkojen toiminta oli jo viestinyt olennaisen maailmalle: suomettuminen jatkuu ja voi paksusti.

Saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung kutsui Suomea tapahtumien takia valtioksi, jossa ”on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne” – ja oli siinä aivan oikeassa.

Usein esitetään, että joidenkin ihmisten pyhinä pitämiä asioita ei saa loukata. Mutta mitä, lopultakin, on pyhä?

Käytännössä pyhäksi kutsutaan asioita, joista joidenkin mielestä ei pitäisi avoimesti keskustella. Jonkin asian julistaminen pyhäksi on kriittisen pohdinnan ja julkisen keskustelun lopettamisen väline.

Tätä harrastavat useimmiten myöhäisessä keski-iässä olevat äijät ympäri maailmaa – ja pönkittävät näin valtaansa. Ei pyhä mitään sen ihmeellisempää ole.

Ensimmäinen askel niin sanottujen islamilaisten maiden nousulle yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta ja taloudellisesta alennustilastaan olisi aloittaa avoin keskustelu ongelmista.

Kaikista ongelmista, alkaen uskonnon ja politiikan sekoittumisesta, joka on tunnetusti huono cocktail.

Olisin eri iloinen, jos joku suomalaispoliitikko näyttävästi asettuisi nyt ajankohtaisessa tilanteessa puolustamaan ilmaisunvapautta. Eli Lars Vilkisin oikeutta piirtää ihan mitä tahansa ihan mistä hän haluaa.